Tutkimuksesta uutta tietoa terveydenhuollon väärinkäytösten käsittelyyn – Kuka uskaltaa puhaltaa pelin poikki?

Johanna Wiisak tutkii Turun yliopistossa terveydenhuollon epäkohtien ilmiantajia eli whistleblowereita.

Englanninkielisissä maissa termillä whistleblower viitataan yleensä poliittisten väärinkäytösten ilmiantajiin.

– Kun minulta kysytään, mitä tutkit, saan usein selittää melko paljon. Suomessa puhutaan ilmiantajista tai väärinkäytösten paljastajista, Johanna Wiisak kertoo.

Tutkimusaiheen pariin veti kiinnostus hoidon ja johtamisen etiikkaan.

– Kun ihminen tavoittelee työssään hyvää ja oikeaa paljastamalla jotakin joka on väärin, siitä voi seurata negatiivisia asioita, joista joutuu itse kärsimään. Tätä halusin lähteä tutkimuksella selvittämään.

Wiisakin väitöskirjatyön ensimmäinen osatutkimus osoitti, että ilmiantajia tarvitaan Suomen terveydenhuollossa.

Tutkimuskyselyyn vastasi lähes neljäsataa ammattiliitto Tehyn kautta tavoitettua terveydenhuollon ammattilaista. Vastaajista 70 prosenttia oli havainnut tai epäillyt väärinkäytöksiä työssään.

– Meillä ilmenee hyvinkin vakavia väärinkäytöksiä. Niitä ehkäisemällä voidaan jopa pienentää hoidon kustannuksia. Hoidon laiminlyönnit taas voivat lisätä potilaskuolleisuutta, Wiisak toteaa.

Viime aikoina julkisuuteen ovat nousseet vanhusten hoivaan liittyvät väärinkäytökset. Wiisakin mukaan ongelmat eivät kuitenkaan rajoitu hoivapuolelle, sillä tutkimus kattoi koko terveydenhuollon kentän erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon, julkiselta yksityiselle sektorille.

Vastaajia oli myös sosiaalihuollosta, varhaiskasvatuksesta, hammashoidosta ja vammaispalveluista. Eniten vastaajia oli erikoissairaanhoidosta.

Tutkija ei odottanut näin synkkää tulosta.

– Ei ollut odotettavissa, että epäilyjen ja havaintojen määrä on näin korkea. Tulos on todella huolestuttava, Wiisak sanoo.

Direktiivi tuo lisää ilmoituskanavia, yksin ne eivät riitä

Sosiaalihuoltolaki velvoittaa ilmoittamaan työssä ilmenevät epäkohdat ja uhat. Vuonna 2019 voimaan tulleen EU:n whistleblowing-direktiivin mukaan yli 50 henkeä työllistävien organisaatioiden on tämän vuoden loppuun mennessä järjestettävä ilmoituskanava, jonka kautta voi raportoida väärinkäytösepäilyistä.

Suomessa on käytössä sosiaali- ja terveydenhuollon vaaratapahtumajärjestelmä HaiPro.

– Aiemmin järjestelmä ei taipunut eettisiin asioihin, mutta nyt siihen on lisätty osio, jolla voi ilmoittaa ongelmista, jotka syntyvät eettisistä kysymyksistä, Johanna Wiisak sanoo.

Wiisakin tutkimukseen vastanneista vain 40 prosenttia paljasti epäilemänsä ja 56 prosenttia havaitsemansa väärinkäytökset.

Sairaanhoitajana työskennellyttä Wiisakia tämäkin tulos huolestuttaa.

– Miksi puolet vastaajista, jotka epäilivät tai havaitsivat väärinkäytöksiä, jättivät ne paljastamatta? Paljastajien määrän pitäisi olla suurempi.

Aiemman tutkimuksen perusteella Wiisak erittelee, että paljastaminen koetaan korkean riskin ja matalan hyödyn toiminnaksi. Ilmoituskanaviin ei välttämättä luoteta.

Wiisak on hahmotellut paljastamisen kolmivaiheiseksi prosessiksi, jossa ammattilainen ensin epäilee tai havaitsee väärinkäytöksen ja sitten paljastaa sen osapuolelle, jonka on tarkoitus saada aikaan muutos.

Kolmantena vaiheena ovat mahdolliset seuraukset, negatiiviset tai positiiviset, paljastajalle itselleen.

– Hoitajana ajattelen, että suurin syy paljastamiseen on potilas. Potilaan hyvä hoito ja ammattietiikka. Paljastamatta jättämiseen vaikuttaa pelko, mitä tästä voisi seurata minulle.

Wiisak painottaakin, että direktiivin mukana pitäisi tulla menettely, joka suojaa paljastajaa negatiivisilta seurauksilta, pahimmassa tapauksessa työyhteisön kostolta.

Esimiestyön polttopiste

Kun Johanna Wiisak selvitti paljastajille koituneita seurauksia, esiin nousi kiusaamista, sulkemista työyhteisön ulkopuolelle, ahdistusta ja pelkoa, syyllisyyden tunnetta. Konkreettisia seurauksia olivat varoitukset, palkattomat vapaat, negatiiviset vaikutukset työllistymiseen ja siirrot toisiin työyksiköihin.

Suuri osa, 16–17 prosenttia, oli kokenut esimiehen syrjintää.

Oikeusministeriön työryhmä valmistelee parhaillaan keinoja, joilla väärinkäytöksistä ilmoittavia voitaisiin suojella. Useissa maissa on säädetty suojelevia lakeja.

