Näköalapaikaltaan Vuokko Niiranen puolustaa tutkimisen poikkitieteellisyyttä, monialaisuutta ja avarakatseisuutta. Julkaisuja on kaikkiaan noin 160, niistä oma väitöskirja käsitteli sosiaalitoimen johtajuutta.
Tämä yhteiskuntatieteiden tohtori ja hallintotieteiden lisensiaatti on väitöksistä varsin kokenut. Hän on ohjannut kahdeksan väitöskirjan ja neljän lisensiaatintutkimuksen tekijää, ja tällä hetkellä ohjauksessa on kuusi tohtoriopiskelijaa.
Vastaväittäjänä hän on ollut toistakymmentä kertaa, samoin väitösten esitarkastajana Australiaa myöten.
Säätiöiden osuus tiederahoista on noussut ja valtion heikentynyt. Vuokko Niirasen mielestä julkisen rinnalla tarvitaan muutakin:
– On tärkeää, ettei tutkimista ja tutkimusteemoja rajata liikaa. Jotain todella tärkeää voi jäädä sivuun tai voi käydä jopa niin, ettei halutakaan jonkin asian tutkimista. Laaja-alaisuutta ja avarakatseisuutta tarvitaan. Säätiöillä on mahdollisuus tukea tieteentekoa avarasti ja monialaisesti. On mahdollista, että valtiolla kohdennetaan tutkimusrahoitusta rajatusti meneillään oleviin hankkeisiin. Olen iloinen, kun säätiöraha antaa liikkumavapautta, mikä on tieteessä tarpeellista. Toivon rahoittajilta kykyä tunnistaa tärkeitä ja uusia tutkimusaiheita.
Yliopistoja ei ole liikaa
Vuokko Niirasella on kotonakin kaksi työhuonetta ja vielä kolmas käsitöille.
– Huonetilaa tuli sitä mukaa, kun lapset poistuivat kotoa, kolmen lapsen äiti hymähtää.
Kuopiossa Itä-Suomen yliopiston rakennuksista ja työtiloista näkee Savilahden rantaa ja junarataa, teollisuutta ja yritysyksiköitä. Lähellä on parituhatta asuntoa eikä Puijonlaakso ole kaukana.
– Kampusalue on elinvoimainen, nyt jo monitieteinen ja tärkeä koko kaupungille, hän kertoo.
Meneillään on Suomen Akatemian ja Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittama, THL:n koordinoima tutkimushanke Osaavan työvoiman varmistamisesta sosiaali- ja terveydenhuollon murroksessa. Se on osahanke, jossa tutkitaan erityisesti hallintoa, johtamista ja päätöksentekoa. Hanke jatkuu ensi syksyyn asti.
– Valtio ja kunnat tuottavat meille hyviä tutkimusaiheita. Minna Joensuu esimerkiksi tekee väitöstutkimustaan johtamisen duaalimallista, tämän aikaisemmin Kunnallisalan kehittämissäätiön rahoittaman hankkeen johtaja Niiranen kertoo.
Yliopistojen määrä on yksi ikuisuusaiheita suomalaisessa tiedekeskustelussa.
Vuokko Niirasen mielestä Tampere3 antaa hienoja mahdollisuuksia poikkitieteellisiin urapolkuihin.
– Meilläkin Itä-Suomen yliopiston perustaminen antoi uusia yhteistyömahdollisuuksia. Yliopistoja meillä ei ole liikaa. Yliopisto on aina alueellinen vaikuttaja ja muutakin kuin vain koulutuspaikka. Sillä on lainkin mukaan yhteiskunnallisen vaikuttamisen tehtävä. Tietoa julkaistaan ja välitetään erilaisilla foorumeilla.
Tutkijakin voi vaikuttaa
Entä kuuntelevatko päättäjät tutkijoita tai päinvastoin?
– Vaikea sanoa. Riippuu siitäkin, missä ihminen liikkuu. Olen käynyt eduskunnan valiokunnissa ja ministeriöistäkin otetaan kyllä yhteyttä. En ole itse poliitikko, mutta verkosto on tärkeä asia.
Opettajakollegoita on ollut ministereinäkin – ja ministeriöiden edustajia on käynyt
Niirasen luennoilla puhumassa. Heille on myös lähetetty parhaita opiskelijatöitä.
– Olen kyllä saanut aikaisempaan, vuoden 1995 kuntalakiin yhden sanan, Se tuli kohtaan, jossa todetaan, että kuntalaisilla tulee olla edellytykset osallistua ja vaikuttaa – pelkät osallistumisen kanavat eivät siis riitä!
