Selvityshenkilö, ministeri Lauri Tarasti, on peräti lyhyessä ajassa, hieman yli kahdessa kuukaudessa, laatinut käyttökelpoisen raportin valtion aluehallinnon ja maakuntahallinnon uudistamisesta lukuun ottamatta sotea. Sitä voidaan työstää ja täydentää monissa yksityiskohdissa.
Eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausunto tulee olemaan tarpeellinen monissa kohdissa. Raportista nousee esille lukuisia kysymyksiä. Voiko asettua ehdolle maakuntavaltuuston vaalissa, jos on jo eduskunnan tai kunnanvaltuuston jäsen? Miten selvitä siitä, että pienimmistä kunnista ei luultavasti valita jäsentä maakuntavaltuustoon? Jos maakuntahallinnolle myönnetään verotusvaltaa, kyetäänkö kokonaisveroaste säilyttämään kohtuullisena? Eikö erityisen metropolihallinnon valmistelua olisi jatkettava?
Uudistus ulottuu pitkälle yli vaalikausien. Valmistelussa tärkeintä ei ole nopeus, vaan lopputuloksen laatu ja kestävyys. Suuresta kuntauudistuksesta voitaisiin ottaa sen verran oppia, että myös tiedemaailmaa olisi kuultava ja kuunneltava. Jos kerran kyetään vastaanottamaan ja tunnistamaan avaruudesta saapuvia painovoima-aaltoja, niin pitäisi myös vastaanottaa yhteiskunnasta nousevia ehdotuksia ja virikkeitä, joita myös puheena olevassa hallintouudistuksessa riittää. Lakeja valmisteltaessa olisi seurattava lainvalmistelusta annettuja lukuisia ohjeita, joissa edellytetään uudistusten kustannusten ja vaikutusten selvittämistä.
MAAKUNTAITSEHALLINNON PERUSTUSLAILLISESTA TULKINNASTA
Maakunnan institutionaalinen asema ja tehtävien sisältö on vielä selkeytymätön asia. Puoluesihteerit sopivat maakuntavaalit lokakuulle 2017. Hankkeen julkistetussa kymmenen lain nimikelistauksessa ei mainita perustuslakia – siihen mahdollisesti tarvittavia lisäyksiä!
Kansleri Kauko Sipposen tuore kannanotto perustuslain 121 §:n perusteella KAKS -seminaarissa viittaa vahvasti siihen, ettei perustuslaillisia esteitä hankkeen toteuttamisessa olisi. Monet asiantuntijat pitivät vielä 1990-luvulla po. säännöstä riittämättömänä kuntia suuremman alueellisen itsehallinnon toteuttamiseen maassa – ilman tarkempaa säätelyä. Perusoikeusjuridiikka tuo tulkintaan vielä omat lisäpiirteensä.
Perustuslaki sisältää kansalaisille äänioikeuden valtiollisissa, EU- ja kunnallisvaalissa. Äänioikeudesta maakuntavaaleissa ei ole säännöksiä. Miksi maakuntademokratia ei toimisi samoin perustuslaillisin takein kuin kuntien asukkaiden itsehallinto? ”Itsehallintoalue” – kolmas demokratiataso – on hallituksessa linjattu olemaan osa valtion järjestysmuotoa – pysyväksi tarkoitettua julkista vallankäyttöä ja kansanvaltaa.
Miksi maakuntavaaleissa äänioikeudesta ei olisi säädettävä perustuslaissa samalla tavalla kuin kunnallisvaaleissa? Perustuslaki takaa itsehallinnon kunnan asukkaille ja ahvenanmaalaisille – looginen johtopäätös siitä olisi, että samat takeet olisivat tarpeen myös maakuntien asukkaille.
Julkisuudessa on esitetty huomionarvoisia näkemyksiä aluejaoista, tehtävistä ja uuden itsehallinnon asemasta kunnan ja valtion välissä. Mm. ministeri Risikon näkemys sosiaalisten perusoikeuksien ja kansanvallan toteutumisesta 15 sote -alueella ei voine jäädä lakien valmistelussa vaille keskeistä huomiota.
Kun perustuslaki on kaiken lainsäädännön ja julkisen vallan käytön perusta, rohkenen olla sitä mieltä, että maakunnista ja asukkaiden äänioikeudesta olisi säädettävä lisäyksiä perustuslakiin. Ståhlbergilaisesta tulkinnan traditiosta nousee eteen vielä muitakin hankkeen toimeenpanon ongelmia, jotka valtiopäivillä voivat vaatia enemmistöjä lakiehdotusten kiireelliseksi julistamiseksi ja hyväksymiseksi.