uutiset / 30.03.2015

Kunnat jätettiin yksin sosiaalisen työllistämisen osaamisessa: Laki jo pitkään voimassa, mutta työ vasta alussa

Jaa artikkeli Facebook Twitter LinkedIn Sähköposti

| Kirjoittanut:

Marjatta Pöllänen | Kuva: Jutta Paavolan arkisto

Tänä keväänä kuntien työllistäjän roolia kiristetään. Tarve saada mahdollisimman moni työmarkkinoille on kasvanut. Osallisuus työhön on myös oikeus, jo perustuslaissa mainittu. Käytännössä yhdenvertainen työelämäosallisuus ei ole toteutunut. Tämän tietää Alavuden kaupungin sosiaalityötä vuodesta 2000 johtanut Jutta Paavola.

Laki kuntouttavasta työtoiminnasta on jo vuodesta 2001 pistänyt kunnat yhdessä työvoimahallinnon kanssa laatimaan aktivointisuunnitelmia ja järjestämään kuntouttavaa työtoimintaa pitkäaikaistyöttömille.

On järjestetty nuorille kesätöitä ja työpajoja, perustettu työtoimintakeskuksia ja panostettu esimerkiksi työttömien terveydenhoitoon ja työvalmentajan palveluihin. Kunta voi olla osallisena sosiaalisessa yrityksessä tai perustaa oman työllistämisen hoitoon keskittyvän yksikön.

Tulokset ovat vaatimattomia jo siksi, että kunnissa olisi tämän kaiken osaamiseenkin tarvittu tukea eikä yksin jättämistä, Jutta Paavola sanoo.

Paavola on tutkinut viime vuonna eteläpohjalaisia keskikokoisia 10 000–20 000 asukkaan kuntia haastattelemalla avainhenkilöitä sosiaalisen työllistämisen, tarkemmin työelämäosallisuuden käytännön asioista. Nyt hän on uudestaan neljän kuukauden opintovapaalla analysoimassa haastattelujaan. Kunnallisalan kehittämissäätiö tuki tätä lisensiaatintyötä 3 000 euron apurahalla.

Kunnan rooli kasvanut

Kuntaa ei ole perinteisesti mielletty työllisyyspolitiikan toimeenpanijana, vaan tehtävä on kuulunut aiemmin nimenomaan valtiolle työllisyys- ja elinkeinotoimistoineen.

Jutta Paavola sanoo tuntevansa huolta meneillään olevasta myllerryksestä, jossa kumpikin on toimeenpaneva organisaatio ja kunnan rooli on kasvanut.
Kun Paavolaa pyytää antamaan kouluarvosanaa Suomen kunnille ja omalle kotikunnalleen, saa ensin kuulla erilaisista voimavaroista:

– Isojen resurssit ja osaamisen kohdentaminen työllisyyden hoitoon on hyvällä mallilla. Mutta pienempien kuntien, joita ylivoimainen enemmistö on, asema on toinen. Tästä joukosta valtaosa on kehityksen ensi askelilla. Toimivia käytäntöjä haetaan. Sosiaalisen työllistämisen kenttä on iso. Annan kahdeksikon isoille kunnille ja pienemmille 5–6, Alavudelle ehkä seitsemän.

Paavolan mukaan keskeinen haaste Alavudella on määrä eli työn ja työtoimintapaikkojen vähäisyys.

– Kuntien vastuu nousi juuri rahoituksessa ja paikat alkavat loppua. Toisekseen on kyse laadusta: ovatko paikat riittävän laadukkaita?
Paavolan kokemuksen mukaan kunnilla on hyvin eriasteista kiinnostusta ja perehtymistä työllisyyden hoitoon ja työelämäosallisuuden hyvinvointiin.

Tarvittaisiinko siis maan kattavaa yhtenäistä lainsäädäntöä?

– Työllisyyden hoito on mielletty viime vuosikymmeninä valtion tehtäväksi eikä kunnille pitänyt enää lisätehtäviä tulla. Lainsäädännöllä asiaa ei ratkota, kun ongelmana on toimeenpanon yhtenäistäminen aivan erikokoisissa kunnissa. Peräänkuulutankin valtion tukea ja ohjausta, en niinkään lainsäädäntöä.

– Meillä mennään kohti Tanskan mallia. Siinä ensin puolitettiin kuntien määrä ja muutettiin työvoimatoimistot ”job centereiksi”. Vähän samantyyppistä meilläkin pitäisi rakentaa, vaikkei kuntareformia tehdäkään.

Vaikeasti työllistyvää ei Jutta Paavolan mielestä voi paikallistaa johonkin osaan Suomea:

– Meillä on valtakunnallinen haaste heikossa työmarkkina-asemassa olevista. Heillä on erilaisista syistä puutteellinen koulutus tai osaaminen, oppimisvaikeuksia, vieraantumista arkielämästä ja sen vaatimuksista, vammaa tai sairautta.

Esimerkiksi määräaikaisesti työkyvyttömyyseläkkeellä olevien nuorten määrä on lisääntynyt.

– Nyt on kyse siitä, miten näitä nuoria kuntoutetaan.

Heikossa työmarkkina-asemassa olevat ovat muun muassa työvoiman palvelukeskuksen TYP-toimintaan ohjattavat työttömät, joita Etelä-Pohjanmaalla käynnissä olevan kartoituksen perusteella arvioidaan olevan noin 4 000.

Työllisyyden hoito kunnissa kehittymätöntä

– Olen kiinnostunut toimeenpanosta eli siitä, miten kunnat käytännössä hoitavat työllisyyttä tai sosiaalista työllistymistä, miten ne näkevät sen tehtäväkseen ja kuka näitä asioita käytännössä hoitaa, Jutta Paavola kertoo.

