Kuntauutisointi osana toimittajan arkipäivää

Kuntauutisointi on monen toimittajan arkipäivää, niin myös Yle Savon toimittaja Juhani Forsmanin. Hän seuraa kunta-asioita lähes päivittäin.

Kokemukseni mukaan kuntien päättäjät ja virka­miehet suostuvat hyvin haastatteluihin ja kertovat asioista melko avoimesti. Tosin täytyy todeta, että lisäkommentteja kunnan kannalta ikävistä asioista ei heru; asioita on avattava tietyillä lisäkysymyksillä, toimittaja Juhani Forsman sanoo.

Radiotoimittaja ei ole yksin kunta-aiheidensa kanssa. Niistä keskustellaan toimituspalavereissa yhdessä kollegoiden, päällikön, uutispäällikön tai tuottajan vetämänä. Mutta kun lähetys alkaa, toimittaja jää yksin juttunsa ja vieraidensa kanssa.

– Oma haasteensa on suorissa päivän uutispommiin reagoivissa aiheissa. Näissä tapauksissa tarvitaan tosiaan yhteistä pohdintaa nopealla aikataululla, ja kysymyksien on avattava olennainen muutamassa minuutissa.

Aiheita on myös pohdittavana taustalla. Kun juttu alkaa olla valmis, sen voi toteuttaa.

Forsman muistaa elävästi päivän tammikuulta, jolloin virkamiestyöryhmän kuntakartat tulivat julkisuuteen.

– Silloin oli toimituksessa säpinää, kun kuntien vaikuttajilta kysyttiin samalle päivälle kommentteja. Tällainen tilanne saattaa tulla kesken lähetyksenkin, ja näissä tapauksissa tuottaja tai uutispäällikkö ohjeistavat juontajaa. Vaikka näissä nopeissa tilanteissa on oma jännityksensä, niin se on myös juuri kiehtovalla tavalla sitä radiomaista toimintaa. Kunta­jutuissa niin sanottu isompi vaihde on päällä esimerkiksi suuren ­tehtaan työllistämiseen liittyvässä asiassa tai kuntaliitossuunnitelmissa. Kiireen tuntua lisää se, jos pitää nopeasti päästä johonkin asiaan jyvälle jonkin toisen jutun ohessa. Nämä tilanteet kuuluvat sähköiseen mediaan.

Toive: poliitikoilta aktiivisuutta

Katja Kuokkanen kahlaa läpi Vantaan kaupungin esityslistoja, istuu valtuuston kokouksissa ja puhuu poliitikkojen kanssa joko puhelimessa tai kasvotusten. Hän on Helsingin Sanomien kaupunkitoimittaja, joka on keskittynyt Vantaan kunnallisasioiden seuraamiseen.

– Luottamushenkilöt saisivat olla nykyistä aktiivisemmin yhteydessä. Olisi hyvä tietää etukäteen käsittelyyn tulevista uusista asioista ja poliittisista erimielisyyksistä, jotta niistä pystyisi kertomaan lukijoille ennen lopullisia päätöksiä, Kuokkanen sanoo.

Esityslistoista saa perustietoja, mutta paljon on kaivettava myös virkamiesten kautta. Aina se ei ole helppoa.

– Virkamiesten kanssa on ollut hankaluuksia. Julkisuuslaki ei ole kaikilla kirkkaana mielessä, sen mukaanhan asioista pitää kertoa jo ennen päätöksen­tekoa, Kuokkanen muistuttaa.

Joskus asioita viedään listoille salaisina, vaikka laillisia perusteita ei ole. Kuokkanen on myös huomannut, että pöytäkirjat ovat muuttuneet epämääräisemmin tiukemmiksi.

Kuntatalouden purkaminen lukijoille ymmärrettävään muotoon ei ole helpoimpia tehtäviä. Esimerkiksi Vantaan tämän syksyn talousarvion purkamiseen meni Kuokkaselta monta päivää.

Vakavien kunta-asioiden lomassa välillä onneksi hymyilyttääkin. Kuokkanen muistaa pitkään uutisointinsa superharvinaisen kuoriaisen kohtalosta Vantaalla.

– Puisto-osasto kaatoi halavasepikän pesäpuita, ja ilmeisesti ehti hakettaa osan puista ja samalla kuoriaiset.

