Tutkijat eivät kuitenkaan vetäisi pitkälle meneviä johtopäätöksiä kuntademokratian tilasta. Matala äänestysprosentti oli monen tekijän summa: siihen vaikuttivat niin kampanjateemojen valtakunnallisuus, kesäinen ajankohta kuin tietenkin pandemia.
Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin dosentti Hanna Wass pitää vaaleja ”yllättävän hyvinä”.
– Taustalla oli kuitenkin ”suuri tuntematon” eli sote. Tulevaisuuden visioita on vaikea rakentaa. Tähän nähden kampanjoinnin ytimessä ollut talousskenaario toimi hyvin, Wass pohtii.
Wassin mielestä asetelma oli aika perinteinen. Keskustelun ytimessä oli talous ja kulttuurisodat jäivät pois. Kokeneena vaalikommentaattorina hän myös koki, että vaalien mediapeitto oli hyvä.
– En ole aikoihin havainnut vastaavaa hypeä. Voi johtua siitä, että tämä kotimainen skene on ollut kauan päällä: puoleentoista vuoteen ei olla käytännössä matkusteltu ja uutisointi on keskittynyt kansalliseen politiikkaan.
Vaalitutkija Sami Borg Tampereen yliopistosta puolestaan kokee, että ”kotimaisen skenen” ongelma kuntavaaleissa oli se, että keskustelut olivat liian valtakunnallisia. Aidon kuntavaalikiinnostuksen edellyttämä paikallisuus jäi puuttumaan.
– Valtakunnallinen näkökulma korostui selvästi enemmän kuin kansa toivoi. Yleispoliittisuus ei vedä ihmisiä äänestämään kuntavaaleissa.
Sami Borgin mukaan esimerkiksi mediamaisema vaikuttaa siihen, että kuntavaalienkin kehys on valtakunnallinen.
– Tämä ei ole syytös mediaa tai ketään kohtaan. Meillä on kuntavaaleissa 293 kuntaa, olisi aika vaikea viestiä niistä kokonaisuutena.
Vaalikäyttäytyminen ei ole rationaalista
Kuntavaalien äänestysprosentti, 55,1 on matalin 76:een vuoteen ja laski yli kolme prosenttiyksikköä vuoden 2017 vaaleista.
Turun yliopiston politiikan tutkijaa Juha Ylisaloa äänestysprosentti ei yllättänyt. Hänen mukaansa kuntavaalien äänestysprosentti on iät ja ajat olut matalampi kuin eduskuntavaaleissa: kiinnostava asia hänen mukaansa on pikemminkin kuntavaalien systemaattinen äänestysprosentin lasku.
Miten matala äänestysprosentti kertoisi demokratian kriisistä?
– Ei kai sellaista voi määritellä, pohtii Ylisalo.
– Nolla prosenttia on luku, josta huolestuisimme varmasti. Mutta tässä on kyse ennemminkin jatkumosta, äänestysprosentti on ollut kuntavaaleissa kauan laskusuunnassa. Toki tässä herää kysymys siitä, millaisella mandaatilla valitut kunnanvaltuutetut työtään tekevät, kun niin harva äänesti.
Sami Borg ei dramatisoisi liikaa äänestysprosentin mataluutta.
– Tilanne oli historiallinen. Vaalien siirto oli fiksua, mutta tiedetään, että kesäkuinen viikonloppu ei ole paras mahdollinen aika pitää vaalit. Useita prosenttiyksikköjä meni vaalien siirron piikkiin.
Esimerkiksi eurovaalien matalaa äänestysprosenttia on selitetty kesäkuulla, joskin syy voi olla myös kiinnostumattomuus EU-asioihin. Sami Borg muistuttaa, että kesäaika kuitenkin myös vaikuttaa.
– Kuntavaalien äänestysprosentissa suurin romahdus tapahtui vuosien 1992 ja 1996 välillä. Vuoden 1996 eurovaalit ja kuntavaalit pidettiin samana päivänä, ja äänestysprosentti kuntavaaleissa laski melkein kymmenen prosenttiyksikköä. Kuntavaalien äänestysprosentti on ollut matala ainakin tuosta lähtien.
Suurempi kysymys on se, miksi äänestysprosentti on kuntavaaleissa 55 ja eduskuntavaaleissa 70.
