EU-tietoa menee kunnilta sivu suun

EU:n aluekehityshankkeissa syntyy paljon uutta tietoa ja hyödyllisiä käytäntöjä, jotka usein jäävät mappeihin pölyttymään. Sosiologi Juha Koskela selvittää, kuinka kunnat pystyisivät käyttämään uutta EU-tietoa alueidensa kehittämiseksi.

Juha Koskela tekee väitöskirjaa Lapin yliopistoon. Kimmokkeena oli tutkijan ihmettely:

– Tuotetaanko EU-projekteja vain arkistoja varten? Hankkeiden lyhytjänteisyydestä ja uuden tiedon heikosta hyödyntämisestä on kirjoitettu paljon.

Koskela yrittää lisätä ymmärrystä siitä, kuinka hanketyön hyödyntämistä voitaisiin tehostaa kunnissa. Hän selvittää, kuinka tiedon ja uusien käytäntöjen hyödyntäminen, juurruttaminen, välittäminen ja tuottaminen kunnissa onnistuisi nykyistä paremmin. Tavoitteena on lisätä kuntien mahdollisuuksia vaikuttaa alueidensa kehitykseen.

Lappi erityisenä kohteena

Mitä vähälle hyödyntämiselle jäävä tieto on?

EU-rakennerahastohankkeet tuottavat paljon tietoa. Koskela kutsuu sitä selvitystiedoksi. Esimerkiksi kotimaiset ammattikorkeakoulut ja yliopistot saattavat selvittää, millaista tarvetta yritysten tuottamille palveluille on sosiaali- ja terveyssektorilla. Uudenlaisia palvelujen – vaikka koulutuksen – tuotantapoja selvitetään

Monien EU-projektien tarkoitus on tiedontuotannon lisäksi kehittää uusia toimintamalleja, joita kunnat voisivat hyödyntää aluekehittämisessä. Hankkeissa syntyy esimerkiksi yhteistyömalleja, hyvinvointi- ja kulttuuripalvelujen tuotantomalleja ja matkailun verkostomalleja.

Väitöstutkimus tuottaa niinikään kunnille soveltuvaa tietoa mm. tietokäytäntöjen yhteensovittamisesta ja uusien käytäntöjen juurruttamisen edellytyksistä.

Tutkija kerää sekä kyselyaineiston että haastatteluaineiston. Kohteita ovat Kemijärvi, Pelkosenniemi, Savukoski ja Rovaniemi – Itä-Lapin pieniä kuntia ja alueen keskuskaupunki.

– Lappi on pitkään ollut aluekehityksen erityinen kohde, mikä näkyy myös EU-rahoituksen jakautumisessa maakunnittain.

Tutkimuksen on tarkoitus valmistua vuonna 2017.