– Kuntien luottamushenkilöt on saatava ymmärtämään, että valtaa saa käyttää vain lain mukaanhyväksyttäviin tarkoituksiin. Myös laissa säädetyt kuulemis- ja perustelemisvelvollisuudet on otettava tosissaan, Pekka Viljanen painottaa.
– Tarvitaan myös muutoksia lainsäädäntöön. Tilintarkastukselle tulisi säätää tarkastuspäivien alaraja ja vastuulliselle tarkastajalle velvollisuus ilmoittaa rikosepäilyistä poliisille. Kunnille tulisi myös säätää velvollisuus torjua rakenteellista korruptiota, Viljanen täsmentää.
Käänne Kittilän oikeusprosesseissa tapahtui, kun korkein oikeus antoi maaliskuussa 2023 ennakkopäätöksensä KKO 2023:17 niin sanotusta Kittilän laki -syytteestä. Kahdeksan teonaikaista kunnanhallituksen jäsentä ja varajäsentä tuomittiin rangaistuksiin virka-aseman väärinkäyttämisestä.
KKO on nyt ensimmäistä kertaa tuominnut rangaistuksia hallinnon yleisten oikeusperiaatteiden, tässä tapauksessa tarkoitussidonnaisuuden periaatteen ja objektiviteettiperiaatteen loukkaamisesta. – KKO:n tuomio ulottuu kaikkeen virkavastuulla tapahtuvaan toimintaan ja on siten historiallisen tärkeä, Viljanen toteaa.
Edellä mainitun ennakkopäätöksen lisäksi KKO joutuu ottamaan kantaa kaikkiin muihinkin hovioikeuden ratkaisemiin, Kittilän luottamushenkilöitä koskeviin virkasyytejuttuihin: KKO on jo myöntänyt syyttäjälle rajoitetun valitusluvan niin sanotussa Eilavaaran laskuasiassa, syyttäjät ovat hakeneet valituslupaa KKO:lta – ja kannelleet hovioikeuden tuomareiden menettelystä oikeuskanslerille – Kittilän hallintojohtajan syrjään siirtämistä koskevassa asiassa. Syyttäjät ovat lisäksi hakeneet KKO:lta tuomion purkamista kunnanjohtajan irtisanomista koskevassa asiassa.
– Asiat eivät ole kohdallaan, jos kaikki Kittilän luottamushenkilöitä koskevat virkasyytejutut joudutaan käyttämään kaikkien kolmen oikeusasteen läpi, Viljanen korostaa.
Millaista suomalainen kunnallishallinto olisi, jos Kittilän päätöksentekoa koskevat Lapin tuomioistuinten linjaukset olisivat voimassa koko valtakunnassa? Voidaanko kunnanjohtaja irtisanoa sellaisilla perusteilla, jotka ”eivät pääosin ole ilmeisen paikkansa pitämättömiä”? Eikö kunnan toimielinten tarvitse perustella päätöksiään?
Hallintotuomioistuimet ovat kumonneet useita Kittilän luottamuselinten päätöksiä lainvastaisina. Osassa näistä tapauksista on nostettu myös syytteitä kymmeniä luottamushenkilöitä vastaan. Kaikki nämä ja muutkin virkarikossyytteet on hylätty viimeistään Rovaniemen hovioikeudessa.
Lapin tuomioistuimet eivät pääosin ole kiistäneet hallintotuomioistuinten päätösten oikeellisuutta. Niiden antamat virkarikostuomiot eivät silti ole yhdensuuntaisia hallintotuomioistuinten Kittilää koskevien päätösten kanssa.
Hylkäämällä syytteen omaan laintulkintaansa nojautuen rikosasiaa käsittelevä tuomioistuin tulee samalla antaneeksi viestin, jonka mukaan kyse on ollut riittävän lainmukaisesta hallinnosta.
– Silloinkaan, kun Lapin tuomioistuimet ovat katsoneet, että tapauksessa olisi sinänsä ollut velvollisuus esimerkiksi kuulla asianosaista ja perustella päätös, ne eivät ole nähneet päättäjien laiminlyönneissä edes huolimattomuutta. Tuomioiden perustelut ovat varsin hämmentäviä, Viljanen sanoo.
Kittilän kunnan päätöksenteon kriisi lukuisine oikeusprosesseineen on kestänyt jo kymmenen vuotta, ja luottamushenkilöiden rikosoikeudellista virkavastuuta punnitaan yhä eri oikeusasteissa.
KAKS – Kunnallisalan kehittämissäätiön Polemia-sarjassa julkaistu Kittilän opetukset on kirja oikeusvaltiosta, julkisen vallan käytöstä, sen väärinkäytöstä ja erityisesti rikosoikeudellisesta virkavastuusta.
Oikeusvaltiosta keskustellaan yleensä ilman riittävää konkretiaa. Siksi Kittilän opetukset -kirjan
kirjoittajat ovat halunneet todentaa, miltä oikeusvaltio Suomi näyttää Lapin tuomioistuinten
Kittilä-tuomioiden valossa.
Kirjassa avataan Lapin tuomioistuinten keskeisten virkarikostuomioiden perustelujen pääkohdat ottamatta kantaa tuomioiden lopputuloksiin.
Teoksen kirjoittajat ovat seuranneet Kittilän päätöksentekoa ja sitä koskevia oikeusprosesseja keväästä 2014 alkaen.
Lisätietoja: pekka.viljanen@utu.fi
Lue koko julkaisu täältä.
Olen vuosia yrittänyt Lapissa saada oikeusturvaa ja kun kysyin absurdin päätöksen laillisia perusteluita ja vastaajan kulujen maksattamisella, tuomarin mielestä ”mielipiteelläni” ei ole merkitystä.
Jos tuomari ei noudata hallintolakia, ei edes yritä toteuttaa aineellista oikeushyvää ja jonka mielestä ”oikeudenmukainen oikeudenkäynti” toteutuu antamalla valitusoikeuden ei täytä oikeusvaltion periaatteita.
Onko tavoite kasvattaa aa:n tuloja ohjaamalla asiat hoviin, joka ohjaa korkeimpaan, kun tekevät ”hämmentävän” päätöksen. Alioikeus valittanut resurssipulasta käsittelyn venyessä vuosia, millainen prosessijohto ja jälkivalvonta heillä on asioiden tehokkaasta ja oikeudenmukaisesta käsittelystä.
Olisiko sisäinen laillisuustarkastus heidän toiminnasta mahdollinen, alioikeuden po. kansalaisten ”edullinen” ensisijainen paikka saada oikeusturvaa. Nopeuttaa heidän prosessia velvoittamalla perustus- ja hallintolait arjen työkaluiksi, joiden perusteella päätöksiä tekevät.
Tiedämme, millaisia järjettömiä kululaskuja aa:t voivat velkoa vuosia kestävistä jatkokäsittelyistä. Tarkoittaa käytännössä, ettei oikeusturvaa voi saada, ellei maksajana ole veronmaksajat, näinkö PL21 on haluttu toimivan.