Helsingin yliopiston työelämäprofessori, FT Pekka Sauri on kunta-alan sekä sosiaalisen median asiantuntijakonkari. Vuonna 2015 Sauri kirjoitti KAKSin Polemia-sarjan teoksen Julkishallinto ja sosiaalinen media (nro 98). Nyt aiheesta on julkaistu osa 2: some-alustat, -palvelut ja käytännöt kehittyvät kaiken aikaa.
Pekka Saurilla kirjoittaa vallankumouksesta – tai oikeamminkin vallan kumouksesta – joka on tapahtunut viimeisen viidentoista vuoden aikana. Kyseessä on tiedon vallankumous ja toisaalta viestinnän, kanssakäymisen ja vuorovaikutuksen vallankumous.
Sauri muistuttaa, että melkein jokaisella kansalaisella on kännykkä taskussaan – ja samalla lähes kaikki maailmassa julkistettu tieto. Tiedon monopoli on murtunut. Näin julkishallinnon ja kansalaisten välinen kuilu on sulkeutunut.
Viranomaiset eivät enää kykene valvomaan, mitä tietoa kansalaisille annetaan – ja mitä ei anneta.
– Hallinto ei enää voi perustua tiedon saatavuuden sääntelyyn, Sauri toteaa kirjassaan.
Mutta tiedon monopolin murtumisella on Saurin mukaan myös varjopuolensa.
– Kun tiedolla ei enää ole selkeää portinvartijaa, tietoa tai ”tietoa” on liikkeellä ääretön määrä, ja lisää tulee kaiken aikaa logaritmisella kasvuprosentilla. Tiedon totuudenmukaisuuden kriteerit nitisevät liitoksissaan. Kokemusasiantuntemus ajaa usein perinteisen tutkimusasiantuntemuksen yli, Sauri summaa.
Pekka Sauri siteeraa Antto Vihman, Jarno Hartikaisen, Hannu-Pekka Ikäheimon ja Olli Seurin teosta Totuuden jälkeen – Miten media selviää algoritmien ja paskapuheen aikana (Teos 2018):
”Paluuta perinteisten tiedon portinvartijoiden hallitsemaan julkisuuteen ei ole näköpiirissä, joten tiedeyhteisöjen, asiantuntijaorganisaatioiden, viranomaisten ja median on löydettävä uusia keinoja ansaita luottamuksensa ja auktoriteettinsa.”
Saurin mukaan tämä tarkoittaa, että tiedeyhteisöjen, asiantuntijoiden, viranomaisten ja median on kyettävä osallistumaan keskusteluun siellä, missä sitä käydään perustellen näkemyksensä parhaalla mahdollisella tavalla.
Myös kommunikaatio on vapautunut sensuurista ja jokainen voi olla ”oman mediansa vastaava päätoimittaja”, Sauri toteaa.
Julkishallinnon haasteet sosiaalisen median osaajana näyttävät liittyvän ennen kaikkea menetettyyn monopoliasemaan viestijänä. Kun julkinen valta on tottunut viestimään yksisuuntaisesti ”ylhäältä alas”, nyt tilanne on toinen.
– Uudet kommunikaatiovälineet ovat lyhyessä ajassa avanneet maailman monenkeskiselle, kaksisuuntaiselle ja reaaliaikaiselle vuorovaikutukselle: viestit kulkevat useiden henkilöiden kesken dialogisesti molempiin suuntiin, Sauri kirjoittaa
Hän tähdentää, että todellisuutta voidaan hallita vain kommunikoimalla, ei rajoittamalla kommunikaatiota – ja että kohut ja mainetappiot vältetään vain osallistumalla keskusteluun.
Sauri avaa jopa riemukkain erimerkein julkishallinnon mahdollisuuksia hyödyntää somea. Yksi kirjan luvuista avaa some-viestintää, joka muutti jo vuosia sitten Helsingin rakennusviraston ”ankeuttajasta lyhdynkantajaksi”.
Myös kunnallishallinnon some-tähdet pääsevät Saurin kirjassa ääneen, esimerkiksi Kuhmon kaupunginjohtaja Tytti Määttä avaa some-käytäntöjään.
Pekka Sauri sanoo monikanavaisuuden vahvistavan yhdenvertaisuutta. Siltikin:
– Kaiken Twitter-innostuksen ja hypetyksen lomassa on syytä pitää mielessä, että digitalisaatio on vielä pitkälle tulevaisuuteen myös tasa-arvokysymys. Vaikka moni kansalainen elää ja hankkii tietoa digitaalisessa maailmassa, kaikki eivät elä eivätkä hanki, hän sanoo.
Haitari on Saurin mukaan leveä: siinä missä osa kansalaisista on varttunut pienen ikänsä digitalisaation ihmemaassa, suuri osa lukee edelleen paperilehteä ja kerääntyy uskollisesti Ylen puoli yhdeksän tv-uutisten ääreen.
Sauri muistuttaa, että sosiaalista mediaa voi hyvin käyttää myös perinteiseen yksisuuntaiseen tiedottamiseen.
– Ei siinä ole mitään vikaa. Tiedottaminenkin antaa viestiä organisaation tekemisistä ja suunnitelmista. Vaikka tiedottaminen ei herättäisi viestintäfoorumilla vastakaikua, todennäköisesti jokin joukko ihmisiä on päivityksen lukenut ja pannut sen sisällön merkille, Sauri sanoo ja jatkaa:
– Sosiaalisessa mediassa – kuten perinteisessäkin mediassa – on suuri hiljainen enemmistö, joka seuraa uutisia ja kommentointia, muttei itse osallistu keskusteluun. Kannattaa kuitenkin huolehtia siitä, ettei organisaation viestintä jää pelkäksi yksisuuntaiseksi tiedottamiseksi.
Pekka Sauri korostaa, että sosiaalinen media on kuitenkin ytimeltään toimintakulttuuri, ei pelkästään viestintäteknologia.
– Juuri tämä tekee sen vallankumoukselliseksi. Se murtaa ja ohittaa hierarkiat: samaan keskusteluun voivat osallistua kaikki organisaation tai yhteisön jäsenet muodollisesta asemasta riippumatta.
Pekka Sauri: Julkishallinto ja sosiaalinen media 2020 (Polemia-sarjan julkaisu nro 115, Pole-Kuntatieto Oy, Keuruu 2019)
Sosiaalisen median 10 direktiiviä – versio 2020
#1 Ole mukana keskustelussa. Ellet ole, keskustelu sinusta ja organisaatiostasi käydään ilman sinua.
# 2 Jos sinulla on olennaista tietoa, jaa se.
#3 Jos sinulta kysytään, vastaa heti. Jos et osaa heti vastata, sano, että otat selvää ja palaat asiaan pikimmiten.
#4 Jos saat asiatonta palautetta, laske kymmeneen ja vastaa asiallisesti. Sen jälkeen palautteen antaja muuttuu asialliseksi.
#5 Perustele päätöksesi tai organisaation toimintatavat asia-argumentein.
#6 Tyhmiä kysymyksiä ei ole. Tyhmiä vastauksia voi olla.
#7 Kommunikoi reaaliajassa. Jos olet lomalla tai muuten poissa kuvioista, kerro se ja delegoi viestintä kollegallesi.
#8 Ole kokonainen persoona. Se on lopulta helpompaa kuin kaksoiselämä.
#9 Kysy kriitikoilta toiminnan parantamisehdotuksia.
#10 Aina lopulta paras argumentti voittaa. Kannattaa esittää se.
Kommentit