uutiset / 18.11.2013

Polemiikki-uutiset: Heikki Helin – Kerrointen virittely alkaa valtionosuusuudistuksessa

Jaa artikkeli Facebook Twitter LinkedIn Sähköposti

| Kirjoittanut:

Markku Juusola | Kuva: Helsingin kaupunki/Tietokeskus

Suunnitelmat valtionosuusjärjestelmän uudistamiseksi ovat oikeansuuntaisia, mutta poliittinen peli vesittää ne kuten aiemminkin. Näin ennustaa 40 vuotta kuntatalouskeskustelua seurannut dosentti Heikki Helin.

Ennakkotietojen mukaan valtionosuudet kasvaisivat kunnissa, joissa on paljon sairaita, kun sairastavuutta mitataan uudella indeksillä ja lisätään sen painoa.

– Kun järjestelmää yritetään korjata tutkimustiedon perusteella, ei se käy, koska väärät kunnat saisivat nykyistä enemmän valtionosuutta. Niinpä kertoimia viritellään ja ”entiset vääryydet” säilyvät tavallaan saavutettuina etuina, Helin huokaa.

Jokaisessa uudistuksessa muutokset on pyritty minimoimaan, ja muutoksille on varattu pitkä siirtymisaika. Helin pitää parhaimpina yrityksinä vuosien 1993 ja 1997 uudistuksia, vaikka niitäkin vesitettiin. Valtiosihteeri Teemu Hiltusen johdolla valmisteltu uudistus otettiin käyttöön vuonna 1993. Se muutti järjestelmän laskennalliseksi. Jos kunta tuotti palvelut edullisesti, sai se hyödyn.

-Jostain syystä tällä piirteellä markkinoitiin tekeillä olevaakin järjestelmää.

Toinen onnistunut uudistus toteutettiin Heikki Kosken johdolla 1997.

Ruotsin maakuntahallintoa muistuttava malli olisi Helinin mielestä ratkaisu kuntarakenteen uudistamiseksi. Sosiaali- ja terveystoimi, kaavoitus, ammattikoulutus ja palotoimi olisivat vaaleilla valittavan ja verotusoikeutta käyttävän maakunnan leveillä harteilla.

Kunnat huolehtisivat itse koulu- ja sivistystoimesta. Maakuntien määrä säilyisi nykyisenä.

Sosiaali- ja terveystoimi saisi leveät hartiat. Pienet kunnat voisivat jatkaa elämäänsä ja lähidemokratia olisi turvattu.

Helin ei halua laatia listoja kuntien palvelujen vähentämisestä.

– Niistä kuntien tehtävistä, joita suunnitellaan ensi vuoden budjettiin, voitaisiin luopua ensimmäisenä.

Helin muistuttaa, että julkisen talouden kestävyysvajeesta ruvettiin puhumaan jo ennen vuoden 2007 eduskuntavaaleja, mutta puolueet olivat kiinnostuneempia jakovarasta kuin kestävyysvajeesta.

– Valtiovarainministeriö ei ole saanut muita ministeriöitä kuriin, vaan ne ovat jatkuvasti esittäneet kunnille uusia tehtäviä, joista laskut ovat lopulta langenneet kuntien maksettaviksi.

Viime aikoina on kauhisteltu kuntien tulorahoitusalijäämän kasvua, joka on katettu velalla. Helin laskee, että alijäämää ja velkaa ei olisi, jos valtio ei olisi keventänyt verotusta kuntien kustannuksella reilulla 800 miljoonalla eurolla. Siitä syntyi 2000-luvulla reilun 10 miljardin vaje kuntien kassoihin. Vain osa siitä on paikattu velalla ja veronkorotuksilla.

2,7 kiloa kuntatalousjournalismia

Heikki Helin on seurannut kuntien taloutta ensin virkamiehenä ja sitten tutkijana nelisenkymmentä vuotta. Dosentilla on yhä painavaa asiaa. Kuin todisteeksi tästä, hän julkaisi vastikään kirjoituskokoelman nimeltään Kuntatalousjournalismia – kirjoituksia kuntataloudesta 1980–2013. Teoksessa on 738 sivua ja se painaa 2,7 kiloa.

Kokoelmaan on valittu pari sataa tekstiä vajaasta 700 artikkelista. Eniten kokoelmassa on Kuntalehdessä ja sen edeltäjässä Suomen Kunnallislehdessä sekä Lahdessa ilmestyvässä Etelä-Suomen Sanomissa julkaistuja kirjoituksia.

Vuonna 2000 kuntajohtajille osoitetun kyselyn mukaan hän tuotti kuntatutkijoista mielenkiintoisinta ja käyttökelpoisinta tietoa. Helin kokee itse auttaneensa myös toimittajia ymmärtämään paremmin kuntataloutta.

Nyt hän on huolissaan kuntataloutta käsittelevän journalismin tasosta. Eläköitymisen ja toimitusten supistamisten myötä kokeneet ja asiantuntevat toimittajat poistuvat näyttämöltä. Samalla on poistunut melkoinen määrä kunnallistalouden ymmärrystä. Liian monet kuntataloutta koskevat väitteet menevät jatkuvasti kritiikittä läpi.

Esimerkkinä löysien puheiden läpimenosta ovat olleet hallituspuolueiden puheet kuntatalouden vahvistamisesta.

– Kun valtio on keventänyt verotusta, se on lisännyt valtionosuuksia kuntien veromenetyksen korvaamiseksi. Rahaa siirrettiin siis kunnan kannalta taskusta toiseen. Vaikka valtionosuudet näin lisääntyivät, ei kunnallistalous siitä vahvistunut.

Toimittajat kuuntelevat lepsusti myös ministereiden puheita.

– Kun ministerit ovat huolissaan kuntatalouden kiristymisestä, ei monenkaan toimittajan mieleen ole tullut kysyä, mistä kiristyminen, velkaantuminen ja veroprosentin korotukset johtuvat. Nyt kiristyminen tulkitaan kuntien tumpeloksi taloudenhoidoksi ja siitähän se ei yksin johdu.

Kuntatalousjournalismia. Kirjoituksia kuntataloudesta 1980–2013. Helsingin kaupungin tietokeskus. 2013.

 

Jaa

 

#polemiikki

Kommentit

Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia.