Polemiikki / 19.02.2020

Kuka valvoo perusopetusta?

Suomalaisia peruskouluja ei valvota systemaattisesti. Toteutuvatko lapsen oikeudet nykyisellä mallilla vai tarvitaanko kouluihin tiukempaa viranomaisen otetta?

Jaa artikkeli Facebook Twitter LinkedIn Sähköposti

Vaasan yliopistossa perusopetuksen valvontaan paneudutaan nyt uudella tutkimuksella.

–  Jos katsomme, kuinka paljon ongelmia on noussut esiin varhaiskasvatuksessa ja vanhusten hoidossa, voimme olettaa, että ongelmia on myös perusopetuksessa, sanoo Niina Mäntylä, apulaisprofessori ja julkisoikeuden asiantuntija Vaasan yliopistosta.

Mäntylän tutkimusryhmä analysoi alkavassa tutkimuksessaan perusopetuksen valvonnan nykytilaa. Vertaamalla suomalaista käytäntöä muihin Pohjoismaihin selvitetään, onko järjestelmämme riittävä, ja toteutuuko lapsen oikeus tasa-arvoiseen, laadukkaaseen opetukseen.

Tutkimuksessa haastatellaan aluehallintovirastoissa kanteluiden parissa työskenteleviä ja tarkastellaan, mikä on heidän näkemyksensä valvonnan kehittämistarpeesta.

– Kuntien omavalvonnassa on hyviäkin puolia, mutta opetussektorilla toimitaan haavoittuvassa asemassa olevien kanssa, joten kuntien roolia on mietittävä kriittisesti, Mäntylä sanoo.

Suomi poikkeaa muista Pohjoismaista

Niina Mäntylä luonnehtii nykyistä perusopetusta säätelevää lainsäädäntöä tulkinnanvaraiseksi. Kunnissa voi olla vaikea hahmottaa, mikä on laillinen toimintatapa.

– Lainsäädännön tulkinnanvaraisuus on yleinen trendi yhteiskunnassamme. Perusopetuksen alalla on jätetty paljon liikkumavaraa, mutta toisaalta tyypillisiä ohjausinstrumentteja ovat kunnilta vaadittavat, monenlaiset lakisääteiset suunnitelmat. Kunnissa pystytään tekemään asioita eri tavoin, Mäntylä kuvaa.

Kaikissa Pohjoismaissa on vahva paikallinen itsehallinto. YK:n lapsen oikeuksien sopimus kuitenkin edellyttää yhtäläisiä oikeuksia ja tasa-arvoa, kunnista riippumatta. Tutkimuksella aiotaan nyt selvittää, toteutuvatko sopimukseen kirjatut oikeudet.

Suomessa koulutarkastajien virat lopetettiin jo 1990-luvun alussa, kun kuntien hallintoa ja opetustointa kehitettiin Ruotsin mallin mukaisesti kohti itsehallintoa. Ruotsissa tarkastusjärjestelmään kuitenkin palattiin takaisin.

Muihin Pohjoismaihin verrattuna Suomen koulujen tilanne onkin Mäntylän mukaan erikoinen, sillä meillä ei ole lainkaan systemaattista valvontaa. Eduskunnan oikeusasiamiehen toimivaltaan tarkastukset kouluilla tosin kuuluvat, mutta systemaattisesta valvonnasta ei voida puhua.

Onko vanhemman rooli liian suuri?

Perusoikeuksien ja oikeusturvan toteutumista yleisesti ja myös opetustoimessa valvoo Aluehallintovirasto, AVI. Koulujen epäkohtien valvonta painottuu vahvasti vanhempien tekemiin kanteluihin. Käytäntö on omiaan aiheuttamaan kitkaa.

– Se voi aiheuttaa ongelmia huoltajan ja koulun välisessä suhteessa. Valvontajärjestelmän kehittämisellä voitaisiin vaikuttaa myös tähän. Tutkimme, miten viranomaisen oma-aloitteinen tarkastustoiminta vaikuttaisi huoltajien ja koulun väliseen suhteeseen, Mäntylä kertoo.

Tyypillisiä AVI:lle ja oikeusasiamiehelle saapuvia kanteluja ovat koulukiusaamiseen, oppimisen tukeen ja uskonnonvapauteen liittyvät kantelut.

Aiempien tutkimusten mukaan huoltajat tuntevat oikeusturvakeinoja huonosti. Osa huoltajista on taas hyvinkin perillä lainsäädännöstä.

