Kuntauudistuksen suunta ratkaistaan syksyn vaaleissa

Mediavaikuttaja Risto Uimonen perää kuntavaalien ehdokkailta suoraa puhetta kuntauudistuksesta. Pelkkä ”ei uudistukselle” ei kelpaa vaaliagendaksi.

Lokakuun kuntavaalit lähestyvät ja poliittiset poterot syvenevät. Vaaleihin käydään paljon puhetta herättäneiden kuntakarttojen varjossa. Pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) hallitus on kokonaisen vuoden vääntänyt uudistuksesta kättä opposition kanssa, mutta vääntöä on käyty hallituksenkin sisällä. Eikä syksystä ole luvassa yhtään helpompaa.

Ajoittain on näyttänyt siltä, että kuntauudistuksesta on sanottu kaikki mahdollinen. Poliitikot, kuntavaikuttajat, tutkijat ja asiantuntijat ovat puhuneet. Mutta kansalaiset ovat yhä hämillään siitä, pelastaako kuntarakenteen uudistus oikeasti lähipalvelut.

Kun median moniottelija, politiikan asiantuntija ja Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Risto Uimonen ryhtyy analysoimaan kuntauudistusta, tulokulma on laaja. Niin laaja, että analyytikolta edellytetään näkökykyä poliittisen järjestelmän sekä sen liturgian ja teatterin taakse.

Suomalaisesta politiikasta Uimonen on kirjoittanut useita kirjoja. Yksi näistä, Häntä heiluttaa koiraa. Suomen demokratian häiriö­tila 1983-200? (1998), kertoo meille, miksi kuntauudistus ajautui vaikeuksiin. Kysymys on politiikan toimintakulttuurista.

Vaaleihin käyty puolivaloin

Risto Uimonen palauttaa keskustelun kevään 2011 eduskuntavaaleihin. Hän kysyy, hakiko kokoomus nykyisine hallituskumppaneineen vaaleissa kansalta valtakirjan tällaiselle kuntauudistukselle.

– Tiesimmekö, millaista uudistusta hallituspuolueet tavoittelivat?

Uimosen mukaan puolueemme ajavat vaaleihin puolivaloilla. Käytäntö johtuu monipuoluejärjestelmästämme. Kun ei tiedetä, millaisia hallituskoalitioita voi syntyä vaalien jälkeen, puolueiden ei kannata liioin liputtaa jonkin tietyn konseptin puolesta. Riski on, että hallituksen ovet jäisivät aukeamatta.

Kaksipuoluejärjestelmissä vaaleihin käydään julkistamalla puolueiden tavoiteohjelmat. Äänestäjät tietävät, mitä saavat, kun joutuvat tekemään valinnan niiden välillä.

Kataisen hallituksen kunta-agenda avautui kansalaisille vasta hallitusohjelman tultua julki juhannuksen 2011 alla. Kevään vaalikeskusteluissa puoluejohtajat olivat vakuuttaneet, ettei kuntien pakkoliitokset tule kysymykseen, mutta syyskuun alussa hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkusen (kok.) äänenpainot muuttuivat.

– Meillä puolueet hakevat avointa yleisvaltakirjaa saadakseen hoitaa vaalien jälkeen asiat haluamallaan tavalla. Tämä on iso ongelma poliittisessa järjestelmässämme, Uimonen summaa. Puolivaloilla eteneminen on uhannut kaataa kuntauudistuksen lähtöruutuunsa.

Risto Uimonen toteaa, että on ollut kaiken aikaa selvää, ettei eduskunnasta löydy sellaista enemmistöä, joka tekisi päätökset uudesta kuntarakenteesta pakkoliitoksin.

– Nämä päätökset on tehtävä kunnissa. Siksi kuntavaaliehdokkaiden on kyettävä kertomaan näkemyksensä kotikuntiensa tulevaisuudesta, eikä näihin vaaleihin voida käydä puolivaloin. Äänestäjillä on oikeus tietää, miten ehdokkaat suhtautuvat uudistukseen. Uudistuksen vastustajien velvollisuus on kertoa, miten he turvaisivat palvelut.

Medialla näytön paikka

Yleensä kuntavaalit kiinnostavat äänestäjiä eduskuntavaaleja ja presidentinvaaleja vähemmän, vaikka juuri kuntavaaleissa päätetään kansalaisille tärkeistä hyvinvointipalveluista.

Risto Uimonen arvioi, että kuntauudistus luo poikkeuksellisen suuren jännitteen syksyn vaaleihin.

– Puolueiden paikallisjärjestöjen ja ehdokkaiden kannattaisi muotoilla näkemyksensä kotikunnan tulevaisuudesta mahdollisimman selkeästi. Nyt on tilaisuus tehdä selkeää kuntapolitiikkaa ja nostaa kuntavaalien painoarvoa.

Jotta vaaleihin syntyisi särmää, tarvitaan hereillä oleva paikallis- ja maakuntamedia virittämään keskustelua.