Niiranen kertoo, kuinka hankintalakityöryhmässä korostettiin 2000-luvun alussa sitä, että hankinnat eivät koskaan saisi olla vain hankintayksikön asia, vaan myös työntekijärajapinnalta tuleva tieto on tärkeää hankintoja tehtäessä ja niiden toimivuutta arvioitaessa.
– Tämä laaja-alaisuus näkyi vuoden 2007 hankintalaissa.
Tutkijoiden ja vallan väliin on kaivattu muutakin kuin mediaa, esimerkiksi komiteoiden paluuta.
– Komiteoiden ei tarvitse olla hyvien ajatusten hautausmaa. Paljon riippuu siitä, miten niitä johdetaan. Luotan länsimaiseen edustukselliseen demokratiaan ja vapaaseen riippumattomaan mediaan. Näkökulmien kapeutuminen olisi tuhoisaa.
Niiranen korostaa ulkomailla opiskelun merkitystä. Se antaa uudenlaisia näköaloja.
– Vaihtoyliopistot ovat tärkeitä, muun muassa italialaisen Trenton yliopiston kanssa työskennellyt Niiranen toteaa.
USA ja Iso-Britannia ovat suomalaisopiskelijoille suositumpia suuntia kuin pohjoismaat.
Englanti jyrää tieteen kielenä, mutta ruotsi on toinen kotimainen, ei mikään vieras kieli, Niiranen muistuttaa.
Ei sattumaa, muttei putkeakaan
Vuokko Niirasen elämäntyö ei ainakaan pääosin ole ollut sattuman sanelemaa.
– Sattumaa ei ole, olen aina ollut kiinnostunut yhteiskunnasta, 1974 opiskelunsa aloittanut ja tänä syksynä jäähyväisluentonsa pitänyt Niiranen sanoo ja samalla kiistää eläneensä putkessa.
Jämsästä Tampereen yliopistoon opiskelemaan tullut Vuokko oli kiinnostunut lähes kaikesta vähänkään yhteiskunnallisesta. Tätä todistaa kolmetoista Tampereen yliopistossa aikanaan suoritettua approbaturia, ja lisäksi se kuuluisa ”alakuppilan approbatur”, joka antoi mahdollisuuden verkostoitua ja parantaa maailmaa.
Niirasella on dosentuurit myös Lapin ja Vaasan yliopistoissa. Vastaväittäjänä hän on toiminut useissa eri yliopistoissa, myös muun muassa Tampereen teknillisessä yliopistossa.
Vuokko Niiranen on koko suomalaisen sosiaalihallinnon tutkimuksen uranuurtajia, tutkija ja lausunnonantaja. Hän on kehittänyt oman pääaineen, hallinto- ja sosiaalitieteitä yhdistävän sosiaalihallintotieteen. Sen on Itä-Suomen yliopistolla voinut valita pääaineeksi vuodesta 2006 alkaen.
– En ole elänyt putkessa eikä kaikki ole ollut sinänsä suunniteltua. Työ on johtanut toiseen eikä tiedonjano ole sammunut.
Ja näin hän on saanut haluamiaan tehtäviä ja sanoo myös aina voineensa tutkia mitä on halunnut:
– Olen muokannut tehtäviä haluamikseni ja saanut käyttää osaamistani. Olen myös saanut kiinnostavia rahoitusorganisaatioiden ja tieteellisten seurojen puheenjohtajuuksia ja toiminut muun muassa Valtiontalouden tarkastusviraston tieteellisessä neuvostossa.
Yhdellä alalla ei tulla toimeen
Vuokko Niiranen kertoo, kuinka sosiaalihuoltajan tutkintoa seurasivat hallintotieteiden maisterin ja lisensiaatin tutkinto Tampereen yliopistossa ja yhteiskuntatieteiden tohtorinväitös Kuopion yliopistossa.
Mukana on julkishallintoa, kunnallishallintoa, julkisoikeutta, julkistaloutta, aluetiedettä, sosiaalipolitiikkaa ja sosiologiaa, lisänä Tampereella hankittu kasvatus- ja perheneuvolan erikoistumiskoulutus sekä työnohjaajakoulutus.
Kolmannen pro gradu -työnsä Vuokko teki miehensä kanssa peruskoulun poliittis-hallinnollisesta kehityksestä.
Työtä on piisannut ja laitosten nimet vaihdelleet. Ennen professuureja Kuopiossa hän työskenteli muun muassa nuorempana tutkijana Suomen Akatemian Demokratia-projektissa 1990-luvun loppupuolen.