– Voi helposti syntyä tilanteita, joissa vanhemmat painostavat koulua ratkaisuihin, jotka eivät ole tarkoituksenmukaisia. Mahdollisesti kouluissa pystyttäisiin toimimaan paremmin, jos vanhempien kiukku kohdistuisikin valvontaviranomaisen suuntaan, Mäntylä pohtii.

Tutkimuksissa on saatu viitteitä myös siitä, että osa vanhemmista ei halua aloittaa kanteluprosessia pelosta, että lapsi joutuu sen vuoksi koulussaan huonoon valoon. Nykykäytännössä onkin ilmeinen vaara epätasa-arvoisten tilanteiden syntymiselle.

– Voi olla mahdollista, että tehdyt kantelut ovat vain jäävuoren huippu, ja vain osa huoltajista päätyy käyttämään oikeusturvakeinoja, Mäntylä sanoo.

Ruotsissa matalan kynnys viranomaisen luo

Ruotsin kouluissa kiertää tarkastusviranomainen, skolinspektionen, viiden vuoden välein. Tarkastusviranomaisen yhteydessä toimii lapsiasiamies, barn- och elevombudet, joka puuttuu esimerkiksi koulukiusaamiseen.

Niina Mäntylän mukaan Ruotsin mallikaan ei ole ongelmaton, eikä tutkimuksen tarkoitus olekaan kopioida sitä Suomeen, vaan vertailla eri maiden käytäntöjen toimivuutta.

– Ruotsissa on käyty keskustelua valvonnan huonoista puolista. Valvonta on kallista, ja siinä nousevat esiin myös kysymykset siitä, kokevatko toimijat, että heihin luotetaan. Toisaalta koulut pystyvät varautumaan valvontaan ennakolta, ja valvonta lisää tietoa siitä, miten tulee toimia. Meillä taas kanteluprosessit ovat aikaa vieviä ja raskaita kaikille osapuolille, myös lapsille, Mäntylä vertaa.

Hyvinä puolina Ruotsin mallissa Mäntylä pitää matalan kynnyksen yhteyksiä viranomaisiin. Suomessakin askelia tähän suuntaan on jo otettu, esimerkiksi oikeusasiamiehen lapsiystävällisillä sivuilla.

Kun resurssit niukkenevat, valvontaa tarvitaan

Kun sote-uudistus vie tulevina vuosina suuren osan kuntien resursseista, paineita kohdistuu yhä enemmän myös perusopetukseen. Niina Mäntylän mukaan riskejä koulujen resurssien niukkenemiselle on, ja siksi on jatkossakin tärkeää huolehtia, että oikeus perusopetukseen toteutuu kaikille.

Ajoittain pelättyä eliittikoulujen yleistymistä ja koulushoppailua Mäntylä ei sen sijaan pidä Suomessa merkittävänä vaarana.
– Isoilla paikkakunnilla on mahdollisuus valita kouluja, mutta valvonnan avulla on näissäkin tilanteissa mahdollisuus edistää tasa-arvoa. Pienillä paikkakunnilla on usein vain yksi koulu, ja silloin on tärkeää valvoa, että opetuksen laatu on riittävä, Mäntylä painottaa.

Perusopetuksen valvonnan tutkimuksen tulokset julkaistaan vuonna 2021. Tutkimukselle perustetaan some-kanavat ja nettisivu, joiden kautta työn etenemistä voi seurata. Loppuraportin julkaisun yhteydessä tutkijat kokoavat asiantuntijaraadin keskustelemaan koulujen valvonnan kehittämisestä.

 

KUKA?

Apulaisprofessori Niina Mäntylä työskentelee Vaasan yliopiston johtamisen yksikössä ja InnoLabin tutkimusryhmässä.

Mäntylä väitteli ympäristöoikeuden alalta vuonna 2010. Väitöstutkimuksessa tarkasteltiin, kuka käyttää puhevaltaa luonnon ja uhanalaisten eliöiden puolesta.

Väitöstyönsä jälkeen Mäntylä on tutkinut laajasti haavoittuvassa asemassa olevien perusoikeuksien toteutumista.

Vuonna 2013 julkaistu, Mäntylän johtama ja KAKS-säätiön rahoittama tutkimus Pelastakaa koulukiusattu sai laajaa huomiota kouluissa.

Työssään Mäntylää motivoi mahdollisuus vaikuttaa tutkimuksella yksilön asemaan yhteiskunnassa ja antaa ääni haavoittuvassa asemassa oleville.

KAKS rahoittaa myös perusopetuksen valvonnan tutkimusta.

#apuraha #peruskoulu #tutkimus #valvonta

Kommentit

Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia.