uutiset / 08.10.2013

Polemiikki-uutiset: Professori Pentti Arajärvi Vantaan leipäjonotapauksesta: Kyse vakavasta oireesta

Jaa artikkeli Facebook Twitter LinkedIn Sähköposti

| Kirjoittanut:

Anna-Mari Tyyrilä | Kuva: Ari Aalto

Vantaan sosiaalitoimi on ohjannut toimeentulotuen hakijoita leipäjonoihin. Sosiaalioikeuden professori OTT Pentti Arajärven mukaan leipäjonoista voi mainita asiakkaille, mutta se ei vapauta kuntaa vastuusta huolehtia toimeentulotuesta.

Vantaa nousi otsikoihin viime kuussa, kun Kaks julkaisi uutisen leipäjonojen pidentymisestä. Uutisessa professori Juho Saari kertoi Vantaan ohjaavan nettisivujensa kautta ihmisiä leipäjonoihin.

Ruokaa jonottavat muun muassa toimeentulotukea tarvitsevat.

– Perustuslain 19. pykälän mukaan julkinen valta on vastuussa välttämättömästä toimeentulosta ja huolenpidosta, ja niiden myöntäminen on kuntien vastuulla. Jos kansalaisjärjestöt antavat ylimääräistä apua, se on asia erikseen, professori Pentti Arajärvi sanoo.

Perustuslakia Vantaan tapa toimia ei Arajärven mielestä riko. Loukkaavana toimintatapaa voi silti pitää.

Arajärvi oli aikanaan rakentamassa nykyistä perustuslakiamme, joka tuli voimaan vuonna 2000.

Kunnat vaikeuksissa

Vantaan tapausta voi Arajärven mielestä pitää oireena siitä, että julkisella puolella on vaikea selvitä tehtävistään ja huolehtia kuntalaisistaan.

– En tiedä, kuinka hyvin julkisen talouden kriisi on tiedostettu. Kunnilta ollaan vaatimassa miljardisäästöjä. Jos toimintoja lakkautetaan, se vaatii väistämättä lakimuutoksia. Perustuslakia ei kuitenkaan varmaankaan muuteta.

Kuntien toimintatapojen muuttamisista on puhuttu jo iät ja ajat, ja hyviäkin toteutuneita esimerkkejä on olemassa. Entistä ajankohtaisempaa on miettiä sektoreiden välistä yhteistyötä.

– Lainsäädännössä on velvoitteita yhteistoiminnasta paitsi kuntien sisällä, myös kuntien ja kolmannen sektorin välillä. Ne vain eivät ole vielä muuttuneet lihaksi. Kunnissa jokainen hallinnonala miettii omaa budjettiaan. Jos pomot tapaisivat toisensa saman pöydän ääressä ja katsoisivat, mihin mikäkin asia vaikuttaa, säästöjä voisi syntyäkin, Arajärvi uskoo.

Esimerkiksi opetustoimen satsaus oppilaiden tukitoimiin voisi tuoda säästöjä sosiaalipuolelle. Samoin neuvoloiden topakka toiminta voisi säästää euroja lastensuojelusta.

– Kunnat ostavat palveluja yksityisiltä ja kolmannelta sektorilta, mutta eihän raha siinä lisäänny, se vain kiertää eri tavalla. Ehkä yrittäjät tekevät asioita tehokkaammin, mutta voisihan kuntakin olla tehokkaampi; pitäisi vain miettiä oikea tapa tehdä kutakin työtä.

Arajärvi huomauttaa, että eiväthän ihmiset valita esimerkiksi terveydenhuollosta saamaansa huonoa hoitoa, vaan jonottamista. Ensiksi pitäisikin ratkaista, kuinka jonot puretaan.

– Tuotannon järjestämisessä on paljon kysymyksiä. Ehkä tuotantotalouden insinööri osaisi järkeistää asioita paremmin kuin vakituinen väki talon sisällä.

Perusoikeuksien vähimmäistaso?

Arajärvi nostaa pöydälle myös kysymyksen kuntalaisten perusoikeuksien hyväksyttävästä vähimmäistasosta.

– On poliittinen kysymys määritellä vähimmäistaso. Monessa asiassa olemme ylemmällä tasolla, mutta kyse on kuin veteen piirretystä viivasta, Arajärvi muotoilee.

Uhkaavatko säästöt ja niiden aiheuttamat toimintojen vähentämiset kuntalaisten perusoikeuksia? Arajärvi miettii, että kaikki on kiinni toteuttamistavoista.

– Kukaan ei tällä hetkellä tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Suurin osa kuntien toiminnoista on tarpeellisia, onko lopulta kyse vain rationalisoinnista?

 

Jaa

 

#sosiaaliturva

Kommentit

Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia.