Johtajasopimukset tulivat pakollisiksi vasta vuonna 2015 voimaan tulleessa uudessa kuntalaissa. Vielä kymmenen vuotta sitten ne olivat käytössä vähemmistössä kunnista.
Anu Kurkinen-Supperi perehtyi hallintotieteiden alan väitöskirjassaan johtajasopimuksiin suomalaisen kunnallishallinnon kontekstissa. Tutkimuksen empiirisessä osiossa on mukana seitsemän kuntaa: Harjavalta, Hausjärvi, Hollola, Hämeenlinna, Jyväskylä, Järvenpää ja Kemijärvi. Kurkinen-Supperi tarkasteli kirjallisia johtajasopimuksia ja haastatteli kunnanjohtajia sekä kuntien johtavia luottamushenkilöitä.
Johtajasopimuksien esiinmarssi kunnissa on osa yleisempää New Public Management – doktriinia, jota seuraillen julkisjohtamista yritetään parantaa omaksuen yritysmaailman toimintamalleja.
Yksityisen sektorin ja kunta-alan johtajasopimusten merkitys on kuitenkin varsin erilainen. Kuten Kurkinen-Supperi muistuttaa, yksityisellä sektorilla johtajasopimus luo muun muassa puitteet työsuhteen päättämiselle irtisanomissuojan ollessa olematon. Sen sijaan kuntajohtajia, joiden johtamilla organisaatioilla on laaja lakisääteinen tehtäväkenttä, suojaavat työehtosopimukset sekä erilaiset viranhaltijoita koskevat säädökset. Kuntajohtajan kuitenkin voi muun muassa nimittää määräajaksi tai irtisanoa luottamuspulan perusteella.
Johtajasopimusten eräs tärkeä tehtävä onkin vähentää epävarmuutta ja rakentaa tarkat raamit paitsi sille, mitä konkreettista kuntajohtajalta odotetaan, myös ristiriita- ja luottamuspulatilanteille.
Anu Kurkinen-Supperi keräsi aineistonsa vuosina 2012-2013, jolloin johtajasopimukset pakolliseksi tehnyt uusi kuntalaki ei vielä ollut voimassa, mutta sopimukset olivat yleistymässä kovaa vauhtia. Kun Kurkinen-Supperi teki samaa aihepiiriä sivuavan gradunsa vuonna 2006, johtajasopimukset olivat käytössä alle kolmanneksessa kunnista. Vuonna 2014 johtajasopimuksia oli 65 prosentissa kunnista.
Seuraavien kunnallisvaalien jälkeen, käytännössä kesällä 2017, jokaisessa Suomen kunnassa on oltava voimassa oleva johtajasopimus. Tämä tapahtuu samaan aikaan, kun sote-uudistus mullistaa koko kuntasektorin.
Kurkinen-Supperi uskoo johtajasopimuksien parhaimmillaan tukevan muutosta.
– Kuntien lakisääteisessä tehtäväkentässä on käynnissä on suuri rakenteellinen ja kulttuurinen muutos. Uskon sen pelkästään lisäävän kunnanjohtajien työn merkitystä: kukapa muukaan kuin kunnanjohtaja yhdessä luottamushenkilöjohdon kanssa voisi näitä uudistuksia lopulta viedä eteenpäin.
Kurkinen-Supperi ei olisi huolissaan esimerkiksi kuntajohtajien työn ”katoamisesta” tai siitä, etteivätkö palkat vaativasta työstä pysyisi kilpailukykyisinä.
– En usko, että kuntajohtajan työ niin radikaalisti muuttuu. Nyt he tekevät keskimäärin 49-tuntista työviikkoa. Työ on lisäksi erittäin julkista ja kunnanjohtajien on oltava saavutettavissa 24/7. Kunnille jää uudistuksenkin jälkeen paljon tehtäviä, erityisesti kuntien elinvoimaan ja edunvalvontaan liittyen. Siinä kunnanjohtajat ovat jatkossakin tärkeässä asemassa.
Johtopäätöksissään Anu Kurkinen-Supperi jaotteli johtajasopimuksia ja niihin liittyviä käytäntöjä kahteen tyyppiin: kunnanjohtajakeskeiseen ja dualistiseen. Kunnanjohtajakeskeinen johtajasopimus korostaa kunnanjohtajan roolia ja siihen on kirjattu lähinnä kunnanjohtajaa koskevia asioita. Dualistinen sopimus huomioi myös poliittisen johdon roolin kunnan johtamisessa.
Yhdessäkään Kurkinen-Supperin tutkimuskunnassa ei ollut tilannetta, jossa sekä kirjallinen sopimus että siihen liittyvät käytännöt olisivat dualistisia. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kunnanjohtajien itsensä on pitänyt olla varsin aktiivisia johtajasopimukseen liittyvissä kysymyksissä, jopa muistutellen luottamushenkilöjohtoa sopimuksesta.
Joissakin kunnissa johtajasopimusta ei myöskään tarkisteta eikä päivitetä, vaan kunnanjohtajan työtä painopisteitä arvioidaan muutoin. Itse sopimus saattaa pysyä kymmenen vuotta samankaltaisena.
Kurkinen-Supperin mukaan johtajasopimusasioissa olennaista on, että johtajasopimusta todella käytetään sellaisena johtamistyökaluna, jollaiseksi se on alun perin tarkoitettu.
– Kunnanjohtajan tehtäväkuva on hyvin laaja, ja johtajasopimus mahdollistaa painopisteiden kirjaamisen. Johtajasopimus voi toimia kunnan strategiaa tukevana asiana ja se voi antaa poliittiselle johdolle keinoja ohjata kunnanjohtajan työtä. Sopimus tekee odotukset ja niiden arvioinnin läpinäkyväksi.
– Lisäksi konkreettiset kysymykset ylitöiden vapaana pitämisen pelisäännöistä, erokorvauksesta ja vastaavista asioista olisi hyvä kirjata sopimukseen.
Anu Kurkinen-Supperin tutkimissa tapauksissa kuntakohtaiset erot liittyivät lähinnä kunnanjohtajan työn painopistealueisiin ja tavoitteisiin. Tutkija peräänkuuluttaisi luottamushenkilöjohdolta aktiivisuutta sekä yleistä avoimuutta.
– Haastatteluissa tuli esiin tarve tasavertaiseen kumppanuuteen kunnanjohtajan sekä luottamushenkilöjohdon välillä. Luottamushenkilöiden tulisi myös sitoutua itsensä kehittämiseen, ja kunnanhallituksen puheenjohtajan tulisi ottaa selkeä esimiesrooli.
– Mitä tulee johtajasopimusten laatimiseen, luottamushenkilöjohto ei aina kokenut kunnanjohtajan työn tavoitteiden asettelua tai työn arviointia helpoksi. Tähän olisi hyvä kiinnittää huomiota.
Kurkinen-Supperi ihmettelee myös avoimuuden puutetta johtajasopimusasioissa.
– Johtajasopimukseen liittyvät asiat ovat usein varsin pienen piirin tiedossa. Johtajasopimus kuitenkin on julkinen asiakirja. Lisäksi on hassua se, että valtuusto on usein prosessista syrjässä siitä huolimatta, että nimenomaan valtuusto päättää muun muassa palkkauksesta ja mahdollisten erokorvauksien maksamisesta.
Anu Kurkinen-Supperin väitöskirja ”Kunnanjohtajan johtajasopimus, sen rooli ja merkitys kunnan johtamisessa” tarkastetaan Tampereen yliopistossa 9.9.2016.
KAKS tuki väitöstyötä.
Kommentit