| Kirjoittanut:
Kuntaliiton yliarkkitehti Ritva Laine pitäisi kunnan ja kaupan näkemykset erillään kaavoituksesta päätettäessä. Molemmilla on omat tavoitteensa.
Ritva Laine noudattaisi kaavoituksessa vanhaa sanontaa ”parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla”.
– Kunnassa jo olemassa olevan ympäristön ylläpito on edullista verrattuna siihen, että yritetään saada aina uutta, Laine toteaa.
Hänen mielestään niin isojen kuin pienten kuntien helmasyntinä on huomion kiinnittäminen uuteen: etsitään uusia yrityksiä, uusia kauppoja, uusia asukkaita ja asuinalueita. Helsingissä puhutaan paljon Kalasatamasta, vaikka pitäisi mennä kysymään, mitä jo olemassa olevilla asuinalueilla tarvittaisiin toimivuuden, viihtyisyyden ja asukkaiden tyytyväisyyden kohentamiseksi.
Kuullaan ensin nykyisiä asukkaita
– Useimpien kasvukuntien sisäänmuutto on vain pikkuisen suurempi kuin poismuutto. Kasvua saataisiin poismuuttoa hidastamalla. Ei ihmisillä ole mitään erityistä halua koko ajan muuttaa.
Kaupalla on omat intressinsä, kunnalla omansa. Kunnan näkökulmaan sisältyy esimerkiksi ikääntyvien, huonosti liikkuvien ja ajokortittomien ihmisten ruokahuolto. Suunta on huono, jos matka ruokakauppaan kasvaa kuntakeskuksessakin.
Ohikulkevaa ostovoimaa hyödyntämään
Kuntaliiton kehityspäällikkö Jarkko Huovinen ymmärtää myös tienvarsi-investointien vetovoiman. Huovisen alaan kuuluu elinkeinopolitiikka ja kuntien kilpailukyvyn parantaminen.
– Jos kunnassa ostovoima hiipuu, mutta pystytään hyödyntämään ohikulkevan ihmisvirran ostovoimaa, se on totta kai hyvä asia. Se auttaa turvaamaan palveluja kunnassa.
Entä jos kunnan keskustasta katoaa palveluja?
– Joskus voi olla relevanttia siirtää palveluita sinne, missä on käytössä ohikulkevaa ostovoimaa. Voihan olla, että palvelu olisi ilman siirtoa kokonaan kadonnut kunnasta, Huovinen selvittää.
Lue Polemiikista 3/2013 toimittaja Pirjo Tuusan laaja reportaasi tienvarsikunnista.
Kommentit