Helsinki vs. muu Suomi – Vastakkainasettelusta yhteisymmärrykseen

2 kommenttia

1. Uudelle eduskunnalle heti tehtäväksi: Kaikkein paras vaihtoehto on säätää ”Lex-Rautavaara” eli erillislaki pitkien välimatkojen ja harvaanasutuille eli Harva-kunnille. Pitkillä välimatkoilla ja harvalla asutuksella on suora merkitys kunnan palvelukustannusten muodostumiseen. Harva kunnille, joita on 57 kpl kehitetään aivan uusi mittaamis-tapa, jolla syrjäisyyttä, pitkiä välimatkoja ja saavutetta-vuutta mitataan.

   On päivän selvää, että Valtionosuusjärjestelmän syrjäi-syystekijä on uudistettava ja se valmis-teltava uudestaan perusteellisemmin ja kuultava aidosti Harva-kuntia. Nykyinen tekijä ei ota huomioon mm. kunnan syrjäistä sijaintia suhteessa maakunnan ja valtakunnan osakes-kuksiin. On haettava yhteistyössä toimivia uusia toiminta-malleja palvelujen tuottamiseen esim. ict-teknologialla.
   Erillislailla turvattaisiin kuntien lähipalvelut.

   Tehtiinhän oma Metro-poliselvitys pääkaupunginseudun kunnille. (Helsinki ja 13 kuntaa). Miksi ei Harva-kunnille? Mikä mättää? Pakkoliitoksilla tai isäntäkunta-meiningillä pelottelua ei kaivata, yhteisen tahdon ja yhteisten etujen rakentamista kyllä.

   Lainsäädännön avulla pitää Harva-kuntien lähipalvelujen rahoitusta vahvistaa ”Lex-Rautavaaralla”, eikä heikentää. Kyllä jämtti on niin.

2. Tuo terveiden ja koulutettujen nuorten mukana pääkaupunkiseudulle takaisin siirtyvä raha on paljon suurempi, kuin 100.000 €, vähintään kaksinkertainen, kun otetaan huomioon myös kaikki nuoren normaaliin elämiseen ja kasvamiseen liittyvät perheen menot (joku voisi laskeakin tämän). Jokaisen ylioppilaan ja muidenkin nuorten mukana meiltäkin on lähtenyt etelään tällaisia ”kasvattajaseuran” tukipakettaja tuhansia yli 55 lukiovuoden aikana.