Tutkimushankkeen käynnistyminen
Kiitos hyvästä hakemuksesta! KAKS on yhteydessä apurahan saajiin ja tutkimushankerahoitusta saaneisiin viipymättä säätiön hallituksen päätösten jälkeen. Yleensä tieto apurahasta ilmoitetaan päätöksiä seuraavana arkipäivänä.
Tutkimusrahoituksen ja apurahojen yleiset käyttöehdot ilmenevät ohjeista apurahan hakijoille. Hakuohjeissa ilmoitettu rahoituksen käytön enimmäiskesto myöntöpäivämäärästä on ehdoton.
Organisaatioille myönnettävää tutkimushankerahoitusta saaneiden kanssa KAKS järjestää yleensä käynnistyspalaverin, jossa käydään läpi maksatukseen sekä hankkeen julkaisuihin sekä viestintään liittyviä asioita. Tavallisesti tutkimushankkeiden pääraportit julkaistaan KAKSin Tutkimusjulkaisut-sarjassa, jonka teokset ovat yleistajuisia ja kirjalaajuisia.
Väitöskirja- ja post doc -tutkijat saavat yleensä myöntöpäätöksen lisäksi KAKSilta täydentävän ohjeviestin, joka sisältää maksuyhteystietojen ilmopittamista sekä maksatuksen vaiheistusta ja MELAn vakuutusasioita koskevia tietoja.
Hakuvaiheessa ilmoitetun hankkeen keston vähäisiä muutoksia ei tarvitse ilmoittaa KAKSille. Merkittävistä muutoksista rahoituksen saajan tulee olla yhteydessä säätiön tutkimuspäällikköön.
Loppuraportti ja loppuerän maksaminen
Kaikki tutkimusrahoituksen saajat ja apurahan saajat tekevät hankkeistaan eKAKSiin loppuraportin, jossa kuvataan tiiviisti hankkeiden keskeiset tulokset, niiden tuottamat julkaisut ja rahoituksen käyttö.
Tutkimushankerahoitusta saaneille sekä väitöskirja- ja post doc -apurahan saaneille maksetaan rahoituksen loppuerä vasta loppuraportin hyväksymisen jälkeen.
Pro gradu -apurahan saajat liittävät loppuraporttiin hyväksytyn gradunsa pdf-muodossa, jonka jälkeen heille maksetaan apurahan loppuerä.
Matka-apuraha maksetaan loppuraportissa esitettäviä kuitteja vastaan matkan jälkeen.
Muutokset
Apurahan saaja ilmoittaa eKAKSiin apurahan maksutiedot ja maksusuunnitelman. Maksuaikatauluihin voidaan tehdä myöhemmin muutoksia. Ota niistä yhteyttä KAKSin tutkimuspäällikköön.
HUOM! Tutkimushankerahoitusta saaneiden ja apurahan saajien tulee aina ilmoittaa KAKSin tutkimuspäällikölle, jos rahoituksen tai apurahan käyttöön tulee sellaisia merkittäviä muutoksia, jotka estävät hankkeen toteuttamisen.
Hankkeiden viestintä
KAKS tukee rahoittamiensa tutkijoiden tiedeviestintää eri tavoin. Tutkijoiden odotetaan olevan itse aktiivisia viestimään hankkeistaan ja tutkimustuloksistaan.
Mikäli tutkimus julkaistaan jossakin KAKSin sarjassa (Tutkimushanke- ja post doc-rahoitus), teoksen julkaisemisen yhteydessä laaditaan julkistamistiedote ja viestitään tuloksista eri tavoin. Viestintäyhteistyö oman taustaorganisaation viestintäpalveluiden kanssa on suositeltavaa.
Polemiikki-lehden toimittajat voivat olla yhteydessä rahoitusta saaneisiin hankkeiden aikana.
Kirjoittajaohjeet KAKSin julkaisusarjojen teoksiin
Miten KAKSin julkaisusarjat eroavat toisistaan?
KAKS – Kunnallisalan kehittämissäätiö rahoittaa kuntia palvelevaa tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Tavoitteena on tukea ja parantaa kuntien ja niiden organisaatioiden toimintamahdollisuuksia. Säätiöllä on kolme julkaisusarjaa: Tutkimusjulkaisut, Polemia ja Julkaisut. Poikkeustapauksissa julkaisu voidaan julkaista Muissa julkaisuissa.
Polemia-sarjassa käsitellään kunnille tärkeitä strategisia kysymyksiä ajattelua herättävällä tavalla. Sarjan julkaisut käynnistyvät yleensä säätiön aloitteesta. Ideoista Polemia-julkaisuksi voi olla yhteydessä säätiön toimitusjohtajaan tai tutkimuspäällikköön. Polemiat ovat suppeita kirjoja, joiden tavoitelaajuus on noin 20 000 sanaa sisältäen taulukot, kuvat, lähteet ja liitteet. Lähdeviitteitä käytetään vähemmän kuin tieteellisissä teksteissä.
