| Kirjoittanut:
Vaikka pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) hallitus vakuuttaa kunta- ja sote-uudistuksien etenevän aikataulussa, uudistajien koreografian jatkuva muuttuminen viestii paluusta kuntarealismiin, arvioi professori Jari Stenvall Lapin yliopistosta.
Hallintotieteen professori Jari Stenvall sanoo kehysriihen linjausten osoittavan, että kuntauudistuksen tavoitteet ovat madaltuneet korkealentoisista ohjelmapuheista huolimatta.
– Hallituksen valitsema ”kuntakylki edellä” -strategia alkaa kasata vaikeuksia sosiaali- ja terveydenhuollon ratkaisujen löytämiseksi. Näin käy, kun suurta uudistusta viedään rakenne eikä palvelut edellä, Stenvall kiteyttää.
Professorin mukaan on jo nähtävissä, ettei hallitus itsekään usko enää 70 suurkunnan kartan toteutumiseen ja siihen, että erikoissairaanhoito voitaisiin siirtää pitkälti suurkuntien käsiin.
Stenvall muistuttaa, että keskustelu suurkunnista on kääntynyt keskusteluksi sote-alueista. Vielä muutama vuorokausi ennen kehysriihtä puhuttiin alueellisten selvitysmiesten esittämästä 34-35 sote-alueen ratkaisumallista, mikä näyttää olevan hallitukselle liian rohkea esitys.
Keskustelua hallituksen piirissä on käyty myös pakkoliitoksista suurilla kaupunkiseuduilla, jotta kehyskunnat saataisiin liitetyksi keskuskaupunkeihin. Kehysriihessä ei kuitenkaan laajennettu valtioneuvoston toimivaltaa. Pakkoliitokset voivat jatkossa koskea vain kriisikuntia.
Professori pitää huolestuttavana, että nyt kuntaliitoksia pyritäänkin vauhdittamaan sote-linjauksilla, mikä vie sote-ratkaisuja kenties väärään suuntaan. Perusterveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden järjestämisvastuun antaminen yli 20 000 asukkaan kunnille uskotaan houkuttelevan pieniä kuntia liitoksiin.
Palataanko Parakseen?
Jari Stenvall arvioi, että Kataisen hallituksen sote-linjaukset alkavat palata lähelle Paras-hankkeen linjauksia, joskin sosiaali- ja terveydenhuollossa hallinnon tasoja saattaa asiantuntijoiden arvion mukaan syntyä jopa nykyistäkin enemmän.
Stenvall uskoo, että Kataisen puheet noin 20 erikoissairaanhoidon toimijasta tarkoittavat kuitenkin paluuta sairaanhoitopiireihin pohjaavaan järjestelmään, vaikka organisaatiot olisivat jatkossa toisennimisiä.
Stenvall katsoo, että hallituksen alkuperäinen tavoite terveydenhuollon kokoamisesta suurempiin käsiin oli perusteltu. Professori itse olisi valmis ottamaan rohkeammankin loikan: kaikki terveydenhuollon palvelut integroidusti vähintään sairaanhoitopiirien tasoisille toimijoille.
– Jos on valittava sosiaali- ja perusterveydenhuollon integraation ja koko terveydenhuollon ketjun integraation välillä, valitsisin jälkimmäisen. On selvää, että kaikkia palveluja ei kyetä integroimaan yhden toimijan käsiin. On valittava, missä rajat kulkevat. Itse ajattelen, että koko terveydenhuolto pitäisi siirtää riittävän vahvoihin käsiin. Myös valtiolliset ratkaisut olisivat ainakin selvittämisen arvoisia.
Stenvallin mielestä kehysriihen linjaukset eivät anna kunnille vieläkään riittävän selvää kuvaa sote-ratkaisuista ja se haittaa kuntauudistusta.
Professori sanoo hallituksen edenneen väärässä marssijärjestyksessä ja lisäksi hallitus on epäonnistunut viestinnässään kuntien suuntaan.
– Yksinuottinen menettely on ehtinyt jättää jälkensä kuntakenttään. Kunta-valtio-suhde on asettunut tässä kuntauudistuksessa täysin uuteen valoon. Tähänastiset menettelyt ovat syöneet luottamuspääomaa jopa tulevilta kuntauudistuksilta. On riski, että jatkossa kunnat pitävät tätä kuntauudistusta lähtökohtana valtion menettelyille, Stenvall harmittelee.
