Näin sanoi kansa Kunnallisalan kehittämissäätiön KAKSin kyselyssä ja samaa sanoivat puoluejohtajat Polemiikki-lehden kyselyssä.
Näillä keinoilla puoluejohtajat taklaisivat taantuvien alueiden eriytymiskehitystä: Sote-uudistus, korkeakouluverkoston kehittäminen, liikenneinfraa ja nopeita raideyhteyksiä, polttoainevero määräytymään alueellisesti, lisää autonomiaa maakunnille.
Ja edelleen: kuntaliitoksia, monipaikkainen ja paikkariippumaton työ, toisen asteen koulutuksen lähiopiskelumalli, syrjäseutujen matalampi tulovero, etäopetus ja etäpalvelut, opintolainaa anteeksi, uusilta yrityksiltä pois työnantajamaksut, palkkoihin syrjäseutulisä.
KAKSin gallupin mukaan peräti 69 prosenttia kansalaisista katsoo, että on oikein tukea Suomen sisäisiä taantuvia alueita valtion toimenpitein ja verovaroilla. Vain 17 prosenttia vastanneista oli eri mieltä.
Väestöään menettäneille alueille haluttiin apua. 72 prosenttia vastanneista kannattaa ainakin jossain määrin remontteja varten asunto-osakeyhtiölle myönnettäviä valtion takaamia perusparannuslainoja.
Kaksi kolmesta (66 %) suhtautuu hyväksyvästi verohuojennuksiin työn perässä muuttaville. Varainsiirtoveron poistaisi asunto- ja kiinteistökaupoista 63 prosenttia vastanneista. Niukka enemmistö – 53 prosenttia – olisi valmis poistamaan uusilta yrityksiltä työnantajamaksut. Vastanneista 52 prosenttia olisi valmiita maksamaan arvottomien asuntojen romutuspalkkioita ja purkuavustuksia.
Kaikkiaan kyselyyn vastasi 1 053 kansalaista. Kysely suoritettiin 13.-18. maaliskuuta 2020 koronakriisin vaikuttaessa jo Suomessa.
Puoluejohtajille tehdyn kyselyn takaa löytyy Polemiikin (1/2020) kansijuttu, jossa kysyttiin, onko väestöään rajusti menettäneillä alueilla vielä toivoa. Lehti ilmestyi helmi-maaliskuun 2020 vaihteessa.
Polemiikin haastattelussa Helsingin yliopiston aluesuunnittelun ja -politiikan professori Sami Moisio arvioi, että kehityssuunnan kääntäminen taantuvilla alueilla tarkoittaisi näiden maakuntien keskuskaupunkien ja pienten sekä keskisuurten keskusten vahvistamista sellaisten julkisten investointien avulla, jotka sysäisivät yksityiset investoinnit liikkeelle. Moision mukaan yksikään poliittinen puolue ei näytä uskovan tällaiseen keinoon.
Mihin keinoihin puoluejohtajat ja puolueet sitten uskovat? Polemiikin toimitus lähetti maaliskuun 2020 alussa kaikille eduskuntapuolueiden puheenjohtajille kyselyn koskien alueiden eriytymiskehitystä.
Vastauksia pyydettiin kahteen kysymykseen:
Näettekö Suomen alueiden eriytymiskehityksessä riskejä, ja jos näette, millaisia?
Ja: Onko politiikalla tarpeen vaikuttaa alueiden eriytymiskehitykseen – ja jos on, millaisia konkreettisia keinoja johtamasi puolue on valmis käyttämään?
Kun Polemiikki sai puoluejohtajien vastaukset, täytti koronakriisi jo otsikot – ja vastausten julkaisemiseksi päätettiin odottaa sopivampaa hetkeä. Puoluejohtajat vastasivat siis kysymyksiin ennen kansalaisgallupia tietämättä, mitä kansa vastaisi.
Mutta mitä eduskuntapuolueiden puheenjohtajat vastasivat?
Ensimmäiseen kysymykseen kaikki vastasivat tunnistavansa riskit ja haasteet. Siinä ei ollut eroja.
Keinoissa puuttua väestöään menettävien alueiden kehitykseen onkin jo suurempaa hajontaa.
