Julkisen rakentamisen ennakoivuutta tarkasteleva kaksivuotinen ETTA-hanke on valmistunut Oulun yliopistossa. Hankkeen päätutkija, tekniikan tohtori Emilia Rönkkö sanoo, että käyttäjien ja varsinaisten osallisten mukaantulo varhempaan vaiheeseen on halvempaa kuin vastavalmistuneen rakennuksen korjaaminen.
Hanketta rahoittivat Kunnallisalan kehittämissäätiö KAKS, Oulun yliopisto ja Sodankylän kunta, jonka terveys- eli hyvinvointikeskushanketta pohdittiin.
Uudisrakentamiseen keskittynyt hanke osoittaa, että asiakaskeskeisyys on tärkeää myös julkisella puolella. Yksityisellä se on ollut välttämätöntä jo pitkään.
– Äkilliset korjausliikkeet tulevat kalliiksi. Uusissakin terveydenhuollon tiloissa ne ovat valitettavan yleisiä. Jos olisi kysytty ajoissa, tarpeelliset asiat olisivat mukana ilman jälkikustannuksia, Emilia Rönkkö sanoo.
– Työkaluja kyllä on. Sodankylässä saatiin tietoa kolmelta työpajalta, hän jatkaa.
Esimerkiksi sairaalasuunnittelussa käytetään nykyään kolmiulotteisia virtuaalitiloja, joissa voi astua huoneeseen ja havaita, millaiselta se näyttää. Myös hoitohenkilökuntaa käytetään apuna ja esimerkiksi HUSin uuden lastensairaalan suunnittelussa lapsipotilaat vanhempineen ovat olleet mukana prosessissa kokemusasiantuntijoina.
– Nyt luovutaan uskosta, että tiedetään tulevaisuus. Sairaalarakentamisessa on menty muuntojoustavuuteen. Muut kuin kalliisti varustellut erikoistilat pyritään suunnittelemaan geneerisiksi, yleismuunneltaviksi. Puhutaan myös avoimesta rakentamisesta, Rönkkö tiivistää.
Mitä enemmän paukkuja laitetaan varhaiseen huolelliseen suunnitteluun, sitä enemmän voidaan tuottaa arvoa rahalle.
– Eräiden arvioiden mukaan tarveselvitysvaiheessa lyödään lukkoon noin 60 prosenttia hankkeen kustannuksista. Ennakoinnin vastakohtana on panikointi.
Emilia Rönkön mukaan epävarmat tulevaisuudenkuvat saattavat johtaa ennakoinnin sijasta panikointiin sairaanhoitopiireissä. Uutta on rakenteilla seuraavien kymmenen vuoden aikana noin viiden miljardin euron edestä. Kuntaliiton arvion mukaan kunnilla on myös yli viisi miljardia korjausvelkaa.
Maakuntauudistuksessa syntyvät itsehallintoalueet voivat ostaa tai vuokrata vain kirsikat kakusta.
– Pahimmat tulevaisuudenkuvat näyttävät siltä, että kunnista tulee sote-kiinteistöjen roskapankkeja. Siellä on kasoittain vanhainkoteja, kunnanvirastoja, kouluja ja sairaaloita, Rönkkö summaa.
– Kyllähän tilanne huolestuttavalta vaikuttaa. Toisaalta olen odottavalla kannalla siitä, mitä sote-kuvio tulee olemaan ja miten se vaikuttaa. Resurssien hukkaamistakin pidän vakavana.
Terveyskeskuksesta voi tulla terveysasema tai -kioski sinne, missä ihmisiä eniten liikkuu.
Vaikka edessä on isoja ongelmia, Emilia Rönkön mukaan on muistettava, miten norsu syödään: pala palalta.
– Itse olen tutkinut maaseudun taajamia rakennemuutoksessa. Kolmannen sektorin toimijat ovat saaneet edullisesti käyttöönsä tyhjentyneitä tiloja. Yhdessä tekeminen on parempi kuin yksinäinen etätyö maalla.
Esimerkiksi vanhoissa kunnantaloissa voi olla hyvät tietoliikenneyhteydet, joista pienet yritykset voivat yhdessä hyötyä.
– Mielestäni on aina parempi, että ihmiset tekevät asioita yhdessä kuin yksin, Rönkkö toteaa.
– Kun esitimme Sodankylän työpajassa vision terveyspalveluista pyörien päällä, ihmiset halusivatkin mieluimmin käydä kirkolla niitä hakemassa kuin pysyä yksin kodissaan.
Asiakkaan ja potilaan roolit ovat julkisella puolella pohdinnassa, kun yksityisellä asiakaskeskeisyys on päivänselvää.
Rönkkö kysyykin, kenelle julkisia rakennuksia tehdään ja vastaa samalla, että kuntalaiselle, ihmiselle, veronmaksajalle, ei niinkään kunnalle.
– Siksi hänen äänensä tulisi kuulua. Kaavoituksessakin osallistuminen on paremmalla tolalla kuin rakentamisessa.
Miten tästä rivivaltuutettu älähtäisi?
– Näkemyksen aikatähtäintä kannattaisi ajatella. Pitäisi muistaa, että nyt rakennetaan päiväkodeissa oleville, vaikkei voidakaan tietää, millainen maailma on edessä, Emilia Rönkkö korostaa.
Entä mitä tutkija tekisi vanhoille sairaaloille kuten Kangasalan Kaivannon sairaalalle?
– Nyt puhutaan muun muassa hyvinvointimatkailusta ja hyvinvointirakentamisesta. Ennakoivassa suunnittelussa vihersuunnittelu, akustiikka, materiaalit ja yleensä kokemuksellisen ympäristön näkökulma kannattaisi olla alusta asti mukana, teknis-taloudellisen lisäksi.
Kommentit