Kuntien luottamus valtiovaltaan on kärsinyt vakavan kolauksen viimeisen puolentoista vuoden aikana, arvioi kunnallispolitiikan professori Arto Haveri Tampereen yliopistosta. Kuntauudistuksen ensimmäinen uhri näyttäisikin olevan kunta-valtio-suhde.
Arto Haveri sanoo olevansa syvästi huolissaan kuntauudistuksen nykytilasta ja sen seurauksista. Hänen mukaansa Kataisen hallituksen kuntauudistajat ovat erkaantumassa kuntatodellisuudesta.
– Uudistuksesta puhutaan aivan kuin se etenisi aikataulussa ja ongelmitta kohti maalia. Verbaliikka ja teot eivät näytä enää kohtaavan. Hallituksen kuntauudistajat taitavat elää jonkinlaisessa eriössä tai kuplassa, jossa pidetään omaa todellisuutta yllä. Mitä vaikeammalta alkuperäisten tavoitteiden saavuttaminen näyttää, sitä vakuuttavamman oloista puhetta uudistuksen etenemisestä tuotetaan.
Haveri vakuuttaa, että kuntavaikuttajat näkevät uudistuksen todellisen tilanteen ja puheen välisen ristiriidan ja se, jos mikä, vie valtiovallalta ja uudistukselta kuntien luottamuksen.
– Kyvyttömyyteen kuunnella kuntien viestejä liittyy isoja riskejä.
[b]Kehittäminen pysähtynyt[/b]
Arto Haveri tunnetaan professorina, jolla on suora yhteys ja tuntuma kuntakenttään.
– On nähtävissä, että viimeisen puolentoista vuoden aikana kuntien omaehtoinen kehittämistoiminta on pysähtynyt. Hallituksen ohjeistamat tiukat kuntajakoselvitysalueet tarkoittavat monissa kunnissa jo käynnistyneiden järkevien hankkeiden keskeyttämistä, jos kaavailtu yhteistyökumppani onkin ”väärältä suunnalta”, professori harmittelee.
Haveri arvioi kunnallisen itsehallinnon joutuneen kovimmalle mahdolliselle koetukselle.
– Suomalainen paikallishallinto on aina rakentunut alhaalta ylöspäin, ei ylhäältä alaspäin. Siinä on ollut kunnallisen itsehallinnon voima. Kuntauudistus käynnistyi valtiovarainministeriössä syksyllä 2011 kuitenkin ”henkseleitä paukutellen” siinä hengessä, että nyt kunnat pannaan kuriin keinolla millä hyvänsä.
Kuntauudistuksen vaikeudet synnytettiin Haverin mukaan jo hallitusohjelmassa. Hän sanoo koko uudistuksen seisovan kahden ajatuksen varassa.
– Ensinnäkin tavoitteena oli ratkaista keskuskaupunkien esille nostamat ongelmat kertaheitoilla kaupunkiseutujen kuntien liitoksilla.
Toinen ajatusmalli perustuu Haverin mukaan samanlaiseen ajatteluun: kun palveluja ei saada rationalisoitua muutoin riittävästi, tarvitaan laajat kuntaliitokset, jotta palveluverkko voidaan saneerata samojen kuntarajojen sisällä.
– On siis suurennettava kuntakokoa ja keskitettävä palveluja. Tämä ajattelu on erittäin johdonmukaista, mutta tavoite, jonka mukaan Suomen kunnat voitaisiin määritellä virkamiestyönä Helsingistä käsin ja kuntakartat voitaisiin laittaa voimaan pakkoliitoksilla, on täysin poikkeuksellinen suomalaisessa kunnallishallinnossa.
Haveri muistuttaa, että uudistettavana on kuntarakennelain lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä koskeva laki, kuntalaki, valtionosuusjärjestelmä sekä lisäksi perataan kuntien velvoitteet.
– Kun kysymys on kuntien palveluista, kuntakartoistako näin laaja uudistus käynnistetään, professori ihmettelee.
[b]Uudistus ei onnistu jyräämällä kunnat[/b]
Kunnat ovat antaneet valtiovarainministeriölle lausuntonsa kuntarakennelakiluonnoksesta. Nyt odotellaan sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamismalleja julkisuuteen. Ja kaiken taustalla kunnissa pelkoa herättää Kataisen hallituksen kehysriihi 21. maaliskuuta.
– Ilmassa on jopa painostusta siihen, että hallitus tekisi päätöksiä pakkoliitoksista. Se ei korjaa tätä prosessia. Vain se voi korjata, että valtio pyrkii palauttamaan kuntien luottamuksen kunta-valtio-suhteeseen. Ellei tämä luottamus palaudu, suomalainen hyvinvointiyhteiskunta menettää parhaan voimavaransa, professori väittää.
Nimittäin: jos hyvinvointiyhteiskunnan vastuunjakoa jossain vaiheessa uudistetaan julkishallinnon ja kansalaisten välillä, kannattaa oppia ensin jotakin Britanniasta.
– Big Society -mallit kansalaisvetoisine palveluineen eivät toimi ilman paikallisyhteisön vahvaa tukea. Se viesti tulee brittikollegoiltani kautta linjan, että Britannia ehti ajaa ensin paikallishallinnon alas, ja vasta sitten käynnistää Big Society -ohjelman tyhjän päälle. Juuri siksi uudistus on vaikeuksissa.
Haveri toivoo, että Kataisen hallitus arvioisi kuntauudistusta avoimin mielin uudelleen. Ei ole lainkaan varmaa, että ylhäältä määrätyistä hallintoalueista syntyisi aitoja itsehallinnollisia kuntia, joiden asukkaat kokisivat paikallisyhteisön omakseen.
Professori sanoo, että vaikeuksiin ajautunutta uudistusta ei voi pelastaa voittajan elkein nujertamalla kunnat.
Venäjällä Tsaarit kaadettiin ja valtaan astui uusi järjestys.
Stalinin hallinnon alkukautta leimasivat suuret yhteiskunnalliset mullistukset, kuten maatalouden pakkokollektivisointi ja raskaan teollisuuden rakentaminen, sekä omiin kansalaisiin kohdistuneet vangitsemiset ja laajat pakkosiirrot. Poliittisten tavoitteidensa ajamiseksi Stalin turvautui valtioterroriin, pani toimeen vähemmistökansallisuuksien pakkosiirtoja, lähetti poliittisiksi vangeiksi tuomittuja ihmisiä pakkotyöhön.
Onko tässä kuntauudistuksessa kyse samansuuntaisesta toiminnasta. Pienet kunnat lopetaan ja muodostetaan suuria ”peruskuntia”! (kollektivisointi). Keskusta haluttiin kuntarakenneuudistuksella upottaa pois poliittiselta kartalta, ja samalla unohdettiin että pienissä kunnissa on muitakin ja kaikki ovat ihan oikeita ihmisiä. Huono oli kohtalo maatilojen omistajilla Stalinin aikaan – heikko on entisen pienkuntalaisen kohtalo kaukana kaupunkikeskuksista.
Esitetty kuntaliitosten äänestys, missä suuren kunnan asukkaat väkimäärällää päättää: kunnan palvelut viedään pois ja verorahat keskuksen käyttöön, muistuttaa …
Professorin artikkeli on terävä ja täysin paikkansa pitävä analyysi tästä sotkusta ja sen seurauksista. Tapahtunutta vahinkoa, jonka suuruutta on mahdoton arvioida, ei korjaa edes se. että asia palautettaisiin lähtöruutuun ja pyrittäisiin unohtamaan tähänastinen sähellys. Enemmän vahingon syntymistä se kuitenkin rajoittaisi.