Päähallituspuolueen SDP:n puheenjohtaja Antti Rinteen mukaan politiikalla on tarpeen vaikuttaa alueiden eriytymiskehitykseen. Rinne totesi, että sote-uudistus tulee vaikuttamaan merkittävästi alueellisia eroja tasaten ja vähentäen.
Antti Rinne listasi aluetalouksien vahvistamiskeinoiksi muun muassa alueellisen korkeakouluverkoston vahvistamisen osaamisen varmistamiseksi, työnjaon selkeyttämisen alueellisten toimijoiden kanssa ja uudenlaisten yhteistyömallien rakentamisen yritysten kanssa.
Koko työelämän, työvoiman liikkuvuuden ja vielä erikseen matkailuelinkeinon kannalta Rinne nosti merkityksellisiksi lentoasemien kattavan verkoston, nopeat junayhteydet ja laadukkaat tieväylien verkostot. Tavoitteena siis investoinnit infrastruktuuriin. Näihin liittyvä valmistelu on Rinteen mukaan jo toteutettujen päätösten lisäksi pääministeri Sanna Marinin hallituksen valmistelussa.
Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho perää maakunnille lisää autonomiaa, jotta ne pystyisivät paremmin hyödyntämään alueellisia vahvuuksiaan ja huomioimaan heikkouksiaan.
– Esimerkiksi polttoaineveron tulisi määräytyä alueellisesti, koska kevyt ja julkinen liikenne ovat realistisia vaihtoehtoja joillakin alueilla mutta eivät toisilla, Halla-aho kirjoitti vastauksessaan.
Halla-ahon mukaan sote-palvelujen rahoituksessa on levennettävä hartioita, mutta maakuntatasokaan ei ole riittävä, koska erot maakuntien välillä ovat valtavat.
– Jos harvaanasuttu Suomi halutaan pitää elinvoimaisena, on jollakin aikavälillä siirryttävä valtakunnalliseen rahoitusmalliin, Halla-aho linjasi vastauksessaan.
Perussuomalaisten mukaan ilmastopolitiikan on oltava maltillista, jotta teollisuudella on toimintamahdollisuudet Suomessa.
– Teollisuuden ympärille rakentuu alihankinta- ja palveluklustereita, jotka työllistävät ihmisiä ja pitävät yllä pienempien paikkakuntien elinvoimaa. Tuottava työ on myös edellytys palvelujen rahoitukselle.
Halla-ahon mukaan tavoitteena pitää siis olla ”ensisijaisesti elinvoimainen, itsensä elättävä eikä niukentuvien tukien varassa kärvistelevä maaseutu”.
– Tulonsiirtojakin varmasti tarvitaan, mutta niiden turvaamiseksi on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota valtion varojen vastuulliseen käyttöön ja oikeaan priorisoimiseen, Halla-aho kiteytti.
Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo totesi vastauksissaan, että tärkein yksittäinen tekijä alueiden elinvoiman kannalta on se, että alueilla on yrityksiä ja niillä on mahdollisuudet toimia, kasvaa ja investoida.
– Kun on yrityksiä, on myös työpaikkoja ja verotuloja. Kun on verotuloja, on myös julkisia palveluita. Edellisellä hallituskaudella tehty kunnianhimoinen työllisyyspolitiikka toi
Kehä kolmosen ulkopuoliseen Suomeen yli 100 000 uutta työpaikkaa, mikä on parasta lääkettä hiipuvan elinvoiman kanssa kamppaileville alueille, Orpo korosti.
Kokoomus peräsi vastauksissaan pikaisia toimia nopeiden raideyhteyksien kehittämiseksi pääkaupungista itään, pohjoiseen ja länteen.
– On myös uskallettava sanoa ääneen se, että Suomessa tarvitaan edelleen kuntaliitoksia. Kun väestö ikääntyy ja syntyvyys laskee, on kuntalaisen näkökulmasta tärkeämpää turvata palvelut kuin hallinnon rajat. Luonnollista kehitystä tapahtuu, mutta liitosten vauhdittaminen voisi turvata palvelut nykyistä paremmin, Orpo totesi.
