Suurin osa kuntien sijoittamisesta on kassanhallintaa, verotuottoja talletetaan lyhytaikaisiin instrumentteihin tulevien maksujen hoitamiseksi. Ylimääräistä sijoitettavaa kunnille ei juuri kerry kuin omaisuuden myynneistä, jolloin sijoittamisessa on pitkä aikajänne. Kuntien sijoitukset jakautuvat melko tasaisesti osakkeisiin, rahamarkkinainstrumentteihin sekä rahastoihin. Joukkovelkakirjalainojen osuus on keskimäärin vain noin kymmenesosa sijoitussalkusta.
Taloustilanteen salliessa kunnat lisäävät yleensä likvidien ja lyhytaikaisten sijoitusinstrumenttien omistusta. Rahasto-osuuksien tai osakkeiden hankintaan ei saman tilikauden tuloksella ole merkittävää vaikutusta.
Vain puolella tutkimuksessa mukana olleista kunnista oli sijoitusstrategia, suurilla kunnilla yhdeksällä kymmenestä mutta pienillä vain joka kolmannella.
Suurissa kunnissa sijoitustoiminta ja -osaaminen on organisoitua ja strategian mukaista toimintaa. Sitä harjoittaa asiaan kouluttautunut henkilöstö. Näissä kunnissa turvaudutaan usein ulkopuolelta ostettuun osaamiseen ja käytetään ulkopuolisia salkunhoitajia.
Valtaosassa pienistä kunnista sijoitustoiminnasta vastaa ainoastaan yksi tai enintään muutama henkilö, eikä sijoitusstrategiaa ole useinkaan laadittu kirjallisena. Tästä syntyy useissa tapauksissa merkittävä henkilöriski, myös riski julkisten varojen tehottomasta hoidosta.
Tutkimuksessa on tarkasteltu kuntien arvopaperimuotoisen sijoitusvarallisuuden määrää, hallintaa ja sijoituspäätösten tekemistä. Tutkimuksen kyselyyn vastasi 116 sellaista kuntaa, joilla on sijoitusvarallisuutta. Ne edustavat kattavasti kaiken kokoisia kuntia eri puolilla Suomea.
Lisätietoja: Professori Timo Rothovius, 040-8672909