– Nykyään harva asia on yhden tieteenalan ratkaistavissa. Tarvitaan kykyä muun muassa poikkitieteellisyyteen, hän muistuttaa.
Vuonna 2003 Niiranen siirtyi Kuopion yliopistossa sosiaalityön puolelta hallintotieteiden puolelle.
– Hoidin hoitotieteen ja terveyshallinnon laitoksella hallintotieteen professorin Risto Harisalon sijaisuutta.
Kannustajikseen hän mainitsee myös muiden muassa professorit Marjatta Eskolan, Juhani Laurinkarin ja Pauli Niemelän.
Vuokko Niiranen on myös ensimmäisiä Kunnallisalan kehittämissäätiön stipendinsaajia vuodelta 1992. Väitöskirja Sosiaalitoimen moniulotteinen johtajuus: tutkimus sosiaalijohtajien johtamistyöstä, johtajatyypeistä ja vapaakuntakokeilusta sosiaalitoimen reformina ilmestyi kahta vuotta myöhemmin.
– Oli hienoa, kun sai keskittyä väitöstyöhön.
Mikään ylenmääräinen ponnistus väitöskirja ei kuulemma ollut, vaikka aikaa se vei.
Sittemmin Vuokko Niirasen näköaloja on hyödynnetty muun muassa Kunnallisalan kehittämissäätiön tieteellisen neuvottelukunnan puheenjohtajuudessa.
Lapsi oppii kyseenalaistamaan
Vuokko Niirasta on luonnehdittu intohimoiseksi tutkijaksi. Jääkö perhe siinä hopealle?
– Perhe tuli joskus koputtelemaan työhuoneen ovelle, voitko tulla syömään… Tutkijan lapset kyllä oppivat myös kyseenalaistamaan asioita.
Vuokko Niiranen luonnehtii itse itseään sellaiseksi, joka edelleen osaa vaihtaa autonsa renkaat, ommella vaatteensa ja remontoida kotiaan. Tärkeä harrastus on myös hiihtäminen.
– Jo lapsena opin, että jokainen tekee mitä ennättää, ja kaikkia töitä voi opetella tekemään. Vanhempani korostivat työnteon ja ajattelun merkitystä. Hämäläinen perustaa puheensa ja myös vitsit aina tosiasioihin. Pitää olla sisupussi, mutta myös armollinen itselleen, Niiranen sanoo
– Minut on kasvatettu tietämään mitä haluan. Vanhempani opettivat, että voit tehdä ja opiskella mitä haluat, mutta et voi unohtaa syntyperääsi ja juuriasi.
Vuokko Niirasen juuret ovat Jämsässä ja vuosisatojen takaa Ruotsissa, josta Sigrid Thomssonin eli Sipi Tuomaanpojan suku tuli Suomeen 1500-luvun puolivälissä. Vuokon lähisukulaiset ja myös 90-vuotias äiti asuvat yhä Jämsässä. Kotikylä oli ensin Alhojärvellä ja sitten Oksjärvellä, ja alkujaan hän on lähtöisin Jämsän hämäläisellä puolelta Nytkymenjärven rannalta.
Tasa-arvo myös miesten asia
Tasa-arvosta on tullut Vuokko Niiraselle tärkeä asia. Hän on nimittäin Suomen yliopistojen ensimmäinen tasa-arvovaltuutettu vuosina 1996–2001.
– Naisten osuus tutkijoista kasvaa. On kyse siitä, miten naiset luottavat kykyihinsä ja myös siitä, millaisiin rooleihin lapsia kasvatetaan. Välillä nykyään tosin tuntuu, ollaanko menossa taaksepäin.
Mutta tasa-arvo ei ole vain naisten tasa-arvoa. Tasa-arvovaltuutettuna 1990-luvun lopussa Niiranen kohtasi jo keskustelua siitä, voivatko myös isät jäädä vanhempainvapaalle.
Oman perheen sisällä tasa-arvo on aina ollut itsestäänselvyys. Molemmat vanhemmat ovat esimerkiksi tehneet tasavertaisesti kotitöitä ja lapset ovat kasvaneet tasa-arvoiseen ajatteluun. Perheen sisäistä tasa-arvoa on noudatettu kotonakin. Kolmannen lapsen synnyttyä puoliso jäi kotiin – kiitos kummastelemattomasti vapaata tukeneen työnantajansa Savon Sanomien.
Kommentit