Keskustan puheenjohtaja Katri Kulmuni vakuutti vastauksensa aluksi, että kehityksen kääntäminen on keskustan tärkein tehtävä.
Tämä edellyttää Kulmunin mukaan ruisleipäasioiden hoitamista: poliisien määrän lisäämistä, teiden kuntoon laittamista, koulutukseen panostamista sekä parempaa hoitoa ja hoivaa.
Kulmuni tähdensi, että koko maan elinvoiman vahvistamiseksi painopisteen pitää olla asumisessa, työnteossa ja uudessa osaamisessa.
– Olen laittanut liikkeelle selvitystyön, jonka pohjalta etsitään ratkaisuja asuntojen eriytyneisiin arvoihin. Kolme miljoonaa suomalaista asuu alueilla, joilla asuntojen arvot ovat laskussa. Tämä uhkaa murtaa suomalaisen yhteiskunnan perusteita, Kulmuni korosti.
Kulmuni nosti esiin monipaikkaisen ja paikkariippumattoman työn: moderni teknologia mahdollistaa työskentelyn kotiseudulta käsin. Monipaikkaisuuden avulla voitaisiin vahvistaa myös valtion palvelujen saavutettavuutta.
Yksi ydinkysymys keskustalle on koulutus: Keskusta on esittänyt toisen asteen koulutuksen lähiopiskelumallia. Peruskoulunsa päättävillä nuorilla pitää Kulmunin mukaan olla mahdollisuus suorittaa ammatillisen koulutuksen yleissivistävät opinnot kotinsa lähellä.
Vihreiden puheenjohtaja Maria Ohisalo totesi vastauksessaan, että tilanteen kääntämiseksi tarvitaan uusia politiikkatoimia.
– Ilmastonmuutoksen torjuminen ja ympäristökriisiin puuttuminen tuovat uusia työpaikkoja ja mahdollisuuksia joka puolelle Suomea. Ilmastopolitiikka synnyttää kokonaisuudessaan enemmän työpaikkoja kuin mitä poistuu, mutta vaikutukset joillain alueilla tai toimialoilla voivat olla lyhyellä aikavälillä negatiivisia. Erilaiset muutosturvan muodot ja joustavat mahdollisuudet uudelleenkoulutukseen ovat avainasemassa, jotta ihmiset voivat työllistyä uusille aloille, Ohisalo painotti.
Alueiden elinvoimasta ja työllisyydestä huolehtiminen vaatii Ohisalon mukaan aktiivista otetta julkiselta sektorilta sekä yrityksiltä, jotta ympäristö-, työllisyys-, sosiaali- ja koulutuspolitiikka pelaavat yhteen.
Keinoja löytyy myös veropolitiikasta.
– Veropolitiikalla ja byrokratian purkamisella tulee helpottaa yritysten perustamista ja työllistämistä. Yritysmyönteisellä sääntelyllä voidaan varmistaa työpaikkojen säilyminen, hyvinvointivaltion veronmaksukyky sekä uusien yritysten syntyminen Suomeen, Ohisalo summasi.
Edelleen hän totesi, että koulutuksen tarjonnan pitää reagoida alueiden tarpeisiin.
Ohisalo laajentaisi kuntien veropohjaa esimerkiksi kiinteistöveron määräytymisperusteita monipuolistamalla ja ohjaamalla osan mahdollisesti tulevista kaivosveroista kuntien tuloiksi. Kiinteistöveroa muuttamalla vihreiden mukaan voidaan puuttua ongelmiin, joita asukkaille syntyy asuntojen hintojen voimakkaan alenemisen seurauksena.
Vasemmistoliiton puheenjohtajan Li Anderssonin mukaan tarvitaan uudenlaisia ratkaisuja alueellisen tasa-arvon turvaamiseksi.
Anderssonin mukaan kunnat, joiden väestöpohja hupenee, voivat tehdä entistä tiiviimpää yhteistyötä laadukkaan koulutuksen turvaamiseksi. Esimerkiksi toisen asteen koulutuksen järjestäjät voivat tehdä nykyistä enemmän yhteistyötä ja säästää hallinnosta, tiloista ja yhteisistä palveluista kuten tekniikasta ja keskittää entistä isomman osan budjetista suoraan opetukseen.