Viime vuoden opintovapaallaan Paavola haastatteli neljän kunnan työelämäosallisuudelle keskeisiä viranhaltijoita. Fokushaastateltuja oli noin 20, yhdessä ryhmässä 4–7 ihmistä. Nyt näitä haastatteluja analysoidaan. Työn on määrä valmistua vuoden 2015 loppuun mennessä.

– Ensi tuntumalla nousee esiin pääsääntöisesti, että työllisyyden hoito on kunnissa vielä melko kehittymätöntä ja työ on vasta alussa, vaikka laki on ollut voimassa jo 14 vuotta. Vasta vuonna 2006 saatiin keppiä ja porkkanaa eli sakkomenetelmä, jota nyt on kiristetty tämän vuoden alussa.

Paavolan mielestä iso ongelma on siinä, etteivät kunnat ole mieltäneet tätä tehtäväkseen.

– On elinkeinotoimea, sosiaali- ja terveystoimea ja keskushallintoa, mutta ei työllisyystoimea. Siksi tästä ei koppia ole otettukaan, vaan ollaan vasta ottamassa.

Työresepti tekee hyvää

Sosiaalityön johtaja myöntää, ettei sosiaalitoimikaan yksin työpaikkoja tee.

– Pikemminkin koemme olevamme yksin näiden asioiden kanssa. Kolmessa kunnassa neljästä tehtävä oli määrätty nimenomaan sosiaalitoimelle. Sen parhaita kumppaneita on yleensä tekninen toimi. Palkkatukea taas pyöritetään keskushallinnossa, Jutta Paavola toteaa.

Osaaminen on Paavolan mukaan vuosien saatossa kehittynyt, mutta tukea olisi tarvittu jo aiemmin.

– Viime aikoina kunnissa on selkeästi kehitetty työvalmennusta, sellaista rinnalla kulkijaa, joka auttaa muun muassa työn hakemisessa.

Uusi sosiaalihuoltolaki ja sosiaalinen kuntoutus on saatu voimaan. Ja lainsäädäntöä kehitetään edelleen.

Kehitettävää riittää muun muassa osallisuutta edistävän sosiaalisen kuntoutuksen palveluissa. Sosiaalihuoltolaki on tähän astikin mahdollistanut esimerkiksi eläkkeellä oleville mielenterveyskuntoutujille osallistumisen, mutta kunnat ovat sitä hyvin minimaalisesti käyttäneet.

– Tämä on ollut vähässä käytössä, mutta siitä on saatu hyviä kokemuksia. Meillä on räätälöity muun muassa postinkantoa tai lähettihommaa, joista saa pienen työosuusrahan. Seurakunnalla hautausmaan hoidon aputyössä olevalta tuli mahtavaa palautetta, pelkkää hyvää sanottavaa ja joku taas laihtui kymmeniä kiloja saatuaan liikuntaa työstä, jolla on terveys- ja hyvinvointivaikutuksia. Olenkin puhunut liikuntareseptin tapaisesta työreseptistä!

Jutta Paavola toivoo tutkimuksensa tekevän toiminnan näkyväksi.

– Se on myös viesti valtiolle siitä, missä mennään. Yksi ohjaaja sanoi, ettei edes tiennyt, mitä kaikkea on menossa. Kunnat voivat bongata itselleen uutta – ja hyviä käytäntöjä. Tutkimuksen haaste on jo liiassakin ajankohtaisuudessa. Koko kenttä elää kaiken aikaa.

SANASTOA

o Sosiaalinen työllistäminen tukee yksilöitä työelämään, koulutukseen tai arjen elämänhallinnan kehittymiseen. Tulevaisuudessa tästä saatetaan käyttää ilmaisua työelämäosallisuutta tukeva toiminta. Se on vasta tulossa oleva käsite, jossa osallisuutta voidaan tarkastella vastakohdan eli syrjäytymisenkin kautta.

o Heikossa työmarkkina-asemassa olevilla tarkoitetaan ryhmiä, joiden työllistämiseen tarvitaan usein eri palvelujärjestelmien ja hallinnonalojen toimijoiden välistä yhteistyötä. Tällaisia ryhmiä ovat pitkäaikaistyöttömät ja toistuvaistyöttömät, ikääntyvät työnhakijat ilman ajanmukaista koulutusta tai kokemusta, fyysisesti vaikeavammaiset, kehitysvammaiset, mielenterveyskuntoutujat ja muut pitkäaikaissairaat, päihdeongelmaiset ja kansalaiset, joiden elämänhallinta ja toimintakyky ovat alentuneet sosiaalisista syistä, sekä osin maahanmuuttajat ja etniset vähemmistöt. Myös nuoret, joiden perus- ja/tai ammatillinen koulutus on keskeytynyt tai joilla on oppimisvaikeuksia, tarvitsevat usein tukitoimia työllistyäkseen.

o Vaikeasti työllistettävä -käsite on korvaantunut sen leimaavuuden, passivoivan ja objektisoivan elementin vuoksi. Vaikeasti työllistettävän käsitteellä on kuitenkin myös oma suppeampi määritelmä, joka tulee määritellyksi laissa julkisesta työvoimapalvelusta. Tällöin viitataan henkilöön, joka on saanut työmarkkinatukea vähintään 500 päivää ja jonka oikeus työttömyyspäivärahaan on päättynyt säädetyn enimmäisajan johdosta.

 

Jaa

 

#tutkimus #työllistäminen #työllisyys

Kommentit

Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia.