| Kirjoittanut:
Ikääntyvässä Suomessa erikoissairaanhoidon pitää hoitaa noin 30 prosenttia suurempi kuorma nykyresurssein. Hoiva-alan pitää hoitaa kaksi henkilöä samalla rahalla millä nykyisin yksi. Näin arvioi professori Erkki Vauramo Aalto-yliopistosta.
Palvelujärjestelmä on kehitettävä ikääntyvän yhteiskunnan tarpeita vastaavaksi. Tavoitteena on ihmisten omatoimisuuden säilyttäminen mahdollisimman pitkälle. Se on paitsi inhimillistä myös edullista ja mahdollista.
Tavoitteen saavuttamiseksi professori Erkki Vauramo toteuttaisi nopeasti ikäihmisten laatusuosituksen. Sen mukaan vanhuksista 91-92 prosentin tulisi asua tuettuna itsenäisesti joko kotonaan tai taajaman keskustan palvelukortteleissa vuokra-asunnoissa.
Tavoitteen saavuttaminen merkitsee noin 20 000 eriasteisen vanhuslaitospaikan sulkemista tarpeettomina.
– Vanhusten pitkäaikaishoito vuodeosastolla on muualla Euroopassa jo lopetettu. Pohjoismaissa pitkäaikaishoito lopetettiin 1970-luvulla, Vauramo toteaa.
Suomessa 14 500 terveyskeskusten vuodeosastopaikasta vain 6 000 käytetään nykyisin alle kuukauden kestävään hoitoon.
– Loput 8 500 pitäisi sulkea, koska pitkäaikaissairaanhoito vuodeosastolla on vanhuksille kohtalokasta, Vauramo sanoo.
Vauramon mukaan vuodeosasto on ”tehdas, joka tuottaa liikuntakyvyttömiä potilaita”. Vanhuksen lihaskunto menee kymmenessä päivässä huonoksi sängyssä makaamisesta. Ikävintä on dementiaa sairastavan pakottaminen vuodeasukkaaksi.
– Ainoastaan suomalaiset lääkärit uskovat, että dementia paranee vuodelevolla, Erkki Vauramo toteaa. Hän tosin epäilee, että hoitajat ovat lääkäreitä vahvemmin vanhuksia laitostavan kulttuurin puoltajia.
Meillä on Vauramon mukaan hyvin järjestetty kuntoutus aivohalvauksen ja leikkauksien jälkeen. Pitkäaikaisista potilaista vain 26 prosenttia on tullut terveyskeskussairaalaan näiden tai vastaavien sairauksien vuoksi. Pääosa vanhuksista, 58 prosenttia, on sairaalassa muistisairauden vuoksi – keskimäärin kaksi vuotta.
Osa näistä vanhuksista on fyysisesti terveitä. Pakkomakuu huonontaa heidän kuntonsa parissa viikossa. Siksi useissa maissa vuodeosastolla oloaika on rajoitettu 30 vuorokauteen.
– Ruotsissa panostetaan kuntoutukseen kriisin jälkeen. Kuntoutus on sekä fyysistä, psyykkistä että sosiaalista. Palveluasuntoja on väestöön suhteutettuna ehkä puolet Suomen tasosta ja niitä vähennetään edelleen, Erkki Vauramo kertoo.
Entä sitten meillä?
– Suurimmassa osassa kuntia ei ymmärretä, mitä kuntoutus on, mutta eivät kaikki kuntoutussairaalatkaan sitä käsitä, professori sanoo.
Vaikuttava kuntoutus olisi voimallista ryhmäkuntoutusta: toistuvaa rehkimistä heti kriisin jälkeen, selkein, yksilöidyin tavoittein.
– Jos katsoo ruotsalaista, hollantilaista tai espanjalaista kuntoutussairaalaa, siellä mennään yhdeksältä kuntoutussaliin, jossa sitten treenataan ja jumpataan lounaaseen asti. Iltapäivällä treenataan vielä pari tuntia, Vauramo kuvailee.
Suomalaisjärjestelmän rahoitus ja organisaatiorakenne eroaa keskieurooppalaisesta. Se ei kuitenkaan estä etsimästä, lainaamasta ja soveltamasta hyviä käytäntöjä. Sisältöratkaisut ovat vapaata ja mielenkiintoista riistaa, professori muistuttaa.
Lue professori Erkki Vauramon laaja haastattelu kokonaan Polemiikista 3/2014.
Prof. Vauramon http://www.kaks.fi -sivuilla esittämiä näkemyksiä pyrittäneen toteuttamaan mm. omaishoidon tuen palveluita ja palkkioita kasvattamalla lähitulevaisuudessa. Tällä hetkellä esim. 50 % omaishoitajista ei pidä lakisääteisiä vapaitaan.
Täydellisen loistava kirjoitus todellisuudesta. Ensin pitäisi hoitajien toimintatapakäytäntö ” remontoida ”. Raportoimisiin, kahvipalavereihin ja
lääke-esittelyihin kuluva aika suoraan vanhuksen kuntouttamiseen. Kukaan ei saisi vuoteessa asua! Hoitotaparemontti tehtävä myös ikäihmisten kuntohoitajille, liian lyhyet ” sessiot ”. pITÄISI AHKERAMPI OLLA!
Erinomainen kirjoitus. Lukekaa kokonaisuudessa Polemiikki lehdestä.