Anderssonin mukaan lisäksi etäopetusta ja muita etäpalveluita on syytä kehittää toisesta asteesta ylöspäin.
Andersson totesi vastauksessaan, että alueellisen oikeudenmukaisuuden vahvistamiseksi Suomessa olisi hyvä harkita Ruotsin mallin mukaista syrjäseutujen matalampaa tuloveroa, jolla olisi positiivinen vaikutus muuttotappiollisten alueiden elinvoimaan. Näin voitaisiin myös kompensoida esimerkiksi lämmitys- tai liikennepolttoaineiden hintaan tehtäviä mahdollisia korotuksia.
RKP:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson korosti vastauksessaan, että politiikalla on selkeä rooli alueiden eriytymisen vähentämiseksi. Esimerkiksi sote-uudistuksellaan hallitus haluaa turvata sote-palvelut koko maassa.
Henriksson korosti myös alueellisten toimintojen sijoituspaikkoja. Esimerkiksi oikeusministeriön esityksessä lähtökohta ulosoton toimipaikkojen sijoittelussa on, että yhtään toimipaikkaa ei suljeta ja alueellista toimintaa vahvistetaan.
Avainasemassa Henrikssonin mukaan on toimiva infrastruktuuri kuten hyvät liikenneyhteydet. Alueiden elinvoimaisuudelle keskeisiä ovat toimiva hoito ja hoiva sekä tarpeeksi kattava kouluverkosto. Digitalisaatio luo edellytykset etätyölle.
Henriksson muistuttaa päättäjien vastuusta tukea myös niitä alueita, joilla on vahva panostus yrittäjyyteen ja korkea työllisyysaste. Hän korostaa, että tällaisten alueiden edellytykset kasvaa tulee varmistaa myös tulevaisuudessa.
Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah painotti vastauksissaan, että on tartuttava toimiin alueellisen eriarvoistumisen pysäyttämiseksi. Essayahin mukaan on syytä katsoa, mitä muissa Pohjoismaissa on tehty.
– Maaseutualueilla sijaitsee noin 30 prosenttia kaikista Manner-Suomen yrityksistä ja pk-yrityksistä. Maaseudun yrityksillä on kasvupotentiaalia, mutta muun muassa työvoiman saatavuus rajoittaa monen yrityksen kehittymistä, Essayah kirjoitti vastauksessaan.
Essayah esittää verohuojennusta palkasta työn perässä harvaan asutulle alueelle muuttavalle.
Hän haluaa uudistaa verovähennysjärjestelmän eli vähennysten tulisi olla valtion maksamia.
Essayahin mukaan harvaan asutulle alueelle töihin muuttavien tulisi saada opintolainaansa anteeksi 2 600 euron arvosta vuosittain. Lainan korot pitäisi maksaa itse. Norjan mallin mukaisesti riittävän kauan asumalla laina pyyhkiytyisi pois. Essayah haluaisi Norjan mallin mukaisesti myös poistaa harvaan asuttujen alueiden uusilta yrityksiltä työnantajamaksut. Lisäksi näillä alueilla toimiville valtion ja kuntien virkamiehille maksettaisiin syrjäseutulisä. Valtio kompensoisi lisän kunnille valtionosuusjärjestelmän kautta.
Essayah haluaa myös porrastaa sähköveron alueellisesti Ruotsin mallin mukaisesti kuluttaja-asiakkaille.
Pitkällä listallaan Essayah nosti esille myös liikenneyhteyksien kehittämisen helpottamaan yritysten sijoittumista, valtiontakaukset asunto-osakeyhtiöiden lainoille haja-asutusalueilla, koulutustarjonnasta huolehtimisen, selvityksen Finnveran mahdollisuuksista tukea tai taata harvaan asutun alueen yritysten investointeja sekä lainsäädännön muuttamisen siten, että TEKESin tuki kohdentuisi myös maaseudun pk-yrityksille.
Essayah haluaa valtion tukevan myös paikkariippumattoman työskentelyn vahvistamista erilaisin toimenpitein ja kokeiluin.
Liike Nyt ei vastannut Polemiikin kyselyyn.
Kommentit