Seuraavassa on tiivistelmä Kuntakirja – uudistusajatuksia (Polemia-sarja, toim. Antti Mykkänen) kymmenen kirjoittajan esittämistä mielipiteistä:
Kuntauudistuksen vaihtoehtoja
Professori Aimo Ryynänen: Vireillä olevaan kuntarakennehankkeeseen ja kunnallislainsäädännön uudistamiseen tulee ammentaa sisältö Euroopan neuvoston linjauksista. Suomi on sitoutunut demokratian, itsehallinnon ja kansalaisläheisyyden periaatteiden vahvistamiseen, ei niiden heikentämiseen.
Kaupunginjohtaja Jorma Rasinmäki: Perustuslakia tarkastellen vähimmäisvaatimuksena on, että Suomessa on vähintään kaksi kuntaa. Eräänä vähimmäismääränä voidaan pitää elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten määrää eli viittätoista tai maakuntien määrää kahdeksaatoista.
Valtuuston puheenjohtaja Mikko Rönnholm: Kuntauudistus ei ole sitä miltä näyttää, ei ole ollut eikä tule olemaan. Kuntarakenteiden muutoksilla ei juurikaan saavuteta tehokkuus- ja tuottavuushyötyjä. Liikkeelle panevana voimana on valtiovarainministeriön idea siirtää vapaaehtoisella pakolla julkisen talouden tasapainotusongelman hankala työ kunnille.
Rönnholm: Valtion haudattu koira ei hauku väärää puuta. Se saa yli-innokkaat suurkuntafriikit tekemään sen puolesta likaisen työn eli hyvin hoidettujen kuntien voimavarojen keräämisen samaan Molokin kitaan. Mammuttitautisia kaupunkikeskuksia on helppo jymäyttää.
Rönnholm: Silmiini ei ole osunut kuntaliitokseen liittyvää todistusaineistoa, joka tukisi käsityksiä, että sen avulla voidaan saavuttaa julkistaloudellisia säästöjä. Kun alueella on yksi suuri kunta ja kun veroprosenttikilpailua ei seutukunnissa enää ole ja kun asukkaat eivät voi äänestää jaloillaan, on veron korottaminen helppo ratkaisu.
Kaupunginjohtaja Jaana Karrimaa: Pitemmän päälle kuntaverkon säilyttäminen nykyisellään saattaa nostattaa uuden ”kuntakapinan”, kun verotulojen tasausta maksavat kunnat kyllästyvät tilanteeseen.
Kunnanjohtaja Tanja Matikainen: Pitää kysyä, onko tarve muuttaa kuntarakennetta vai valtion ja kuntien välistä tehtäväjakoa. Ongelmana ei ole kuntarakenne, vaan kunnille määrättyjen lakisääteisten palvelujen kustannukset; erityisesti erikoissairaanhoidossa. Tarkoituksenmukaista on säilyttää lähipalvelut mahdollistava kuntaverkko.
Matikainen: Suomessa pitäisi katsoa ratkaisuja Pohjoismaisia esimerkkejä noudattaen. Ruotsissa on kahdenlaisia kuntia, lähikuntia ja maakuntia. Vastuu terveydenhuollon palvelujen järjestämisestä on vahvasti maakunnilla. Suomessa malli voisi olla samanlainen. Toinen vaihtoehto on Norjan malli, jossa erikoissairaanhoito annetaan valtion vastuulle.
Kunnanjohtaja Anna-Mari Ahonen: Kunta on asioiden päättämistä paikallistietoon nojaten. Se on paikalliskulttuuria ja identiteettiä. Kunta on paikallisen kehittämistahdon ja –voiman kokoava taho.
Työnjako valtion ja kuntien välillä tarkistettava
Kaupunginjohtaja Jaana Karrimaa: Valtion ja kuntien työnjakoa on suunnattava uudelleen. Valtion tulisi nykyistä kattavammin huolehtia kansalaisten perustoimeentulosta. Kaikki rahan jakaminen siirretään kokonaan valtion vastuulle ja tehtäväksi. Kuntien roolina on järjestää ja tuottaa kunnalliset palvelut.
Kunnanjohtaja Kari Väyrynen: Tilanne korjaantuu ainoastaan siten, että valtio ottaa sairaanhoitopiirit valtaansa ja eduskunta käyttää priorisointi- ja muuta valtaa. Muu terveydenhuolto järjestetään maakunnallisesti. Yksityinen ja julkinen sektori on täysin erotettava toisistaan ja siirryttävä yhden luukun korvauksiin.
Kaupunginjohtaja Jorma Rasinmäki: Joka tapauksessa palvelujärjestelmää pitää remontoida. Terveydenhuollossa maksuperusteiden porrastaminen maksukyvyn mukaan ja maksujen nostaminen lähemmäs yksityisiä hintoja parantaa merkittävästi julkisten organisaatioiden kannattavuutta. Se myös vähentää asiakaskäyntejä. Lisäksi yksityiset palvelut saattavat kehittyä kilpailukykyisemmiksi. Hyödyn saajia olisivat asiakkaat, veronmaksajat ja toimijat.
Kuntayhteistyötä tarvitaan myös tulevaisuudessa
Professori Aimo Ryynänen: Kuntien väliset yhteistyöjärjestelyt on monien poliitikkojen ja ministeriöiden edustajien suulla tuomittu haitallisina ”himmeleinä”. Tämä on outoa puhetta, sillä nimenomaan voimat yhteen kokoamalla on kyetty luomaan suomalaiseen yhteiskuntaan kuntaa laajempaa väestöpohjaa edellyttävät palvelut. Kuntien yhteistoiminta on eurooppalainen malli.
