| Kirjoittanut:
Voisivatko osuustoiminnalliset palvelumallit ratkaista kuntapalvelujen haasteita? Löytyykö kolmas tie kuntien oman toiminnan ja voittoa tavoittelevan yritystoiminnan rinnalle? OTT, dosentti Hagen Henrÿ johtaa Ruralia-instituutissa OPAMA-tutkimusta, jossa pureudutaan näihin kysymyksiin.
Osuuskuntien perustaminen on tutkija Hagen Henrÿn mielestä yksi mahdollisuus palveluiden uudistamisessa. Osuuskuntia voitaisiin kehittää esimerkiksi vanhustenhuoltoon, jossa Suomi jäi äskettäin aika heikolle sijalle maiden välisessä vertailussa. Vanhusten hyvinvointi indeksillä mitattuna Suomi oli vasta 15. sijalla.
Hagen Henrÿ lähtisi luomaan palveluihin uutta pohjaa asennemuutoksin. Ikääntyvät nähdään nyt vain kasvavana kuluongelmana, vaikka ikääntyminen voi olla yhteisölle myös antoisaa.
– Koen vieraaksi sen, että vanhus alennetaan asiakkaaksi. Lähtisin siitä, että myös vanha ihminen on kansalainen, kuntalainen, jolla on velvollisuuksia ja oikeuksia osallistua omien palveluidensa järjestämiseen, hän toteaa.
Hagen Henrÿ sanoo, että erityisesti kuntien pitäisi muuttaa käyttäytymistään ja nähdä vanhat ihmiset aktiivisina osallistujina ja kuntalaisina.
Palveluosuuskunnissa ikäihmiset voivat olla jäseninä siinä kuin hoitajatkin. Kaikilla on osuuskunnan päätöksenteossa yksi ääni.
Kunnat ja omaiset voisivat olla jäseniä osuuskunnassa tai ostaa osuuskunnan palveluita.
Tutkijan mukaan vaihtoehtoja ajateltaessa ei pitäisi pelästyä kilpailulainsäädännön varjoa. Mielenkiintoisia esimerkkejä osuuskuntapalveluista löytyy Ruotsista, Italiasta ja Japanista, jotka ovat mukana tutkimusaineistossa.
Vaihtoehto roboteille
Tutkimuksessa osuuskuntia ajatellaan vastavoimaksi roboteille. Harva tietää osuuskunnista, mutta moni on kuullut palveluroboteista.
– Kiinnostus kohdistuu enimmäkseen teknisiin innovaatioihin, joiden kehittämiseen on paljon helpompaa saada rahoitusta kuin sosiaalisten innovaatioiden kehittämiseen, Hagen Henrÿ toteaa.
Hänen mielestään sosiaaliset innovaatiot ovat vähintään yhtä tärkeitä kuin tekniset.
Julkisten hyvinvointipalveluiden rahoituksen heiketessä nykyistä palveluideologiaa leimaa yhä enemmän byrokraattisuus ja standardisointi.
– Varataan kolme minuuttia pesuun, viisi pukemiseen ja neljä seurusteluun. Standardisointi ei kuitenkaan tyydytä ketään, koska ihmisten tarpeet ovat yksilöllisiä, tutkija konkretisoi.
Hänen mielestään tämä muoto hyvinvointivaltiosta on tullut loppupisteeseensä. Asiakkaiden loputon arviointi, toimenpiteiden standardisointi ja tarkat asiakkaiden käsittelysäännöt eivät ole kestävä tie.
Kestävää ei ole myöskään ajatus palvelujen ostosta suoraan yksityisesti. Kuukauden hoito Helsingin Kustaankartanon vanhainkodissa maksaa oikeasti 5000 euroa. Vain harvalla on varaa sellaiseen – jos ja kun eläkkeitä vielä jonakin vuonna ilmeisesti leikataan.
Lue Polemiikista 4/2013 toimittaja Pirjo Tuusan kirjoittama juttu Osuuskunnista yksi tie muutokseen.
Kommentit