uutiset / 03.11.2021

Vuoteen 2035 mennessä miesten elinajanodote nostettava 83 vuoteen ja naisten 85 vuoteen – toteuttamiseksi luotava valtakunnallinen tukiohjelma

Suomen on asetettava tavoitteeksi vuoteen 2035 mennessä miesten keskimääräisen elinajanodotteen nostaminen 83 vuoteen ja naisten 85 vuoteen. Samalla on vakiinnutettava Suomen terveysmenot enintään 10 prosenttiin bruttokansantuotteesta seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi, käy ilmi KAKS – Kunnallisalan kehittämissäätiön Julkaisusta: Ilmo Parvinen, Olli-Pekka Ryynänen ja Erkki Vauramo: ”Teesejä sote -keskusteluun”.

Jaa artikkeli Facebook Twitter LinkedIn Sähköposti

On luotava maan kattava omalääkärijärjestelmä ja terveysdigipalvelujen toteuttaminen kaikille kansalaisille. Myös heikomman elinajanodotteen kansalaiset on tunnistettava ja heille rakennettava tukiohjelma.

Suurten ikäluokkien viimeisten elinvuosien kustannukset vuonna 2040 ovat vain n. 300 miljoona euroa enemmän kuin nyt, kun hoidon puitteet kohdennetaan oikein niillä kaupunkiseuduilla, jonne ikäihmiset muuttavat.

Tuoreet erot kuolleisuudessa niin naisten kuin miesten ja eri alueiden välillä ovat Suomessa edelleen suuret. Ääripäät ovat kaukana toisistaan. Pohjois-Satakunnan seutukunnassa miesten ja naisten välinen elinajanodote ero on 7,8 vuotta, kun se on Sydösterbotten-Suupohjan-seutukunnassa (Kaskinen, Kristiinankaupunki ja Närpiö) vain 2,3 vuotta. Etelä-Karjalan maakunnassa miesten elinajanodote on kasvanut vuosista 2010–12 vuosiin 2017–19 verrattuna 3,27 vuodella, mutta Etelä-Savossa vain 0,96 vuodella. Vastaava ero (2,56 ja 0,81 vuotta) on myös näiden maakuntien naisilla.

Erot ovat siis kaikissa kolmessa esimerkkitapauksessa yli kolminkertaiset. Myös laatuvertailut paljastavat vastaavia eroja eri alueiden välillä. Tällaisen eriarvoistavan kehitykseen suunta on katkaistava. Muussa tapauksessa maakunta- ja seutukuntaerot saattavat säilyä maakunnallisen itsehallinnon ohjauksessa juuri kuten seutukunnille on edellä osoitetulla tavalla käynyt kunnallisen itsehallinnon tuloksena.

Sama eriarvoistava tuotantotapa ja tilanteen heikko hallinta koskee myös vanhainhoidon järjestämistä. Erot ovat aivan liian suuria palvelujen saatavuudessa, käytössä, keskimääräisissä hoitoajoissa ja hoitopäivien määrissä. Myös henkilöstömäärät ja kustannukset vaihtelevat rajusti.

Erot ulottuvat niin ikään kotihoidon ja laitoshoidon välisiin käytäntöihin, asiakkaiden ikäjakaumiin sekä hoitoon ottamisen syihin ja hoitoonpääsyn kriteereihin.

Avainkysymykseksi nousee se, pystyvätkö hyvinvointialueet kaltaistamaan toimintansa parhaiden käytäntöjen mukaisesti siten, että edellä kuvattuja eroja ei jatkossa enää esiinny. Voimavarojen käyttö ja terveystulostavoitteet on yhdenvertaistettava valtakunnallisesti.

Ilmo Parvinen, Olli-Pekka Ryynänen ja Erkki Vauramo: Teesejä sote -keskusteluun

Lisätietoja: Ilmo Parvinen, LT, ilmo.parvinen@gmail.com, p. 050 3521970; Olli-Pekka Ryynänen, prof. Emeritus, olli-pekka.ryynanen@uef.fi, p. 040 5141741; Erkki Vauramo, prof. erkki.vauramo@aalto.fi, p. 050 326 8576

#elinajanodote #sote #terveys

Kommentit

Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia.