| Kirjoittanut:
Tulevaisuudentutkija Hannu Linturin mukaan suomalaisella koululla on hyvä tulevaisuus. Hän ei suostu maalaamaan uhkakuvia, sillä ratkaisut ovat omissa käsissämme.
Arviosi siitä, millainen kouluverkko Suomessa on 2025? Kuinka suuri pudotus peruskoulujen, lukioiden ja toisen asteen ammatillisten oppilaitosten verkostossa on edessä?
– Tulevaisuudentutkijalle tulevaisuuksia on aina monta. Siinä mielessä vastauksesta tulee puolipakotettu, mutta ymmärrän toki että tässä sellainen on paikallaan. Kehittelen yhden mahdollisen ja todennäköisen arvion. Teen siitä myös toivottavan tulevaisuudenkuvan, sillä jos yksi tulevaisuus on valittava niin toki napataan silloin haluttava sellainen.
– Ennakoin että vuonna 2025 peruskouluja on 3 000, lukioita 300 ja ammatillisia oppilaitoksia 30. Lukuihin vaikuttavat luonnollisesti ikäkausi, tieto- ja viestintätekniikka sekä sisäinen ja ulkoinen muuttoliike ja syntyvyys. Lisään siis peruskoulujen määrää vastoin nykytrendiä. Se johtuu siitä, että koulun toiminta ja konsepti muuttuvat paljon nykyistä joustavammaksi.
Pienilläkin kouluilla on tulevaisuus?
– Koulu laajenee sekä fyysiseen että virtuaaliseen ympäristöönsä. Ei joustavien pienkoulujen perustamiseen nytkään ole muuta estettä kuin opetustyön ja hallinnon ahtaat mentaalimallit ja normit. Yhden-kahden opettajan koulut palaavat eivätkä suinkaan eristäydy koulupihalleen, vaan ovat liikkuvia sekä verkossa että ympäristössä. Jokapäiväistä kanssakäymistä muiden koulujen kanssa on sekä opetushenkilöstön että oppilaiden kesken.
Voiko sama trendi koskea lukiokoulutusta?
– Vielä liikkuvampia ovat pienet lukioyksiköt, joita syntyy suurlukioitumisprosessin jälkeen. Valitettavan monet nykyiset entisten suurpitäjien filiaalilukiot ehtivät surkastua ennen uutta alkua. Siksi lukioiden lukumäärä vähenee, mutta vähemmän kuin suuntaviitat nyt näyttävät.
Entä ammatillinen koulutus?
– Ammatillisessa koulutuksessa integraatio työelämään entisestään vahvistuu, eikä vastaavanlaista verkoston moninaistumista tapahdu kuin peruskoulussa ja lukiossa. Tärkeä osa palvelujen tarjonnassa on kaikissa koulumuodoissa valtakunnallisilla verkko-opinnoilla, joihin kaikista kouluista voi osallistua, ja joiden tuella lähiopetusta voi korvata kustannustehokkaasti netissä. Etenkin aktiiviset ilmiöpeliprojektit lisääntyvät, kun niitä opitaan arvioimaan osana tutkintokoulua sekä internetissä että internaateissa.
Mitkä tekijät ohjaavat koulumaailman ja kouluverkon muutosta?
– Väestötietoja suurempi vaikutus kouluverkkojen silmäkokoon tulee niistä ohjaavista ideoista, jotka muuttavat yleistä käsitystä siitä, mitä arvokas ja merkityksellinen oppiminen on, miten sitä tuetaan ja kuinka se organisoidaan. Ajatuksenkulku voi tuntua monimutkaiselta, mutta perustuu kehitykseen, joka on jo käynnissä. Perustan arvioni Oppimisen tulevaisuus 2030 -barometrin.
– Viisi isoa muutostrendiä mullistaa koulun ja vaikuttaa myös kouluverkkoihin. Ne ovat oppimisen (1) henkilökohtaistuminen ja samanaikainen (2) yhteisöllistyminen, opetuksen (3) moniammatillistuminen, koulun (4) ulkopuolisten resurssien valjastamisen oppimisen tueksi, sekä yleissivistyksen korvautuminen (5) avainosaamisilla.