Kunnanjohtaja Kari Väyrynen: Tuntuu kummalta, että kunnat eivät voi menestyksekkäästi tehdä organisoitua yhteistyötä, mutta yhtiöt, järjestöt ja valtiot voivat. Kunnilta yhteistyö ollaan kieltämässä vastoin EU:n säännöksiä ja yleistä oikeustajua. Väistämättä tulee mieleen, että ns. himmelien kiellolla ajetaan terveyssektoria entistä vahvemmin yksityisten ja ennen muuta kansainvälisten toimijoiden käsiin isoina kokonaisuuksina.
Kaupunginjohtaja Jaana Karrimaa: Meillä on karkeasti ottaen kaksi vaihtoehtoa: pidetään kuntakenttä likimain ennallaan tai viedään sitä kohti vahvoja peruskuntia. Ensimmäinen vaihtoehto edellyttää kuntien yhteistoimintaverkostojen säilyttämistä.
Kainuun mallilla säästöjä ja tehokkuutta
Maakuntaneuvos Timo A. Säkkinen: Kainuussa kuntien kustannusten kasvua on voitu hillitä enemmän kuin muualla maassa. Vastaavien palvelujen järjestäminen yksittäisten kuntien toimesta olisi maksanut kymmeniä miljoonia enemmän. Säästöt ovat olleet mahdollisia, kun on yhdistetty perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito sekä uudistettu niin rahoitus- kuin päätöksentekomalli.
Säkkinen: Rahoitusmalli, joka perustuu kuntien tulojen jakamiseen, vastuuttaa maakuntayhtymän hoitamaan talouttaan aivan eri tavalla kuin tavanomaisissa kuntayhtymissä. Suora maakuntavaltuuston vaali parantaa demokratiaa merkittävästi. Tämä malli on huomattavasti yhtä kuntaa parempi vaihtoehto.
Säkkinen: Myös toisen asteen koulutuksen järjestäminen maakuntatasolla on ollut onnistunut ratkaisu. Sen myötä ammatillisen koulutuksen ja lukioiden yhteistyö on tiivistynyt merkittävästi.
Yhdyskuntarakenne ei riitä kuntauudistuksen perustaksi
Kunnanjohtaja Anna-Mari Ahonen: Yhdyskuntarakenne ei riitä kuntauudistuksen perustaksi. Ihmiset eivät tarkastele maailmaa pelkästään lähellä sijaitsevien ympäristöjen ja asioiden kautta. Liike, aika ja saavutettavuus ovat vähintään yhtä tärkeitä kuin pinta-alat ja etäisyydet.
Ahonen: Työssäkäynnin suhteen omavaraisen kaupungin idea ei ole tänä päivänä muuta kuin viehättävä utopia. Kaikista liikennetuotoksista vain noin 1/3 on työmatkoja, loput 2/3 liittyvät vapaa-aikaan ja muuhun asiointiin.
Ahonen: Keskuskaupunkien ja kehyskuntien asema on nostettu ongelmaksi kuntauudistuksessa. Keskuskaupunkien kehittämisen kannalta olisi oleellista selvittää kehyskuntiin muuttamisen syyt. Kaupunkikehittämisen lähes ainoaksi mittariksi nostettu tiiviys on täysin riittämätön näkökulma. Ylipäätään yhdyskuntarakenne on vain yksi, ja lopulta melko ohut taso kuntia koskevassa tarkastelussa.
Kunnanjohtaja Kari Väyrynen: Työssäkäyntialueista puhuttaessa ei huomata, että tämän päivän työssäkäyntialue on huomisen periferia ja päinvastoin. Sodankylä on oiva esimerkki periferian muuttumisesta El Doradoksi.
Kuntademokratiaa uudistettava
Kunnanjohtaja Kari Häkämies: Kuntademokratiaa on tarkasteltava udelleen. Jo parin kymmenen vuoden ajan valtuustot ovat delegoineet päätösvaltaansa radikaalisti. Pienten kuntien valtuustot ja lautakunnat ovat usein vailla todellista tekemistä. Tähän todellisuuteen Suomen kunnissa pitäisi herätä.
Häkämies: Miltä tuntuisi sellainen malli, jossa lautakuntia ei olisi ja kunnanhallituksen muodostaisi kunnanjohtajien vetämä virkamiesten johtoryhmä? Demokratia toteutuisi nykyisten kunnanhallitusten kokoisten valtuustojen kautta.
Häkämies: Jokainen tuleva maan hallitus keskittyy valtion talouden hoitoon ja valtio vetäytyy kunnista. Kuntien on yhä enemmän pärjättävä omillaan. Siksi on ymmärrettävä, että uudistuksiin on pakko mennä.
Valtuutettu Hannu Roivainen: Hyvä veli –verkostot ja virkajohto ovat usein uudistusten jarruna. Usein valtuuston valitsema kaupungin- tai kunnanjohtaja on myös kunnan poliittinen johtaja, vaikka muodollisesti näin ei ole. Sama virkajohto voi istua kuntayhtymissä poliittisella mandaatilla. Aina ei tiedetä, puhuuko henkilö virka- vai luottamushenkilöäänellä.
Roivainen: Avoimeen poliittiseen johtamisjärjestelmään ei päästä, kun siihenkin kysytään mielipiteitä virkajohdolta. Myös Kuntaliiton hallituksessa on vahva kansanedustajien ja kuntajohtajien edustus, joten uudistuksia vastustaa vahva lausunnonantajien koneisto. Muualla Euroopassa kuntaa johtaa joko suorilla vaaleilla valittu tai valtuuston valitsema poliittinen johtaja.
Lisätietoja: Antti Mykkänen, 0400-570087,
Kommentit