Kestävyysajattelu keskittyy kunnissa liian usein pelkästään ympäristöllisiin kysymyksiin ja isoihin abstrakteihin kokonaisuuksiin ja tavoitteisiin, jotka eivät välttämättä juurikaan näy käytännön päätöksenteossa ja toiminnassa.
Tämä on yksi niistä potentiaalisista ongelmista, joihin Tampereen yliopiston Johtamisen ja talouden tiedekunnan yliopistonlehtori Lotta-Maria Sinervo haluaa suunnata valokeilaa juuri alkavassa, Kestävän kuntatalouden tietopohja – nyt ja tulevaisuudessa –tutkimuksessa.
– Kunnan perustehtävä nojaa kestävyyteen. Niidenhän pitäisi pystyä tarjoamaan palveluja kuntalaisille kestävästi ja oikeudenmukaisesti, hän toteaa ja muistuttaa, että kestävyydessä kyse on ympäristöllisten kysymysten lisäksi taloudellisesta ja sosiaalisesta ulottuvuudesta.
Etenkin kun puhutaan kunnan perustehtävistä, sosiaalinen näkökulma korostuu.
Kestävyyden käytännön toteutumista monimutkaistaa se, että teemaan liittyy eturistiriitoja, jotka johtuvat kilpailevista arvoista sekä erilaisista kestävyyden merkityssisällöistä ja näkökulmista. Toiset painottavat ympäristökysymyksiä, toiset näkevät ne kenties kestävän talouden jarruna. Toisille kestävyyttä on sosiaalinen tasa-arvo, toisille kestävyyden perustan luo ennen kaikkea tasainen ja jatkuva talouskasvu.
Lopulta kestävyysajattelussa kyse on siis arvokeskustelusta, jossa puntaroidaan, millaista kuntaa ollaan luomassa.
Kuntatalous koskee kaikkia
Lotta-Maria Sinervon mukaan kestävyyden pitäisi olla kunnan läpileikkaava asia ja keskeinen tavoite kaikessa tekemisessä, ja ymmärrys siitä tulisi kuntatasolla kulkea läpi koko organisaation.
Kyseessä on siis laaja asiakokonaisuus, joka vaatii kykyä tarkastella asioita monelta eri kantilta.
Itse hän kertoo lähestyvänsä kestävyyttä talouden näkökulmasta, mutta kuitenkin sillä ajatuksella, ettei talous ole irrallaan muusta toiminnasta.
– Kuntataloutta ajatellaan helposti liian kapeana, vain tiettyjä asiakokonaisuuksia tai tiettyjä kunnan toimijoita koskevana teemana. Talous mielletään pelkäksi talouden seurannaksi, raportoinniksi ja kirjanpitokysymyksiksi, vaikka kyse on siitä, mihin kunta resurssinsa suuntaa ja mitä se niillä saa aikaiseksi.
Nyt alkavassa tutkimushankkeessa keskitytään kuntien viranhaltijoihin ja heidän käsitykseensä kestävästä kuntataloudesta, mutta aiemmin tehdyissä tutkimuksissa Sinervo on kollegojensa kanssa pureutunut siihen, miten luottamushenkilöt kuntatalouden mieltävät. Vastaukset ovat Sinervon mukaan olleet hyvin kirjavia.
– Toiset lähtevät kaikkeen päätöksentekoon taloudesta käsin. Toiset taas miettivät, että talousasiat eivät itselle kuulu, sillä kunnan talousjohtaja kyllä hoitaa sen sektorin, hän kertoo.
Raha mahdollistajana
Ongelmallista Lotta-Maria Sinervon mukaan on myös se, jos talous ymmärretään pelkkänä rahan määränä ja että sitä käytetään lyömäaseena, johon vedoten päätetään, mihin kaikkeen ei ole varaa. Säästetään ja supistetaan, höylätään ja pihistetään, ollaan huolissaan velkaantumisesta tai vaihtoehtoisesti puhutaan makrotason kysymyksistä kuten globaalin talouskasvun mahdollisuuksista.
– Haluaisin itse ajatella niin, että talous olisi mahdollistaja, jonka avulla saadaan toteutettua kulloinkin tärkeiksi koettuja ja järkeviä asioita, ja kestävästi tietenkin, hän pohtii.
Kuntaorganisaation onnistumisesta asukkaidensa tarpeisiin vastaamisessa puhutaan yleisesti tuloksellisuutena. Sillä tarkoitetaan sitä, miten hyvin organisaatio käyttää rajalliset resurssinsa palvelujen järjestämiseen. Voidaan esimerkiksi tarkastella, kuinka paljon yhden päivähoitopaikan kustannukset ovat tai montako lasta yksi hoitaja päivähoidossa hoitaa verrattuna vaikkapa toiseen päiväkotiin.