Mikä tässä muutoksessa on olennaisinta?
– Olennaisinta on se, että opetus mukautuu yhä enemmän oppijaan eikä päinvastoin, eli opimme ottamaan käyttöön erilaisia oppimisen polkuja ja muotoja. Oppiminen siis henkilökohtaistuu. Toimintaympäristö lavenee sekä fyysisesti että virtuaalisesti koulun ulkopuolelle.
– Selvää on ettei tällainen muutos toteudu ilman, että opetusprofessio määrittelee toiminnan tapansa ja roolinsa uudestaan. Koulu tulee kehittymään varsinaiseksi asiantuntijayhteisöksi, joka perustaa osaamisensa moniammatilliseen ja moninäkökulmaiseen yhteispeliin.
Koulun perinteiset raja-aidat siis murtuvat?
– Erikoistuvien professioiden maailmassa erotellaan tarkasti ammattilaiset ja amatöörit toisistaan. Ammattilaisuus on suljettu privilegio, jolla ei ole käyttöä muuttuvissa olosuhteissa. Päinvastoin, uusi professio valjastaa oppimisresursseja vanhojen reviirirajojen yli eksosysteemissä, jossa erilaisia oppimisen polkuja ovat tukemassa oppilaan läheisten lisäksi oman lähiyhteisön ja kunnan väki, eläkeläiset sekä monet yhdistykset ja seurat.
– Yhteispeli on tärkeää oppilaille, joilta tulevaisuuden työ- ja kansalaiselämä edellyttää yhteisö- ja yhdessäoppimisen kykyjä aivan eri tasolla kuin tähän asti. Kollektiivinen oppiminen eri muodoissaan vapauttaa osaltaan opettajia muihin rooleihin ja simuloi osaamisia ja kompetensseja, joita tarvitaan kaiken tulevan ja elinikäisen oppimisen perustaksi. Käsityksemme yleissivistyksestä vaihtuu staattisesta tietämisestä kohti dynaamisempia avainosaamisia.
Kuka ohjaa kouluverkon muutosta ja ulkoisia puitteita: kunnat, aluehallinto vai valtio?
– Sote-uudistusten jälkeen koulutus on selkeästi kuntien päätehtävä. Siitä luopuminen ei ole todennäköistä tarkastellulla aikavälillä esi- ja perusopetuksen osalta. Supistuneessa kuntakentässä autonomia säilyy, eikä valtakunnallisia normeja koulukohtaisista minimioppilasmääristä tarvita. Tähän vaikuttaa ennen muuta se, että kuntalaisia aktivoivia koulukonsepteja tulee lisää.
– Ruotsin kokemukset koulutuksen privatisoimisesta vaikuttavat siihen, ettei sosiaali- ja terveyssektorin mallinen palvelujen ulkoistaminen tule toteutumaan lyhyellä aikavälillä.
Mikä rooli uudella oppimisteknologialla ja tietoverkoilla on kouluverkoston karsinnassa/kehittämisessä?
– Toisen asteen tulevaisuus on pinnalta tarkastellen suurten yksikköjen koulumaailmaa, mutta vain hallinnollisesti. Organisatorisesti ne muistuttavat vain etäisesti nykyisiä hierarkkisia ylhäältä ohjattuja koulutussysteemeitä.
– Isojen kouluorganisaatioiden sisällä painopiste siirtyy itse oppimistoiminnan tukemiseen tavalla, jossa erikoistuminen on nykyistä paljon vahvempaa. Olennaista on että erikoistuminen kohdistuu oppimisen rajapintaan ei hallintoon.
Millaisia toimijatahoja tulevaisuuden koulusta löytyy?
– Suurkouluissa on asiantuntijaopettajien lisäksi tutoreita ja ryhmäohjaajia, sisältöjen sekä oppimis- ja peliympäristöjen suunnittelijoita, verkostonkutojia, tapahtumatuottajia, mediahenkilöitä, projektitutkijoita ja -taiteilijoita.