Wiisak huomauttaa, että pelkästään lainsäädännön keinoin on vaikea vaikuttaa kaikkiin negatiivisiin seurauksiin.

– Miten laki voisi suojella ahdistukselta ja pelolta? Kiusaamista ylipäätään on vaikea selvittää työyhteisössä, koska se ilmenee monissa eri muodoissa.

Tutkimustuloksissa kiinnittyy huomio myös siihen, että paljastajat kokivat työyhteisöissä väärinkäytösten peittelyä ja haluttomuutta puuttua.

Väitöstyön toisessa osatutkimuksessa tuli esiin tapauksia, joissa potilaaseen kohdistuvaa fyysistä väkivaltaa ei paljastettu tai esimies oli kieltänyt puhumasta asiasta.

Kaikista ilmoitetuista tapauksista 50 prosentissa paljastaja koki, että korjausliikettä ei tapahtunut.

– Tämäkin on hyvin huolestuttava tulos. Paljastuksista 76 prosenttia on tehty lähiesimiehelle tai seuraavalle ylemmän tason esimiehelle. Voidaan pohtia johtamisen puutteita, ja aiempia tutkimustuloksia peilaten tiedetäänkin, että esimiehelle voi olla helpompi selvitä tilanteesta jättämällä se selvittämättä. Saattaa olla osaamisen puutetta ja johdon tuen puutetta, Wiisak toteaa.

Johanna Wiisak on käynyt kertomassa tutkimustuloksistaan työpaikoilla, kuten ylihoitaja- ja osastonhoitajakokouksissa. Niihin on suhtauduttu ihmetellen ja huolestuneina.

– Pelkkä ilmoituskanava ei siis riitä. Tarvitaan malli väärinkäytösten selvittämiseksi, ja olisi hyvä pohtia, tarvitaanko koulutusta niiden käsittelyyn, Wiisak tähdentää.

Tutkimustieto alan käyttöön

Väitöskirjansa yhteenvetoon Johanna Wiisak kokoaa suositukset väärinkäytösten ehkäisemiseen terveydenhuollossa. Alan koulutus ja käytännön toiminnan kehittäminen ovat tärkeällä sijalla.

Synkistä tutkimustuloksista huolimatta Wiisak näkee, että terveydenhuollossa on aitoa halua ja valmiutta tutkimustiedon käyttöön eettisesti korkeatasoisten palveluiden kehittämisessä.

Omaa tutkimustaan Wiisak jakaa blogissa, haastatteluissa sanoma- ja ammattilehdille ja puhumalla kotimaisilla ja kansainvälisillä areenoilla.

– Yritän olla aktiivinen ja pyrin siihen, että yhä enemmän tutkimuksen asioita saataisiin näkyviin.

Julkista keskustelua ja terveydenhuollon epäkohtien käsittelyä mediassa Johanna Wiisak pitää hyvin tärkeänä.

– On pohdittava avoimesti, miten muutosta saadaan aikaan, ja miten uusia tutkimustuloksia saadaan toiminnan suunnitteluun.

Ennen kuin väitöstyön yhteenveto on käsillä, tutkija paneutuu vielä kahdessa tutkimuksessa siihen, mitkä tekijät ratkaisevat paljastamisen tekemisen tai tekemättä jättämisen ja miten epäkohtien paljastaminen liittyy moraaliseen rohkeuteen.

Tätäkin tietoa voidaan käyttää ammattilaisten koulutuksessa esimerkiksi keskustelulla moraalisesta toiminnasta, mielikuvaharjoituksilla ja harjoittelemalla eettistä päätöksentekoa. Vielä ei kuitenkaan tiedetä, onko paljastamisella ja moraalisella rohkeudella yhteyttä. On siis odotettava tutkimustuloksia.

Etäisyys auttaa jaksamaan vaikeaa aihetta

Johanna Wiisak arvelee, että väitöskirja on valmis esitarkastukseen tämän vuoden lopulla. Aihe on vaikeasti tutkittavissa, mutta eettisten toimintatapojen kehittäminen motivoi tutkijaa.

Jo sairaanhoitajan työssään Wiisak joutui kohtaamaan paljon potilaille vaikeita asioita, ahdistusta ja surua, joten työhön oli opittava ottamaan etäisyyttä.

Myös väitöstyön edetessä sen huolista on ollut helpompaa irrottautua kuin aivan alussa.

Silti työ pitää tutkijan vahvasti ihmisyyden syvien kysymysten äärellä.

– Olen vuosien mittaan miettinyt paljon ihmisen hyvyyttä ja pahuutta. Mikä saa ihmisen kohtelemaan toista huonosti? Miksi joku kääntää katseensa pois, ja toinen paljastaa pahan, kysyy Johanna Wiisak.

KUKA?

Johanna Wiisak, terveystieteiden maisteri, sairaanhoitaja AMK

Jatko-opiskelija Turun yliopiston hoitotieteen laitoksella

Tutkimusartikkeleita terveydenhuollon väärinkäytösten paljastamisesta: Wrongdoing and whistleblowing in health care. Journal of Advanced Nursing, 2019. Whistle-blowing process in healthcare: From suspicion to action. Nursing Ethics, 2019.

Blogi Terveyttä tieteestä: http://terveyttatieteesta.blogspot.com/ 

Juttu ilmestyy 25.2.2021 julkaistavassa Polemiikissa.