Tutkimusjulkaisut-sarjan julkaisut ovat pääsääntöisesti säätiön tutkimushankerahoituksella toimivien projektien pääraportteja. Ne ovat laajalle yleisölle kirjoitettuja, kirjalaajuisia tutkimuksia. Teosten tekstien laajuus vaihtelee. Tavoitelaajuus on noin 25 000 – 30 000 sanaa sisältäen kaiken teksti- ja muun materiaalin. Lähdeviitteitä käytetään jonkin verran vähemmän kuin tieteelliselle lukijakunnalle suunnatuissa teksteissä.
Julkaisut-sarjan teoksissa ja kirjoituksissa esitellään tutkimustietoa tai yhteiskunnallisia keskustelun avauksia. Sarjan julkaisujen pituus vaihtelee. Siinä voidaan julkaista perusteltuja, lyhyitä kannanottoja, suurin piirtein artikkelilaajuisia tutkimuksia sekä laajempia tutkimusraportteja. Julkaisun tekstin sanamäärä voi vaihdella noin 1000 sanasta aina noin 15 000 sanaan. Ideasta Julkaisut-sarjan julkaisuksi voi olla yhteydessä säätiön tutkimuspäällikköön tai toimitusjohtajaan.
Millainen kirjoitustyyli sopii julkaisuihin?
Yleinen kirjoitustyyli. KAKSin julkaisusarjojen julkaisut ovat tieteellisiä tutkimuksia, tutkimustietoon perustuvia teoksia ja/tai yhteiskunnallisia kannanottoja kunnille tärkeisiin aiheisiin. Ne on tarkoitettu ensisijaisesti yleisölle, joka voi hyödyntää julkaisuja kuntien ja niiden toimintojen kehittämisessä.
Tutkimuksellisissa KAKSin sarjojen julkaisuissa noudatetaan tieteellisiä menettelytapoja (esim. viitteet, käsitteiden määrittely, empiiristen analyysien teknisen toteuttamisen kuvailu), mutta samanaikaisesti asiat pyritään ilmaisemaan mahdollisimman yleistajuisesti. Julkaisun aihepiirin aikaisempaa tutkimusta, hyödynnettäviä teoreettisia viitekehyksiä sekä tutkimusaineistoja ja -menetelmiä kuvaillaan riittävän yleistajuisesti ja kullekin sarjalle soveltuvalla tavalla.
Lukijaystävällisyys ulottuu tulosten raportointiin siten, että viittaukset aineistoihin eivät liiaksi hallitse tekstiä. Numerotulokset esitetään riittävän tiiviisti, tarvittaessa käytetään liitteitä. Monimutkaisia analyysimenetelmiä tulee välttää. Mahdollisten monimuuttuja-analyysien tulokset esitetään ensisijaisesti kuvioina tai niiden pohjalta laskettuina todennäköisyyksinä.
Täydentäviä kirjoitusohjeita
Seuraavat ohjeet on lainattu tiivistäen eduskunnan 100-vuotishistoriasarjan toimitussihteerinä toimineen Mari K. Niemen laatimista kirjoitusohjeista. ”Vältä näitä” -tyyppiset ohjeet soveltuvat hyvin eri tutkimusalojen teksteihin myös KAKSin julkaisusarjoissa.
1) Pitkät kappaleet
Kappalejaon ohjenuorana on, että kullakin sivulla on noin kolme tai neljä kappaletta. Yli puolen sivun pituiset kappaleet ovat yleensä liian pitkiä.
2) Pitkät virkkeet
Pitkät ja mutkikkaat yhdysvirkkeet tekevät tekstistä vaikeaselkoisen. Milloin virke sitten on liian pitkä? Yksiselitteistä rajaa ei ole. Sopiva virkepituus määräytyy pitkälti tekstin sisällön mukaan. Asiatekstissä viesti sen sijaan välittyy parhaiten lyhyehköjen, selkeiden virkkeiden avulla. Kyse on viimekädessä siitä, pystyykö lukija hahmottamaan virkkeen kokonaisuutena – muistaako hän loppuun tullessaan, mistä kaikki alkoi?
3) Pitkät sanat
Asiatekstissäkin saatetaan pidentää sanoja lisäämällä niiden loppuun merkityksettömiä lisäkkeitä, kuten -aktiviteetti, -aste, -järjestelmä, -malli, -prosessi, -taho, -tapahtuma, -tilaisuus, -toiminta jne.
Esim.
Päätöksentekoprosessi →päätöksenteko
valvontatoiminta →valvonta
4) Turhat sivistyssanat
Jos sivistyssanalle löytyy suomenkielinen vastine, käytä sitä.