– Tulevaisuuden yleissivistävä koulu syntyy viiden murrosteeman kautta kuten edellä totesin. Niiden jäljiltä koulu on tyystin erilainen instituutio kuin nyt. Muutosvoimat vaikuttavat myös toisiinsa ja kiihdyttävät metamuutosta, joka johtaa syvempään, henkilökohtaisempaan mutta myös yhteisöllisempään oppimiseen kuin tällä hetkellä. Nykyistä vähäisemmillä yhteiskunnan panoksilla saadaan parempi vaste – jota työelämässä kutsuttaisiin tuottavuudeksi – tavalla, jossa massamuotoisen palvelutuotannon hinnalla saadaan design-koulutusta.
Entä uusi oppimisteknologia, mikä rooli sillä on?
– Teknologia on paitsi oppimisen työkalu keskeinen toimintaympäristön tekijä, jota varten koulutusta tarvitaan. Sen tulee upota koulu- ja oppimistyön arkeen ilman, että sitä erikseen nostetaan teemaksi. Toki teknologiset ja mediataidot ovat olennaisia siinä kuin luku- ja kirjoitustaidotkin.
– Koulu muuttuu ja muuttaa verkkoon. Keinot lisääntyvät koko ajan, jos niitä halutaan tai osataan käyttää. Erityisesti perusopetuksessa koti on edelleen lapsen ja nuoren paikka, vaikka itse oppimistyö on entistä liikkuvampaa kun usein hyödynnetään oppimisessa autenttisia toimintaympäristöjä.
– Otan esimerkin siitä miten vanha koulutusrakenne saattaa kääntyä palvelemaan uusia tarpeita uudessa tilanteessa. Suomessa on toista sataa internaattimuotoista oppilaitosta tai ex-kampusta painottuen vielä harvaan asuttuun Suomeen.
– Näistä kampuksista voisi kehittää intensiivisten oppimistapahtumien keskuksia, joihin on mahdollista kerätä oppilaita laajaltakin alueelta internaattipalvelujen takia. Monille sopivat erityisen hyvin vaikkapa pelioppimisen ja kielikylpyjen kaltaiset jaksot, joissa toteutetaan monia rinnakkaisia oppimistavoitteita. Tällaisilla kursseilla elävöitetään ryhmämuotoisten – ja joissakin tapauksissa jopa kotikoulujen – pikkukoulujen monimuoto-opetusta, jossa toki verkon välitykselläkin tapahtuva yksilö- ja ryhmäoppimisen tuki on aivan eri tasolla kuin nyt.
Miten turvataan riittävä rahoitus kouluille?
– Koulutoimi organisoidaan uudestaan. Nykykoulu on asemoitu teollisen logiikan mukaisesti tuottamaan kohtuukustannuksin massamuotoisesti ja opetusvetoisesti määrämuotoista oppimista, joka on kaikille samaa. Niillä eväin ei enää päästä eteenpäin.
– Avainjuttu on se, että opetusprofessio määritellään uudelleen tukemaan hyvin monimuotoista oppimista niin, että oppilaiden yksilölliset erot tulevat otetuksi huomioon oppimisen tehostamiseksi. Tässä työssä tulevat apuun opettajan uudet roolit, opettajien ja koulujen välinen yhteistoiminta, oppilaiden lisääntyneet omat panokset, tvt ja internet, sekä monet koulun ulkopuoliset resurssit. Niitä ovat esimerkiksi vanhemmat, eläkeläiset, koulun naapurusto, yhdistykset ja järjestöt sekä kunnan toimenhaltijat.
– Kustannustehokas koulu saadaan toimimaan, jos yhteiskunnan koheesio ja luottamustaso saadaan säilymään korkeana. Silloin koulu- ja oppimiskulttuuri pääsee kehittymään itseorganisoituvaksi ja motivoivaksi. Koulu saa ja antaa enemmän kun ympäristösuhteet ovat kunnossa ja koulutoiminnan draiverit yksilö- ja yhteisökasvuun tähtääviä ennemmin kuin testi-, hyöty- ja kilpailupainotteisia.
Kommentit