– Tiedotusvälineille on tuhannen taalan paikka perehtyä uudistuksen taustoihin ja viedä keskustelu kansalaisten kannalta keskeisiin kysymyksiin kuntapalveluista, taloudesta ja kuntarakenteesta.

Poliitikot eivät ole Uimosen mielestä kyenneet alustamaan tätä keskustelua riittävän perusteellisesti. Jatkuva hallitus-oppositio-asetelma sumentaa asiakeskustelun. Uudistus on mahdollisuus paikallisille tiedotusvälineille osoittaa tarpeellisuutensa.

Uimonen katsoo tiedotusvälineiden suoriutuneen kuntauudistuksen uutisoinnista vaihtelevasti. Kysymys ei ole niinkään toimitusten osaamattomuudesta, vaan kiireestä. Henkilöstö vähenee, mutta työmäärä enenee. Monikanavaisuus kasvattaa haasteita. Kun toimittajan aika on kortilla, on kiusaus jättäytyä virallisten tiedotteiden ja poliitikkojen selitysten varaan.

Shokkihoito edistää muutosta

Parhaimmillaan toimittajat haarukoivat uutisiinsa päivän politiikkaa laajemman perspektiivin. Tämä on Risto Uimosen leipälaji. Hänen työhuoneensa pöydällä lepää edelleen valtiosihteeri Timo Relanderin selvitysraportti kuntataloudesta vuodelta 1993. Sitä on selailtu hiljattain.

– Relander soitti hälytyskelloja ja varoitti, että kuntatalous kriisiytyy ilman määrätietoisia uudistuksia.

Uimonen muistuttaa, että kunnat ovat jo kaksikymmentä vuotta tienneet uudistamisen tarpeen.

– Aikaa on ollut rakenteiden uudistamiseksi. Onnetonta oli, että devalvaatio tavallaan pelasti kunnat 1990-luvulla. Kun talous lähti kasvuun, kunnat jättivät uudistukset tekemättä.

Uimonen toteaa, että uudistus, jonka hallitus on ottanut tehtäväkseen ja jota Henna Virkkunen on joutunut hoitamaan, on lähes mahdoton.

– Epärealistinen aikataulu ja toistuva ristiriitainen informaatio hallituksen sisältä ovat ajaneet uudistuksen vaikeuksiin. Ei ehkä ole tyylikkäin mahdollinen ilmaus, mutta jossain määrin uudistus on ”sössitty”.

Uimonen puolustaa silti lujasti kuntauudistuksen perusajatusta.

– Kuntarakenteiden on muututtava ja tarvitsemme siihen näkemyksellisiä kuntapäättäjiä. Kukaan muu ei tee tätä uudistusta heidän puolestaan.

Tosin Uimonenkin asettaa rajoja suuruuden ekonomialle.

– En usko, että Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisen kokoinen kunta parantaisi kuntalaisten palveluja. Syntyisi hirveä byrokratian keskittymä, jonka edessä kansalaiset olisivat voimattomia. Mikään asiantuntijatieto ei tunnu puhuvan näin suurten kokonaisuuksien puolesta.

Kokenut pääkirjoitustoimittaja ja päätoimittaja on tottunut kirjoittamaan analyysiä päivän politiikasta. Jos Risto Uimosen pitäisi kirjoittaa kuntauudistuksesta juuri nyt pääkirjoitus, punainen lanka olisi uudistuksen välttämättömyys.

– Varmaankin siinä lukisi, että hallitus on ollut hyvällä asialla, mutta uudistusta on vaikeutettu liian kireällä aikatauluilla ja ristiriitaisella argumentaatiolla. Vaikka tavoitteet viivästyvät, kaksi tai kolme vuotta sinne tai tänne ei ole ratkaisevaa, jos saadaan aikaan hyvä uudistus.

Uimonen muistuttaa poliitikkoja rehellisen keskustelun merkityksestä. Suomen terveydenhuoltojärjestelmän menojen osuus bruttokansantuotteesta on OECD-vertailussa jo nyt poikkeuksellisen pieni. Uudistukselta ei sovi odottaa terveydenhuollon menojen säästöä.

– Nykyinenkään rahoitus ei riitä pitämään yllä kohtuullista julkista terveydenhuoltoa. Edes kotikaupunkini Espoo ei suoriudu siitä moitteettomasti.

Uimonen arvioi, että suurin vääntö kuntauudistuksessa käydään kuntarajojen ja terveydenhuollon yhteensovittamisesta. Millaiseen tulokseen vääntö johtaakin, kunnille annettu shokkihoito edistää joka tapauksessa muutosta.

– Uudistus tuskin johtaa ministeriön kuntakarttojen mukaiseen tulokseen, mutta rakenteiden uudistamisessa päästään eteenpäin. Tietoisuus kuntien haasteiden suuruudesta on lisääntynyt.