5) Substantiivityyli
Substantiivityylinen kieli on pöhöttynyttä ja vaikeaselkoista. Teonnimet ja ominaisuudennimet pyrkivät anastamaan ilmaisukykyisten predikaattiverbien paikan. Substantiivityylille ominaista on, että asia ilmaistaan turhan mutkikkaasti:
esim. suorittaa äänestys → äänestää
toteuttaa tutkimus → tutkia
antaa vastaus → vastata
asettaa rajoituksia → rajoittaa
tehdä ehdotus →ehdottaa
käydä keskustelu →keskustella
Substantiivityylin kylkiäisenä seuraavat usein sanat avulla, muodossa, kohdalla, osalta, puitteissa, toimesta, taholta jne. Kun vältetään koukeroista ilmaisua, virke lyhenee ja jopa sen sanat käyvät keskimäärin lyhyemmiksi – teksti muuttuu kaiken kaikkiaan nasevammaksi ja ilmaisevammaksi.
6) Tekstin sidosteisuuden puute
Tekstin kiinteys eli asioiden suhteutuminen selkeästi toisiinsa parantaa tekstin yhtenäisyyttä.
7) Passiivilauseet
Passiivin käyttö tekee tekstistä epämääräistä: ”Eduskunnan taholta ehdotettiin – – ”. Toimija on syytä osoittaa, jos se suinkin on mahdollista. Mikäli kyse on esimerkiksi tietyn puolueen joistakin jäsenistä (”Sosiaalidemokraattien piirissä ajateltiin – – ”), on parempi kertoa tämä (”Osa sosiaalidemokraattisista kansanedustajista katsoi”), kuin jättää asia lukijan arvailtavaksi.
8) Välimerkit
Yhdysmerkkejä ja ajatusviivoja on kolmea eri pituutta [ – – ― ]
Käytä yhdyssanoissa lyhintä merkkiä, esimerkiksi Eurooppa-politiikka.
Käytä ajatusviivana keskikokoista merkkiä, esimerkiksi
”Kirja valmistui – muutamista viivytyksistä huolimatta – ajallaan.”
Sivunumeroiden välissä käytetään keskipitkää viivaa, esimerkiksi Politiikka 44: 3, s. 249–267.
Myös vuosilukujen väliin tulee keskipitkä viiva, esimerkiksi 1999–2003.
Jos käytät liitännäislauseita, käytä pisintä viivaa, esimerkiksi: ”Kuisman tausta on ammattiyhdistysliikkeessä ― hän oli Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton puheenjohtaja vuosina 1978–1994 ― ja tuli valituksi SDP:n kansanedustajaksi vuonna 1995.”
Millainen ulkoasu tekstiin sopii parhaiten?
Fontti Cambria, 12 pistettä
Riviväli 1,15
Ylä- ja alamarginaalit 2,5 cm
Sivumarginaalit vasen ja oikea 3,5 cm
Kappalejaot merkitään tyhjällä rivillä. Uuden kappaleen alkuun ei tule rivin sisennystä.
Lyhenteet kirjoitetaan varsinaisessa tekstissä auki
Erikoismerkit Varsinaisessa tekstissä ei käytetä erikoismerkkejä; leipätekstissä kirjoitetaan esimerkiksi auki 20 prosenttia, eikä kirjoiteta 20 %; sen sijaan sanallisen ilmaisun ’joka viides’ jälkeen voidaan täsmentää prosenttiluku sulkeissa: … joka viides (20 %)…
Viivat Tavuviivat (-) ja sitä pidemmät viivat (–) erotetaan toisistaan (esim. vasemmisto–oikeisto-ulottuvuus, 18–24-vuotiaat)
Kursivoinnit Tekstiosassa eli leipätekstissä mainitut lehden ja kirjan nimet kursivoidaan. Muita tekstin osia ei lihavoida, kursivoida tai alleviivata. Lyhyet aineistolainaukset, tyypillisesti haastattelulainaukset, voi sijoittaa tekstin sisään erotettuna soveltuvalla tavalla. Pidemmät aineistolainaukset voi erottaa sisennykseksi. Hyvin pitkiä aineistolainauksia tulee välttää.
Miten käyttän otsikoita ja väliotsikoita?
Julkaisu jaetaan soveltuvalla tavalla alalukuihin. Ne auttavat lukijaa hahmottamaan teoksen rakenteen ja löytämään etsimänsä tiedon. Mikäli alaluvut ovat suhteellisen pitkiä, ne kannattaa jakaa osiin väliotsikoin. Lukujen ja alalukujen otsikoinnissa voi käyttää juoksevaa numerointia. Kolmea tai useampaa otsikkotasoa kannattaa yleensä välttää.
