KAKS:n Huono-osaisin Suomi -tutkimushanke kokosi yhteen ruoka-aputoimijoita, tutkijoita ja virkamiehiä Karjalohjan Heponiemeen syyskuun alussa.
– Miksi ihmiset päätyvät ruoka-apuun, millainen on ruoka-avussa käyvien ihmisten hyvinvointi ja keitä he ylipäätään ovat, kuvaa hanketta tutkija VTM Maria Ohisalo Itä-Suomen yliopistosta.
– Usein julkisessa keskustelussa viranomaiset ja tutkijat hokevat, että leipäjonoja ei suomalaisessa hyvinvointivaltiossa pitäisi olla. Ei siis tunnusteta tosiasioita ja ehkä siksi ei esitetä mitään minkä pitäisi hyvinvointivaltiossa muuttua ettei leipäjonoja olisi, ihmettelee Ohisalo.
– Leipäjonot eivät poistuneet 1990-luvun laman jälkeen, päinvastoin, tänä päivänä yli 20 000 ihmistä jonottaa ruokaa viikoittain. Ruoka-aputoimijoita on jopa 400 eri puolilla maata.
– Nyt täytyy tunnistaa ja tunnustaa tämä ruoka-avun maailma, jotta osattaisiin auttaa ihmisiä siellä ja sieltä pois, esittää Maria Ohisalo.
– Ruoka-avussa on vahvistunut ekologinen näkökulma. Kuinka kauppojen valtavaan ruokahävikkiin voitaisiin puuttua nykyistä paremmin? Pitäisikö suomalaisten ruoka-aputoimijoiden lyödä enemmän hynttyitä yhteen ja järjestäytyä suuremmiksi toimijoiksi, kuten muualla Euroopassa on tapahtunut. Ruokahävikin ja ruokaköyhyyden torjunta vaativat ilmiön nostamista vahvemmin poliittiselle agendalle ja tässä myös ruoka-aputoimijoilla pitäisi olla nykyistä vahvempi yhteinen ääni.
Tutkimus valmistuu joulukuun alussa ja se julkaistaan KAKS:n tutkimusjulkaisujen sarjassa.
”Usein julkisessa keskustelussa viranomaiset ja tutkijat hokevat, ettei leipäjonon pitäisi olla.” Eihän se tarkoita sitä, etteikö tosiasioita myönnettäisi. Se tarkoittaa vain sitä, että tarttis jotakin todella tehdä, jotta niitä ei olisi, koska niitä ei todellakaan pitäisi olla hyvinvointivaltiossa!
Ruoka-apua hakisi useampikin tarvitsija jos jakelupisteitä olisi myös keskustojen ulkopuolella. Monikaan ei lähde ( lue ei ole varaa lähteä ) noutamman esim. bussilla ruokakassia niiden jakopisteestä. Jos kassin saaminen maksaa edestakaisina bussimatkoina 7 – 14 euroa, ei ruoka-avun hakeminen kannata.
Järkevä vaihtoehto olisi lähettää esim. toimeentulotukipäätöksen mukana kortti jossa on vaihtuva numero ja jonka avulla kauppa voisi poistaa kortin esittäjän kassakuitista ruuan osuuden Alv:n. Korttien käyttö olisi asiakkaalle vapaaehtoista. Käytetyt kortit palautettaisiin kuukausittain sosiaalitoimeen esim. postitse. Tämä on täysin mahdollista toteuttaa nykyisillä kassajärjestelmillä. Alennus, eli 0 verokanta kohdistuisi suoraan valtiolle maksettavan veron vähennyksenä. Kaikista pienituloisimpia, ruoka-apua tarvitseville sallittava 0 alv on loppujen lopuksi pieni vähennys valtion tuloihin.
Miettikää ihmeessä tällaistakin mahdollisuutta.