Sami Borgin mielestä kuntavaaleihin ei liity samanlaista säpinää kuin eduskuntavaaleihin ja presidentinvaaleihin. Erityisesti jälkimmäisissä on kaksintaistelun dramatiikkaa.
Lisäksi äänestyskäyttäytymistä tutkittaessa on havaittu, että erityisesti nuoret jättävät äänestämisen usein varsinaiselle vaalipäivälle. Vaalien siirto kesäviikonlopulle saattoi tehdä sen, että nuoremmilla äänestäjillä yksinkertaisesti oli muuta tekemistä.
Vaalikäyttäytyminen ei ole rationaalista
Pitkä ennakkoäänestysaika ei myöskään vaikuttanut suuresti kokonaisuuteen tutkijoiden mielestä.
Tilastojen mukaan ennakkoon äänestivät useammin työssäkäyvät sekä eläkeläiset: opiskelijat ja työttömät äänestivät varsinaisena vaalipäivänä.
– Korkeintaan ne, jotka olisivat muutenkin käyneet äänestämässä, äänestivät useammin ennakkoon pitkän jakson takia, Juha Ylisalo pohtii.
Hanna Wass muistuttaa, että tuntuva osuus kansalaisista on pitkäaikaisäänestämättömiä. Heidän uurnille saamisekseen tarvittaisiin jotakin todella dramaattista.
Tilastokeskuksen lukujen mukaan matalimmat äänestysprosentit olivat 18-24 – vuotiaiden ryhmässä sekä vain perusasteen koulutuksen käyneet. Nämä trendit ovat pitkäaikaisia, mutta Hanna Wass näkee muutakin: Vaaliyllätykset syntyivät pikemminkin siitä, että keskituloiset eivät ole äänestäneett samalla aktiivisuudella kuin ennen. Tämä ”keskiluokan kosto” on kansainvälinen ilmiö ja siihen liittyy populististen puolueiden nousu.
Tutkimusten mukaan ihmisillä on kolme syytä äänestää: he voivat, he haluavat, tai joku kysyi. Toisin sanoen kyse on kyvyistä, resursseista ja motivaatiosta. Yleisesti on ajateltu, että matala äänestysaktiivisuus liittyy sosioekonomisiin eroihin, mutta nämä eivät selitä ”keskiluokan kostoa”.
Hanna Wass toivoisikin vaaleihin uudenlaisia ehdokkaita ja yllättäviä kohtaamisia.
– Miksi ei hyväksytä sitä, että tarvitaan erilaisia näkemyksiä siitä, mikä on hyvä yhteiskunta? Ihmisten näkemys yhteisestä hyvästä ei ole hiljaisesti jaettu vaan siitä käytävät kamppailut ovat politiikan koko ydin, pohtii Wass.
Wassin mielestä kysymys siitä, ”mikä asiakysymys ratkaisi vaalit” onkin lähtökohtaisesti järjetön.
– Silloin ajatellaan, että ihmisen vaalikäyttäytyminen olisi rationaalisempaa kuin ihmisen muu käyttäytyminen. Näinhän ei ole vaan äänestämiseen vaikuttaa moni eri tekijä yhtäaikaisesti.
Pelättiinkö kampanjoinnissa vahvoja viestejä?
Tutkijat kiinnittivät huomiota paikallisuuden puuttumiseen niin kampanjoinnista kuin ehdokasasettelusta.
Juha Ylisalo muistuttaa, että tavallisia ihmisiä on ehdolla entistä vähemmän.
– Ihmiset eivät enää välttämättä voi äänestää itselleen tuttuja. Kyse voi olla ehdolle lähtemisen muuttumisesta vähemmän houkuttelevaksi. Keskustelukulttuuri on sellaista, ettei haluta ’kusitolpaksi”.
Ylisalon mukaan kampanjointi verkossa ei ole aina helppoa: algoritmit tuovat ihmisten eteen ehdokkaita, joita ei vaalipiirijaon vuoksi edes voi äänestää.
– Minulle jäi vähän arvoitukseksi se, miten sen verkkokampanjoinnin oli edes tarkoitus toimia. Näin itse mainoksia ties mistäpäin maata.
Live-kampanjointi ei kuitenkaan ole niin tärkeää, kuin arkijärjellä voisi luulla. Sami Borg muistuttaa, että tutkimustiedon valossa ihmiset, jotka pysähtyvät vaalimökeille tai kaduille keskustelemaan ehdokkaiden kanssa, ovat valmiiksi asiasta kiinnostuneita. Siinä mielessä internet ja sosiaalinen media toimivat paremmin uusien äänestäjien löytämisessä.
– Itse asiassa voi sanoa, että sähköinen kampanjointi toimi erittäin hyvin, pohtii Borg.
– Jos pandemia olisi tapahtunut j0 vuotta sitten, se olisi ollut huomattavasti vaikeampaa.
Vaaliohjemina aloitekimarat
Entä kuntavaaliohjelmat?
Juha Ylisalon mielestä ne eivät olleet riittävän hyvin esillä.
– Niitä ei löytänyt, ellei mennyt puolueiden sivuille varta vasten klikkaamaan.
Hanna Wass puolestaan kutsuu kuntavaaliohjelmia aloitekimaraksi.
– Siellä olivat isot ja pienet asiat sekaisin, lisäksi lueteltiin kasapäin asioita, joihin valtuusto ei voi vaikuttaa.
Wassin mielestä kuntavaalien suuri merkitys kansalaisen arkeen ei välittynyt kampanjoinnissa. Vahvoja viestejä pelättiin, sillä yhtäältä vaalien pitäisi olla rehelliset ja lupaukset täytyisi voida pitää: toisaalta suurimmassa osassa kunnista pandemian jälkeinen taloustilanne tulee rajoittamaan todellisia toimintamahdollisuuksia paljon.
Juha Ylisalon mukaan juuri kuntataloudesta on vaikeaa viestiä.
– Puhutaan miljoonista, miljardeista ja bkt-prosenteista. Jopa koulutetun politiikan tutkijan on vaikea hahmottaa näitä lukuja, miten sitten tavallisen kansalaisen? Erityisesti pienissä kunnissa kyse on lopulta niukkuuden jakamisesta eikä liikkumavaraa kauheasti ole puoleen eikä toiseen.
Tästä huolimatta Wass muistuttaa, että vaaleilla on väliä instituutiona riippumatta siitä, haluaako ihminen osallistua niihin.
– Valtioneuvoston keräämässä Kansalaispulssisissa kysyttiin ihmisten mielipidettä vaalien siirrosta. Moni oli huolissaan terveysturvallisuudesta, mutta ei kuitenkaan olisi toivonut vaalien siirtoa. Kun päätös siirrosta lopulta tehtiin, myös kansalaisten näkemys muuttui.
Toisin sanoen vaalit ovat ihmisille tärkeät, vaikka he eivät välttämättä äänestäisi.
Some ei ollutkaan raikas alusta demokratialle
Siitä huolimatta, että tutkijat eivät pidä kuntavaaleja aikaansa eläneinä, kysymys siitä, ovatko nykymalliset kuntavaalit toimiva järjestely on relevantti.
– Jatkokysymys on tietysti, millaisella järjestelyllä ne korvaisi, miettii Juha Ylisalo.
– Voisiko esimerkiksi sellaisia nykyisiä demokraattisia innovaatioita kuten kansalaispaneeleja jotenkin institutionalisoida.
Ylisalon mielestä avoimempaa kansalaiskeskustelua tarvittaisiin.
– Ihmisen ääni ei riittävästi kuulu, tai ainakin ihmisillä on tunne siitä, että se ei kuulu. Poliitikot varmasti ajattelevat paljonkin sitä, mitä äänestäjät ajattelevat, mutta ihmisten näkemykset eivät silti tule aina esiin.
Myös Hanna Wass kokee, etteivät viestit välity äänestäjille.
– Tämä on iso paradoksi: asiat eivät tule selviksi ja siitä seuraa mobilisaatio-ongelma.
Internet ja sosiaalinen media lupasivat aikanaan raikkaan alustan demokratialle – se osoittautui osin pettymykseksi.
– Minä en asettaisi liikaa toivoa sosiaaliseen mediaan. Ne ovat yksityisten yritysten luomia ja niiden logiikalla toimivia alustoja, sanoo Juha Ylisalo.
Kommentit