Tampereen yliopiston johtamisen ja talouden tiedekuntaan väitöskirjaa tekevän Liisa Jurmun kiinnostus kuntien asiantuntijuuteen kumpusi käytännön kokemuksista. Työskennellessään useissa kuntien ja järjestöjen yhteisissä kehittämishankkeissa hän päätyi usein ihmettelemään, kuinka kuntien uudistaminen joissakin tapauksissa voi olla niin hidasta.
– Mistä se johtuu ja mitkä tekijät ovat hitauden takana? Ketkä uudistuksia valmistelevat ja millä asiantuntijuudella? Aihetta on tutkittu aika vähän, vaikka käytäntö on osoittanut tarpeen uuden tiedon tuottamiselle.
Jurmu toteuttaa tutkimuksensa tapaustutkimuksena ja tarkastelee kahden hyvin erilaisen kunnan, Oulun ja Kempeleen, uudistamisprosesseja. Oulussa toteutettiin laaja monikuntaliitos. Kempeleen uudistus piti sisällään lautakuntamallin korvaamisen valiokuntamallilla, joka mahdollistaa luottamushenkilöiden osallistumisen valmisteluun perinteistä aiemmin.
Jurmu on huomannut, että vaikka kunnan sisäiset hallintorakenteet vaikuttavat paljon kuntien uudistumiskykyyn, ei rakenteiden uudistamisella saada aikaan haluttuja vaikutuksia, elleivät jokapäiväiset käytännöt ja toimintatavat muutu.
– Kunnat ovat kyllä tiedostaneet yhteistyön ja eri toimijoiden osallisuuden merkityksen, mutta käytännön tasolla asia ei ole kuitenkaan kaikissa kunnissa kehittynyt vielä kovin pitkälle. Yhteistyö ei tunnu olevan aina kumppanuuteen perustuvaa.
Jurmun mukaan olisi tärkeää, että yhteistyötahot osallistuisivat uudistusprosesseihin jo suunnitteluvaiheessa eikä vasta sitten, kun asiaa on jo valmisteltu. Hän peräänkuuluttaa myös innovointiin ja riskinottoon kannustavaa toimintakulttuuria, joka sietää myös epäonnistumisia.
Toinen ongelma on Jurmun mukaan se, että uudistamisessa hyödynnetään edelleenkin enimmäkseen kuntaorganisaation sisäistä tietoa ja asiantuntijuutta, kun taas ulkopuolella, kuten vaikkapa yliopistoissa, tuotetun tiedon käyttö on vähäisempää. Myös kuntalaisten kokemustietoa tulisi hyödyntää enemmän ja keksiä keinoja, kuinka sitä saadaan paremmin käyttöön.
– Esimerkiksi perinteisissä kuntalaisilloissa yleensä vain äänekkäimpien mielipiteet pääsevät esiin. Pitäisi mennä sinne, missä kuntalaiset ovat, vaikkapa perhekahviloihin ja muihin kuntalaisten arkisiin ympäristöihin.
Eikä pelkkä kuuntelukaan riitä: kuntalaisten aloitteisiin ja mielipiteisiin tulisi reagoida nopeasti.
– Ylipäätään pitäisi ymmärtää, ettei kuntaorganisaatio ole kuntalaisista erillinen toimija.
Kommentit