Hämmentävintä professorista on ollut seurata hallituksen perusteluja ”kuntakylki edellä” -ratkaisulleen.
– Ensin linjataan hallintolaatikot ja rakenteet, ja vasta sen jälkeen kansalaisten keskeisimmät peruspalvelut. Eihän mikään organisaatio voi uudistaa toimintojaan aidosti tällaisella tavalla.
Kysymys on johtamisesta
Professori muistuttaa, että organisaatiot koostuvat ihmisistä ja heidän valinnoistaan. Avainasemassa on aina johtaminen ja se tuottaa jopa sinänsä samantyyppisissä ja -kokoisissa organisaatioissa erilaista tulosta johtamiskulttuurista riippuen.
– Pieni tai suuri kunta voi toimia hyvin tai huonosti riippuen siitä, mitä ihmiset siellä tekevät ja kuinka organisaatiota johdetaan.
Stenvall tunnetaan tutkimuksistaan, jotka käsittelevät muutosprosessien johtamista. Hän arvioi, että kuntauudistus olisi varmaankin edennyt toisin, jos uudistajat olisivat välittäneet perehtyä muutosjohtamisen perusteisiin. Stenvallin mukaan suuren kuntauudistuksen olisi pitänyt keskittyä palveluiden uudistamiseen ja kuntapalveluiden johtamisen muutokseen. Nyt vääntöä käydään pelkistä rakennemalleista.
Professori sanoo, että historiasta löytyy osuvia yhtymäkohtia nähdylle menettelylle. Venäjän keisarinna Katariina II:n tarkastusmatkoilla provinsseihin sotamarsalkka Potjomkin kiirehti ennalta pystyttämään kaupunkien ja kylien kulissit pystyyn. Hallitsijan ei tarvinnut nähdä todellisuutta kulissien takana.
Stenvall katsoo, että kuntauudistus voi edetä kuntakentällä hyvässä hengessä vain, jos Kataisen hallitus lopettaa kulissien ylläpitämisen ja ryhtyy keskustelemaan tasavertaisesti ja oikean tiedon varassa kuntien kanssa.
Saavutetaanko hyödyt tällä menettelyllä?
Professorin mukaan tällaisia merkkejä ei ole vielä ilmassa. Kehysriihessä puhuttiin yhä täysin poliitikkojen valitsemin käsittein.
– Olen hämmästyneenä seurannut keskustelua mahdollisista pakkoliitoksista. Yksittäiset keskuskaupungit ovat vedonneet valtioneuvostoon, että kehyskunnat liitettäisiin niihin pakolla. Samalla kun vaaditaan valtioneuvostolta kovia toimia kehyskuntien ylitse, keskuskaupungeissa puhutaan kuntien itsehallinnon vahvistamisesta ja toimivallan lisäämisestä, vaikka ollaan viemässä naapureilta toimivalta ja itsehallinto.
Nyt kuntien odotetaan lähtevän selvittämään kuntarakennelain kriteerien mukaisia kuntaliitoksia. Stenvall pelkää, että kaikki voimat käytetään rakenteista keskustelemiseen. Hän korostaa, että näin työläissä ja suurissa uudistusprosesseissa pitäisi muistaa, että myös muutoskustannukset ovat suuria ja ihmisten aika rajallista.
– Jos uudistukseen joudutaan kiinnittämään kuntien johdosta kakkos- ja kolmosketjutkin ja tuloksena on lopulta pienempi hyöty kuin siitä, että nämä johtajat pohtisivat omien toimialojensa palveluiden kehittämistä, uudistamiselle kertyy turhan kova hinta.
Professorin mukaan hallituksen kuntauudistajat ovat pyrkineet kerralla liian massiivisen ja suuren muutoksen toteuttamiseen.
– Kun on ilmeistä, että valtion puolella ei ole lainkaan mietitty suurten muutosprosessien johtamista, eikä ole kuunneltu asiantuntijoiden näkemyksiä, on riski, että aikataulut venyvät ja paljon veroeuroja vaatineen uudistuksen tulokset jäävät laihoiksi. Harmillista on, jos tämä uudistus on jää kuntien käsitykseksi siitä, mihin suuntaan kunta-valtio-suhde on muuttumassa.
Kommentit