Sattuma on aikamme vaietuimpia ilmiöitä. Siitä ei juuri puhuta tai kirjoiteta eikä sitä tutkita, toteaa Mikael Jungner uudessa KAKS – Kunnallisalan kehittämissätiön Polemia –kirjassa Sattuma, tahto ja kohtalo. Lue koko kirja täältä. Tämä on hämmentävää, sillä useasti menestyksen tai viheliäisten ongelmien taustalla on sattuma. Esimerkiksi Alexander Stubb ei välttämättä olisi pääministeri, ellei ulkoministeri Kanerva olisi lähettänyt tekstiviestejä taiteilija Tukiaiselle.
Aitoa sattumaa on maailmassa niukasti, koettua sattumaa sitäkin enemmän. Suurin osa sattumaa johtuu ihmisten keskinäisestä vuorovaikutuksesta, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tietoverkot ja globalisaatio ovat vahvasti kiihdyttäneet tätä vuorovaikutusta. Maailma on monimutkainen dynaaminen systeemi.
Ketteryys, keskinäinen vuorovaikutus ja intuitio tuovat niin ihmiselle kuin organisaatioille selkeää kilpailuetua. Tapamme selittää kaikki jo tapahtunut loogisesti vaikeuttaa tulevaisuuden epävarmuutta määrittävien sattumien kohtaamista.
Mitä osuvammin kykenemme reagoimaan tähän muutokseen sattumastrategian avulla, sitä kivuttomammaksi käsillä oleva luovan tuhon aikakausi käy. Sattumastrategiassa päätetään, kuinka auki ovi avataan sattumalle tulla, sekä miten varmistetaan nopea ja ketterä reagointi sisään tulleisiin sattumiin. Hyödynnämme onnekkaita sattumia ja varaudumme vähemmän onnekkaisiin.
Suurin syy koetulle sattumalle on tapamme ajatella ja olla vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Suoraviivainen tapa ajatella on tehoton työkalu ymmärtämään dynaamisia systeemejä. Olemme pääsemättömissä ajattelumme rajojen kanssa.
Viime vuosisata oli hallinnan aikaa. Organisaatiot, instituutiot ja hallitut prosessit siivittivät meitä ennennäkemättömään menestykseen. Nyt perinteiset työkalut järjestää ihmisten välinen yhteistyö eivät enää toimi yhtä tehokkaasti kuin ennen.
Lisätietoja: Mikael Jungner, 050-5541615
Hämmentävän hyvä kokonaisuus vaikeasta aiheesta. Huomasin kertalukemalta vain yhden ainakin yritysmaailmassa hieman kyseenalaisen väitteen s.85: ”Vertailukehittäminen (benchmarking) tarkoittaa kunnan toiminnan vertaamista muiden kuntien toimintaan. Tätä kautta voidaan löytää muista kunnista parempia tapoja hoitaa tehtäviä”.
Yritysmaailmassakin tuota toki tehdään. Strategisesti vertailun SAMAN alan muihin yrityksiin on todettu kuitenkin vievän umpikujaan toimintatapojen samankaltaistuessa liikaa ja lopulta hintakilpailun kautta koko toimialan rappioon. Parhaita esimerkkejä esim Saksan mobiilitoimiala 1992-98: Toimialan erikoistumisen vähentyessä 83%, sen katteet puolittuivat noin vuoden 1993 puolivälistä vuoden 1998 loppuun.
Toimivampi benchmarking-ohje on etsiä vertailuja riittävän kaukaa samalta tai jopa eri toimialalta: esim Ford haki benchmarkingilla 5-10% säästöjä tiettyihin tukitoimintoihinsa mutta huomasi japanilaiseen Mazdaan verraten, että nämä tekivät samat asiat kokonaan toisin … tästä pohjalta Ford kehitti tavan eliminoida 90% tekemisistä ja kuluista.
… onhan siitä muihin kuntiin vertaamisesta hyötyä, jos etsii malleja Suomen ulkopuolelta, Suomessa lienee suuri osa – Jungnerin itsensäkin mukaan – jo niin säänneltyjä, että eroja tällaisiin havaintoihin ei löydy helposti