Vastauksia hiihtoladulta

Mirkku Halosen työtä on kertoa paikallisten ihmisten arjesta ja uutisoida yhteisten asioiden hoidosta. Hän on paikallislehti Järviseudun Sanomien toimittaja Lappajärvellä.

– Keskeistä on uutisoida kunnanhallituksen, -valtuuston ja lautakuntien päätökset. Istun valtuuston kokouksissa yleisön korvana ja selvitän asioiden taustoja ja seurauksia.

Kuntapuolella tulee välillä vastaan isojakin asioita. Haasteellista on kertoa niistä totuudenmukaisesti, tasapuolisesti ja niin, että kansalaiset saavat tietää, mitä oikeasti on tekeillä.

– Työkavereiden kanssa on mahdollista pähkäillä asioita, mutta lopulta kirjoitat juttusi yksin. Jos joskus pääsisin maakuntalehteen kokeneen kunnallistoimittajan oppipojaksi kuukaudeksi, olisin varmasti viisaampi, Halonen hymähtää.

Toimittaja kokee saavansa tietoja helposti ainakin virkamiehiltä. Onpa kunnan hallintojohtaja herättänyt Halosen puhelullaan aamukahdeksalta ja sanonut, että nyt niitä edellisillan kokous­tietoja olisi.

Yksi veteraanipoliitikko puolestaan vastaili auliisti toimittajan kysymyksiin kesken hiihtolenkin. Aihe oli kuuma: entäs jos kuntaliitoksissa Lappajärvi jaettaisiin kahtia. Suomen Kuvalehti oli juuri julkaissut suunnitelmat uudesta kuntajaosta.

Kuntatalouden uutisoimisen Halonen kokee vaikeaksi. Lukujen avaamiseen tarvitsee apuja, jotta sekä toimittaja itse että lehteä lukeva mummo ymmärtävät mistä on kyse.

Pureskeltua asennemassaa

Entä kuinka viranhaltija kokee tiedotusvälineiden kuntauutisoinnit? Porin kaupunginjohtaja Aino-Maija Luukkonen näkee, että media pyrkii vaikuttamaan ohi demokraattisten päätöksentekoelinten ja pureksimaan tiedon valmiiksi asennemassaksi.

– Esimerkiksi meillä Porissa on valmisteltu korkeakoulujen sijoittumista tulevaisuudessa. Vaihtoehtoja on kaksi, mutta media on uutisoinut toista niistä paremmin. Koettaako se ohjata sen vaihtoehdon valitsemiseen?

Luukkosen mielestä tämän päivän ihmiset ovat valistuneita ja kykeneviä kriittiseen ajatteluun. Kaikkea tietoa ei pitäisi tarjoilla valmiina.

– Tilattavissa lehdissäkin on samaa ilmiötä kuin iltapäivälehdissä, uutisointi tapahtuu negaatioiden kautta. Sen sijaan koen viidennen valtiomahdin eli sosiaalisen median hyvänä, lukuun ottamatta näkymätöntä rottasotaa eli moderoimattomia keskustelupalstoja, joilla voi esiintyä nimettömänä.

Kun ikäviä asioita nousee esiin, viranhaltijathan esittelijöinä ensimmäisinä kysymyksiin vastaavat.

– Esitys palveluiden lopettamisesta totta kai personoituu viranhaltijaan. Se on vain hyväksyttävä, Luukkonen sanoo.

Toimittajat ajattelevat, että eivät saa kunnista riittävästi tietoja ulos. Luukkonen tunnistaa ilmiön.

– Vuorovaikutuksen mekanismeja voi aina lisätä. Joillakin viranhaltijoilla on netissä blogeja, ja sosiaalista mediaa voisi kyllä hyödyntää enemmän.

Toimittajat myös valittelevat kuntatalouden vaikeutta.

– Toimittajia pitäisi kouluttaa. Ketjuuntuneet lehdet voisivat järjestää koulutusta yhteistyössä. Suosittelen opin hakemista lämpimästi, sillä talouden kriittinen arviointi on aina tarpeen.

Luukkonen kuvaa omaa suhdettaan mediaan kliinisen etäiseksi.

– Olen sanonut, että toimittajan ystävä voi olla vasta kun hän on eläkkeellä. Ei ennen sitä.