– Tämä tuottavuuden ja taloudellisuuden tarkastelu ei kuitenkaan kerro sitä, tehtiinkö oikeita asioita. Siihen pyritään vastaamaan tarkastelemalla vaikuttavuutta eli sitä, kykeneekö kunta vastaamaan alueellisesti päivähoitotarpeeseensa niin, että päivähoidon asiakkaat ovat tyytyväisiä, Sinervo kertoo.
– Taloudelliseen kestävyyteen kuuluu siis myös palvelunäkökulma.
Tiedolla johtamisessakin kyse arvoista
Lotta-Maria Sinervo tekee tutkimusta yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitoksen professorin, Harri Laihosen, kanssa. Laihonen tuo tutkimukseen tiedolla johtamisen näkökulmaa.
– Minua kiinnostaa selvittää, millä tietopohjalla kunnan päättäjät toimivat. Käytännön problematiikka liittyy vahvasti siihen, että talousasioita hoitaa yksi porukka, tiedolla johtamista toinen, ja sitten on usein vielä oma kestävyysprojektien parissa työskentelevä porukka, Laihonen sanoo.
– Projektiajattelun takia erikoistutaan liikaa ja silloin on vaarana, että kokonaisajattelu, jota sellainen suuri ilmiö kuin kestävyys vaatii, katoaa.
Laihonen huomauttaa myös, että tiedolla johtamisessa keskustelu tapahtuu usein täydellisen rationaalisuuden hengessä, mikä myöskin voi johtaa harhaan.
– Ikään kuin lisäraportointi kykenisi antamaan vastauksen kaikkiin kysymyksiin.
Hänen mukaansa kestävyysajattelussa tarvitaan toki tietoa, mutta viime kädessä törmätään kuitenkin perustavanlaatuisiin arvokysymyksiin, aivan kuten taloudellisista resursseista päätettäessä: mitä asioita pidetään tärkeänä ja millaista hyvinvointiyhteiskuntaa halutaan rakentaa?
– Kestävyystoimenpiteet menevät edelleen valitettavan usein niin, että jaetaan jokin summa rahaa johonkin projektiin ja sanotaan, että tehkää jokin ympäristöteko. En oikein tiedä, mikä muuttaisi ajattelutavan sellaiseksi, että kestävyyttä edistävien valintojen tekeminen koettaisiin jokaisen kunnan päättäjän ja asukkaan asiaksi, hän pohtii.
Laihosta kiinnostaa nyt erityisesti se, mitä tapahtuu, kun kuntien vastuulta otetaan pois sosiaali- ja terveysala. Mitä jää jäljelle, ja mitä kunnat reformin jälkeen tekevät? Tähän asti tiedolla johtamisen suuret kysymykset ovat nimenomaan liikkuneet soten ympärillä.
– Minkälaisia keskusteluja valtuustoissa tullaan käymään sote-uudistuksen jälkeen? Kysymykset ja teemat tulevat olemaan aivan erilaisia kuin ennen.
Oletuksena on, että uudistuksen jälkeen kunnat ovat entistä vahvemmin sivistyskuntia. Nähtäväksi jää, millaisia resursseja esimerkiksi opetus- ja kasvatuspalveluille annetaan ja miten tasa-arvoisesti kulttuuripalvelut tulevat olemaan asukkaiden saatavilla.
– Nämä sekä elinvoima- ja elinympäristötehtävät pitävät sisällään paljon kestävyyden valintoja, joita ratkotaan kunnan talouden suunnittelussa ja resursoinnissa. Tämä edellyttää tietopohjan laajentamista ja syventämistä.
Lisää ymmärrystä kestävyyden toimintatavoista
Lotta-Maria Sinervon ja Harri Laihosen tutkimushanke käynnistyy kirjallisuuskatsauksella, jonka lisäksi tehdään asiantuntijahaastatteluja sekä nykytilaa kartoittava dokumenttianalyysi kuntien erilaisista asiakirjoista, kuten strategioista, talousarvioista, toimintasuunnitelmista ja tilinpäätöksistä.
Varsinainen aineistonkeruu toteutetaan kyselyllä, johon vastaavat talouden ja sivistyskunnan toimialojen johtajat, päällikkötaso ja erityisasiantuntijat.
– Tavoitteena on mahdollisimman laaja vastausjoukko ja aktiivinen osallistuminen kuntien kannalta tärkeän yhteisen teeman tutkimukseen, Sinervo ja Laihonen sanovat.
Tarkoituksena on siis selvittää, miten kuntien tiedolla johtamisessa huomioidaan kestävyyshaaste ja millaisia uudenlaisia tietotarpeita ilmiöön liittyy.
– Uskomme, että tutkimushankkeemme hyödyttää kuntakenttää laaja-alaisesti, sillä tavoitteenamme on luoda ymmärrystä kestävyyden toimintatavoista ja tietopohjasta suomalaisten kuntien hyödynnettäväksi, he toteavat.
KAKS rahoittaa tutkimusta
Kommentit