Talvitie esittää Julkaisussa joukon uudistamismahdollisuuksia:
- Asema- ja yleiskaavasäädöksiä tulisi yksinkertaistaa. Nykyisessä lainsäädännössä on runsaasti selvityspyyntöjä, jotka johtavat usein lisäselvityspyyntöihin ja siten pitkittävät kaavoitusprosessia.
- Yleiskaavojen käyttöä rakennusluvan perusteena tulisi lisätä. Laadittaessa asemakaavaa on kunnalla ennen rakentamista tarpeen olla yleiskuva koko alueen kehittämisestä.
- Maakuntasuunnitelman ja maakuntaohjelman samanaikaisesta laatimisesta pitäisi tulla pääsääntö. Maakuntasuunnitelmalla on suora yhteys maakuntaohjelmaan ja se mahdollistaa koko alueen tarkastelun, ottaen huomioon alueelliseen kehitykseen vaikuttavat muutostekijät ja -trendit.
- Ylikunnallisissa maankäyttökysymyksissä ja kuntien välisissä ristiriitatilanteissa maakuntakaavaa tulisi hyödyntää.
Maaseutuvaltaisesta yhteisöstä on kehittynyt kaupungistunut maa. Suomen rakentumista on säädelty ja ohjattu merkittävästi rakentamista ja alueidenkäyttöä koskevalla lainsäädännöllä. Pyrkimyksenä on ollut aina laatia säädökset vastaamaan kulloisenkin ajan tarpeita. Uusi laki on aina sisältänyt entiseen verrattuna uuden kaavoitus- ja/tai suunnittelumuodon.
Merkittävän työuran maankäytön ja kaavoituksen piirissä tehnyt tekniikan tohtori Juha Talvitie tarkastelee Julkaisussa alan lainsäädännön kehitystä ja päätöksentekojärjestelmää.
Julkaisu luettavissa tästä.
Lisätietoja: Juha Talvitie, juha.talvitie@kolumbus.fi, 050 648 29.
Kommentit