Kansa keskustelee – kuuleeko valtio?

Poliitikot kiistelevät suurkunnista, mutta kansalaiset liputtavat monenlaisille uudistamiskeinoille maakuntatasoisiin palveluihin asti. Asiantuntijat ovat huolissaan hallituksen vaihtoehdottomuuspuheesta.

Kysy kansalta ja hämmästyt. Kunnallisalan kehittämissäätiö teetti keväällä TNS-Gallupilla tutkimuksen Kansalaismielipide ja kunnat. Lähes tuhannen aikuisväestöön kuuluvan kansalaisen näkemykset kuntauudistuksesta kertovat, että puoluekannoistaan riippumatta kansalaiset uudistaisivat kuntapalveluja puolueita monimuotoisemmin.

Kansalaisilta kysyttiin, mikä alueellinen kokonaisuus olisi sopivin organisoimaan ja rahoittamaan hyvinvointipalvelut. Vaihtoehtoja palvelujen järjestäjäksi oli kolme: kunta, kuntien yhteistyö maakunnallisesti tai valtio.

Valtaosa vastanneista jättäisi peruskunnille vain lasten päivähoidon, perusopetuksen, lukiot, nuorisotyön, liikunnan, rakennusvalvonnan ja kirjastot. Muut nykyisistä kuntien ja kuntayhtymien tehtävistä haluttaisiin siirtää maakunnallisesti järjestettäväksi.

Skuuppi tulee tässä: vastaajista kokoomuksen ja vasemmistoliiton kannattajat puolsivat vahvimmin maakunnallisia palveluja. Noin puolet kokoomuksen äänestäjistä siirtäisi sosiaali- ja terveydenhuollon ja kaksi kolmasosaa myös elinkeinoasiat, kansalaisopistot ja joukkoliikenteen maakunnille.

Sdp:n kannattajat suhtautuivat maakuntatasoisiin palveluihin vähän keskustalaisia myönteisemmin. Vihreiden kannattajat siirtäisivät maakunnille myös lukiot ja rakennusvalvonnan. Perussuomalaisten kannattajat puolsivat kuntien järjestämisvastuuta vahvimmin.

Täysin toisenlainen näkökulma kuntauudistukseen syntyi Porissa KAKSin järjestämässä SuomiAreenan paneelissa 17. heinäkuuta, jossa neljän suurimman puolueen eduskuntaryhmien puheenjohtajat kohtasivat Eetunaukion lavalla. Jan Vapaavuori (kok.), Jouni Backman (sd.), Pirkko Ruohonen-Lerner (ps.) ja Kimmo Tiilikainen (kesk.) väittelivät uudistuksesta asiamies Antti Mykkäsen luotsatessa keskustelua.

Hallitus-oppositio -asetelma hallitsi keskustelua niin tiukasti, ettei uusia avauksia juuri kuultu. Kun hallitus vie kuntia kohti kuntajakoselvityksiä pitkälti hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkusen (kok.) virkamiestyöryhmän kuntakarttojen mukaisesti, keskustelu kiinnittyi kuntarajoihin.

Erilaisuus on kilpailuvaltti

Näin käynee myös syksyn vaalikeskusteluissa. Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran johtaja Juha Kostiainen kysyy, minne uudistuksesta unohtuivat palveluinnovaatiot, henkilöstön kannustaminen ja positiivinen kehittämisvire, jossa valtion määrittelemien yhdenmukaisten monoliittien sijaan haettaisiin ratkaisuja paikallisista menestystekijöistä.

– Nyt puhutaan vain hallinnon rakenteista ja rajoista. Uskommeko siis, että rakennekysymys on ratkaisu parempiin palveluihin, tai parempaan johtamiseen? Tämä rajoista vääntäminen vie kunnilta kehittämisen innon. On riski, että monilla kaupunkiseuduilla otetaan askelia takaviistoon syvenevän yhteistyön sijaan.

Kostiainen ihmettelee, miksi hallitus haluaa mahdollisimman yhdenmukaisia ja samanlaisia kuntia.

– Kuntien ja alueiden menestymisessä on kysymys nimenomaan siitä, kuinka erottautua, olla mielenkiintoinen ja löytää oma vahva alueellinen strategia. Haluaisin, että vaaleissa keskusteltaisiin tästä.

Löytyykö valtiolta mielikuvitusta?

Juha Kostiainen saa lujaa taustatukea Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulun professori Risto Harisalolta.

– Vaaleihin mennään nyt valtionhallinnon yhdellä mallinnuksella, vaikka niihin pitäisi käydä rohkeilla paikallisilla agendoilla, hän tiivistää.

Professori sanoo olevansa syvästi huolissaan siitä, kuinka valtiovalta epätoivoisesti puskee uudistusta väkisin läpi.

– Kuntia käsitellään analogisina ja identtisinä yksiköinä, joita ne eivät ole.

Harisalo pelkää, että yksioikoinen keskustelu vie kansalaisten mielenkiinnon kuntauudistukseen.

– Valtio on työntänyt tätä samaa kuntarajakonseptia uudistamisen perustaksi 1990-luvulta lähtien. Kuntien ajatellaan olevan valtionhallinnon jatke, mutta eivät kunnat ole. Entäpä jos valtio käyttäisi omaa mielikuvitustaan ja antaisi kunnille tilaa tehdä tämän uudistuksen itsehallinnollisista lähtökohdista käsin?

Professori väittää, että valtio ei yhdenmukaista sapluunaa käyttäessään koskaan löydä kuntien ja alueiden menestystekijöitä.

– Ne nimittäin syntyvät paikallisuudesta.