Itä-Suomen yliopistossa lasketaan nyt vapaan sivistystyön sosiaalista tuottavuutta. Vaikutuksia pyritään arvioimaan euroina.
Aikuiskasvatustieteen professori Jyri Manninen tuntee aikuiskoulutuksen hyvää tekevän voiman.
– Fyysinen ja psyykkinen terveys paranee, ystävien määrä lisääntyy, syntyy sosiaalisia verkostoja. Tämä on ilmennyt useissa tutkimuksissa, myös omissani. Sitten kiinnostuin näiden laajempien hyötyjen seurauksista. Miten kansalaisopistopalvelut vaikuttavat kunnan menoihin ja tuloihin? Kun henkilön hyvinvointi paranee, tarvitseeko hän esimerkiksi vähemmän sosiaali- ja terveyspalveluja.
Mannisen johtama KAKSin rahoittama tutkimus selvittää, millaisia taloudellisia vaikutuksia kuntalaisille ja kunnille todellisuudessa syntyy.
Yliopistokoulutuksen rahallisia hyötyjä on tutkittu, samoin yritykset arvioivat työpaikoilla tapahtuvan koulutuksen kustannushyötyjä. Sen sijaan vapaan sivistystyön osalta kysymystä ei aiemmin ole tästä näkökulmasta katsottu.
Syitäkin on helppo löytää. Harrastusluonteisista opinnoista ei ole olemassa vastaavaa tilastodataa kuin korkeakoulututkinnon suorittaneista. Kurssilaisia ei rekisteröidä samalla tavoin.
– Lisäksi koko prosessi on hirveän monimutkainen. On haasteellista selvittää, millä tavalla aikuiskoulutuksen hyödyt muuntautuvat rahalliseen muotoon ja miten lasketaan kokonaishyöty yhteiskunnalle, professori Manninen myöntää.
Rahan kieltä helppo ymmärtää
Esimerkiksi Kanadassa ja Englannissa kuntapalveluiden taloudellisia vaikutuksia on laskettu paljon. Julkinen sektori on entistä enemmän joutunut perustelemaan, miksi verovaroilla pidetään yllä vaikkapa kirjastolaitosta ja rakennetaan puisto tai ulkoilualue.
Tarve liikunta-, kulttuuri- ja sosiaalipalvelujen niin sanotulle sosiaalisen tuottavuuden arvioinnille on kasvanut myös Suomessa. Kansalaisopistojen on pitänyt puolustaa olemassaoloaan ja merkitystään, torjua määrärahaleikkauksia ja sopeuttaa toimintaansa vähentyviin resursseihin.
Yleishyödylliset ei-lakisääteiset palvelut päätyvät helposti etunenässä säästöjen kohteeksi.
– Jos palvelut tuottavat oikeasti taloudellisia hyötyjä, kyse ei ole pelkästä menoerästä. Poliitikot ymmärtävät vain rahan kieltä, ja kun esimerkiksi kirjastoa pitäisi laajentaa, he kysyvät, mitä hyötyä siitä on. Kirjastonhoitajat ja kirjaston käyttäjät vastaavat, että totta kai siitä on hyötyä, mutta seuraavaksi päättäjät kysyvät, montako euroa. Siksi tarvitaan rahallisia arvioita, Jyri Manninen selittää.
Sote-uudistuksen jälkeen kuntien rooli painottuu sivistyspalveluiden tarjoamiseen, kuntalaisten hyvinvoinnnista sekä työllistettävyydesta ja työllisyydestä huolehtimiseen. Kansalaisopisto on keskeisessä asemassa aikuisikäisiä ajatellen.
– Jos aikuisten opiskelumahdollisuudet loppuvat tai huononevat, se voi heijastua viiveellä sosiaali- ja terveysmenoihin.
Joensuu näyttää mallia
Kansalaisopiston tuottamat sivistyshyödyt ja sosiaalinen tuottavuus kuntakontekstissa -tutkimuksen tapausesimerkkinä on Joensuu ja sen seudullinen kansalaisopisto. Suomen kuudenneksi suurin opisto toimii viiden kunnan alueella.
Pääsyy valintaan on maantieteellinen, sijaitseehan yliopiston Kasvatustieteen ja psykologian osasto Joensuun kampuksella.
– Olemme jo vuosia tehneet monella tavalla yhteistyötä kansalaisopiston kanssa. Lähialueen kuntia on yhdistynyt Joensuun kaupunkiin, joten uudentyyppinen seutuopisto on mielenkiintoinen myös kuntahallinnon ja -talouden näkökulmasta.
Tulokset ovat Mannisen mielestä yleistettävissä mihin tahansa suomalaiseen kansalaisopistoon ja koko kuntakenttään, jopa suurkaupunki Helsinkiin.
– Mekanismeissa ei kuitenkaan ole eroa.
Paljonko yksi aikuiskoulutukseen investoitu euro tuottaa? Lisääntyykö kuntalaisten kiinnostus vapaaehtoistyötä kohtaan? Tekevätkö he sitä myös käytännössä? Vaikuttaako hyvinvoinnin ja terveydentilan paraneminen sote-palveluiden vähenemiseen ja sitä kautta kustannuksiin?
– Joensuun empiirisellä aineistolla pystymme arvioimaan rahallisia hyötyjä paremmin kuin tähän asti on ollut mahdollista.
Euron investoinnilla monen hyöty
Jyri Mannisen viime vuonna tekemä esitutkimus antaa viitteitä tulevasta. Sen mukaan valtion, kunnan ja aikuisopiskelijan yhteisesti kansalaisopistoon investoima euro tuotti jopa 6,9 euron nettohyödyn.
Moni aikuiskoulutukseen osallistuva kokee opiskelun lisäävän vapaaehtoistyön tekemisen todennäköisyyttä paljon. Tunnin vapaaehtoistyön arvo yhteiskunnalle on arvioitu 12 euroksi, joten vapaaehtoistyön lisääntyminen sadalla tunnilla vuodessa tuottaisi 1 200 euron taloudellisen hyödyn yhteiskunnalle.
Terveydentilan paranemisen talousvaikutuksiksi Mannisen esitutkimus osoitti 2 200 euroa opiskelijaa kohti.
Luvut puhuvat sen puolesta, että vapaalla sivistystyöllä on merkittävä rooli kuntatalouden kokonaisuudessa.
– Samantyyppisiä tuloksia on saatu aiemminkin. Tuottosuhde korreloi erittäin hyvin muutamien aiempien tutkimusten kanssa, vaikka ne on tehty hiukan eri laskentakaavalla.
Yhteisöllisyys hyväksi kaikille
Kansalaisopistot ovat ainutlaatuinen instituutio, joka täydennyskouluttaa aikuisväestöä, sivistää, opettaa käden taitoja, ja jolla on tärkeä sosiaalinen ulottuvuus.
– Sillä on äärettömän suuri merkitys, kun on jokin paikka, missä tuntee kuuluvansa joukkoon ja missä voi solmia uusia ystävyyssuhteita ja luoda verkostoja. Sosiaalinen vuorovaikutus lisää itseluottamusta sekä fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia.
Tietyissä elämänvaiheissa ajautuu herkästi yksinäisyyteen. Kansalaisopisto tarjoaa luontevan mahdollisuuden kontakteihin esimerkiksi avioeron, puolison kuoleman jälkeen tai eläköitymisvaiheessa, jolloin työpaikan sosiaaliset suhteet jäävät.
Jyri Mannisen mielestä yhteisöllisyydestä hyötyy sekä yksilö että yhteiskunta.
– Ystävien lisääntyminen ja verkostojen vahvistuminen mahdollistavat sen, että ihminen voi saada erilaisissa arkielämän tilanteissa käytännön apua, joka muuten jouduttaisiin kustantamaan esimerkiksi kotipalveluna.
Myös kunta säästää, kun sen ei tarvitse laittaa rahaa korjaaviin toimenpiteisiin tai sellaiseen työhön, jota ihmiset yleensä tekevät yhdessä toisten kanssa. Jos verkostot puuttuvat, ihminen voi tarvita runsaasti yhteiskunnan tukea.
Miten houkutella riskiryhmiä?
Koko kansan sivistäjäksi kansalaisopistoilla on kuitenkin yhä matkaa. Lähtökohtaisesti opiskelijat ovat terveempiä, motivoituneempia sekä sosiaalisesti ja yhteiskunnallisesti aktiivisempia kuin ei-osallistujat.
– Huono-osaiset, syrjäytymisvaarassa olevat ja vähän koulutetut osallistuvat kansalaisopisto-opintoihin hyvin vähän, vain pieni osa kuuluu näihin riskiryhmiin. Opiskelijoista 70 prosenttia on naisia, miehet loistavat poissaolollaan. Eri syistä miehet eivät hakeudu kursseille, vaikka he hyötyisivät verkostojen rakentamisesta, Jyri Manninen tietää.
Koko opistokentän keskeinen haaste onkin uudistaa toimintaa niin, että tavoittavuus lavenisi. Sote-puolen vakioasiakkaat kuormittavat kuntataloutta keskimääräistä enemmän. Jos heitä saataisiin nykyistä enemmän harrastusluonteisten opintojen pariin ja heille pystyttäisiin luomaan uusia verkostoja, samalla hyvinvointi paranisi.
– Silloin kansalaisopiston taloudellinen vaikutus voisi olla vielä suurempi, Manninen uskoo.
Tukipalveluja maahanmuuttajille
Vastikään opetus- ja kulttuuriministeriö suuntasi huomiota yhteen kohderyhmään: maahanmuuttajien tukipalveluita halutaan yhä enemmän tarjota vapaan sivistystyön toimintana.
Kouluttamisen uusi järjestämis- ja rahoitusmalli on tarkoitus ottaa käyttöön ensi vuonna.
– Tähänkin asti kansanopistot ja kansalaisopistot ovat ottaneet monella tapaa koppia turvapaikanhakijoista. Kotoutumista tukevia kursseja järjestetään jatkuvasti, Jyri Manninen sanoo.
Suomi vanhenee vauhdilla, se on faktaa. Onko kansalaisopistojen tulevaisuuden painopiste kasvavan vanhusväestön aktivoinnissa?
Manninen hymähtää ajatukselle, sillä joillakin kursseilla enemmistö on eläkeikäisiä. Opiskelijoista noin joka neljäs on täyttänyt 60 vuotta. Haasteena olisi saada myös nuoria opintojen pariin samassa suhteessa.
– Ikääntyvät osallistuvat kursseille mielellään. Opintojen pariin tulee hyvän pohjakoulutuksen saaneita, tällä hetkellä eläkkeelle siirtyvistä moni on suorittanut korkeakoulututkinnon. On erittäin todennäköistä, että hyvin koulutetuista ihmisistä suuri osa hakeutuu tämäntyyppisiin opintoihin, kun on vapaata aikaa. He ovat tottuneet opiskelemaan ja nähneet hyödyt, joita opiskelu tuottaa niin jaksamiseen, henkiseen hyvinvointiin kuin fyysiseen terveydentilaan.
Katse kohti kokonaisuutta
Kun Itä-Suomen yliopiston tutkimus ensi vuonna valmistuu, kuntiin on luvassa uutta tietoa sivistystointa ja kuntalaisten hyvinvointia koskevan päätöksenteon ja keskustelun pohjaksi.
Jyri Manninen uskoo tulosten hyödyttävän opistoja rehtoreista tuntiopettajiin ja hallintohenkilökuntaan, mutta myös päättäjiä ja virkamiehiä kunnan eri sektoreilla.
– Olen huomannut, etteivät sote-alan kuntapalvelut ja sivistyspalvelut paljon keskustele keskenään. Sotepuoli katsoo ihmisten huonovointisuutta ja terveydentilaa, sivistystoimi peruskoulujärjestelmää ja aikuisten opiskelumahdollisuuksia kansalaisopistoissa. Puuttuu oivallus, että nämähän liittyvät toisiinsa!
– Eri hallintokuntien väki saisi systemaattisesti yhdessä miettiä hyvinvointia kokonaisuutena. Jos onnistumme lisäämään keskinäistä ymmärrystä, keskustelua ja vuorovaikutusta, se on hyvä tulos, Manninen painottaa.
Kommentit