Esimerkiksi:
1. Johdanto
1.1 Alaotsikko
1.2 Alaotsikko
1.3 Alaotsikko
2. Luvun otsikko
2.1 Alaotsikko
2.2 Alaotsikko
Miten lisään mukaan taulukot ja kuviot?
Taulukon otsikko merkitään taulukon yläpuolelle. Kuvion (tai kuvan tai kaavion) otsikko sijoitetaan kuvion alapuolelle. Kuvioissa ja taulukoissa käytetään soveltuvaa erikoismerkkiä tai merkintää otsikon perässä sulkeissa osoittamaan, mitä tunnuslukua (tai tunnuslukuja) kuvio tai taulukko koskee. Esimerkiksi prosenttitaulukoissa otsikon perään merkitään (%).
Taulukot ja kuviot voi sijoittaa tekstiin tai merkitä niiden kohdat tekstin lomaan:
(Taulukko 1. tähän)
Jälkimmäisessä tapauksessa laaditaan erikseen taulukot ja kuviot sisältävä tiedosto. Taulukot numeroidaan juoksevalla numerolla Taulukko 1., Taulukko 2., jne. Kirjalaajuisissa julkaisuissa numerointi luvun numeron mukaan. Esimerkiksi luvun 4 taulukot Taulukko 4.1, Taulukko 4.2 jne.
Kuvioista liitetään mukaan datatiedostot (yleensä Excel-muodossa), joihin kuvio perustuu.
Miten lisään mukaan lähdeviitteet ja lähdeluettelon?
Tutkimuskirjallisuuteen ja muihin lähteisiin viitataan tekstissä yleensä tekstin sisäisin viittein ja julkaisun loppuun tulee lähdeluettelo; artikkelikokoelmissa voidaan käyttää artikkelikohtaisia loppuviitteitä ja lähdeluetteloita. Alaviitteitä voi käyttää perustelluista syistä, mutta alaviitteiden runsas käyttö ei ole lukijaystävällistä
Lähteiden merkitsemisessä kirjoittajilta edellytetään ristiintarkistusta eli sitä, että kaikki viitatut lähteet ovat mukana lähdeluettelossa, eikä siellä ole mitään ylimääräisiä lähteitä.
Lähdeviitteet sijoitetaan tekstin sisään sulkeisiin siten, että kirjallisuuslähteissä ensimmäiseksi tulee kirjoittajan sukunimi, sitten kirjoituksen julkaisuvuosi ja tarvittaessa lopuksi viittauksen sivunumerot (Nousiainen 1991, 37–39). Mikäli viittaus kohdistuu useampaan lähteeseen, ne listataan aakkosjärjestyksessä ja erotetaan toisistaan puolipisteellä.
Mikäli lähteenä mainitaan teos, jonka tekijöinä on useampi kuin kaksi henkilöä, riittää aakkosjärjestyksessä ensimmäisen nimi ja ym. (Heiskanen ym. 1975, 123). Mikäli kirjoittajan nimi esiintyy tekstissä välittömästi ennen lähdeviitettä, voidaan lähdeviitteeseen merkitä ainoastaan ilmestymisvuosi ja tarvittaessa myös viittauksen sivunumerot.
Internet- ja arkistolähteissä tekstin yhteyteen sulkeisiin merkitään sellainen lähdettä koskeva lyhenne, jota esitetään myös lähdeluettelossa, esimerkiksi (RKP:n puolueohjelma 1997).
Tutkimuskirjallisuuteen ja muihin lähteisiin viitataan tekstissä yleensä tekstin sisäisin viittein ja julkaisun loppuun tulee lähdeluettelo; artikkelikokoelmissa voidaan käyttää artikkelikohtaisia loppuviitteitä ja lähdeluetteloita
Lähdeviitteiden lisäksi artikkelin loppuun kirjoitetaan erillinen lähdeluettelo, jossa lähteenä käytetyt aineistot esitetään aakkosjärjestyksessä. Verkkolähteet merkitään soveltuvalla tavalla siten, että siitä käy ilmi lähteen sijainti verkossa ja lähteen hyödyntämispäivä.
Lähdeluettelo (esimerkki)
Borg, Olavi (1965) Suomen puolueet ja puolueohjelmat 1880–1964. Helsinki: WSOY.
Paloheimo, Heikki ja Jan Sundberg (2005) Puoluevalinnan perusteet. Teoksessa Heikki
Paloheimo (toim.): Vaalit ja demokratia Suomessa. Helsinki: WSOY, 169–201.
Sänkiaho, Risto (2002) Venäjän puolueiden kehitys. Politiikka 44(3), 249–267.
RKP:n puolueohjelma 1997. Hyväksytty Tampereen puoluekokouksessa 1997, [http://www.sfp.fi/fi/page.php?pageid=58 ; luettu 1.8.2024]