Sote-menojen nykytaso sekä se, että niissä ei pystytä säästämään, korkeintaan hillitsemään menokehitystä, otetaan Suomessa annettuna.
Paremmalla johtamisella päästäisiin todellisiin säästöihin ja jopa suurten ikäluokkien viimeiset vuodet hoidettaisiin hyvin ja laadukkaasti.
Näin uskaliaisiin väitteisiin päätyi sote-tunnuslukuja tarkastellut tutkimusryhmä.
Sairaanhoitopiirien tunnuslukuprojektin kolmas tutkimusraportti, Aalto-yliopiston Petra Kinnulan, Teemu Malmin sekä Erkki Vauramon laatima Mitä lukuja sote-alueen johtamisessa tarvitaan? tarjoaa suomalaiselle sote-johtamiselle sekä madonlukuja että esimerkkejä siitä, miten sektoria on johdettu hyvin. Tutkijat peräänkuuluttavat tiedolla johtamista ja strategista otetta.
Sote-sektorin johtamisen tärkeimpiä tunnuslukuja on vaikeaa nimetä. Professori Teemu Malmin mukaan tärkeimmät johtamisen tunnusluvut liittyvät vaikuttavuuteen.
– Tuottavuuteen ja kustannuksiin liittyen lukujen täytyisi olla kunnossa. Asiat pitäisi suhteuttaa hintaan ja seurata sekä kustannuslukuja että vaikutuksia, joita panoksilla saadaan aikaan, professori Malmi sanoo.
Myös tuotettua laatua tulee mitata.
– Meillä väitetään aina, että laatu ja jonojen purku vaatii rahaa. On lukuisia esimerkkejä, että näin ei ole, vaan paremmalla johtamisella päästään hyvään tulokseen, hän jatkaa.
Tutkimusraportti kertoo, että toiminnan vaikuttavuuden mittaaminen sote-sektorilla on tällä hetkellä vaikeaa muun muassa koska palveluja tuotetaan hajautetusti pienille väestöpohjille, lääketiede ja sen käytännöt kehittyvät sekä paikalliset hoitokäytännöt vaihtelevat.
Johtamiseen taas tarvittaisiin konkreettista tietoa – suoritteita, kustannuksia, työvoiman käyttöä ja muuta dataa, joka auttaisi tuottamaan vertailutietoa alueellisten poikkeavuuksien syiden löytämiseksi.
Esimerkiksi laaturekisterejä toki on ja tuottavuuttakin mitataan, mutta näistä ei tehdä alueellisia kokonaisuuksia eikä yksiköiden toimintaa voi verrata erillään vaan osana palveluverkkoa. Tällaisin tiedoin ei voida selitää jopa kaksinkertaisia kustannustasoeroja sairaanhoitopiirien välillä, tutkimusraportti toteaa.
– Totuus on, että kun vertailutietoa ei oikeantasoisena ole, on lääkärien ja virkamieskunnan helppo sanoa, että rahaa on saatava, Teemu Malmi napauttaa.
Googlaus sanoilla ”Key indicators for health care” antaa kaksitoista miljoonaa hakutulosta, tyypillisimmin esimerkiksi sairaaloiden yksiköiden ominaisuuksia, avaintautien hoitotilastoja tai potilaiden odotusaikoja.
Kinnulan, Malmin ja Vauramon, raportin mukaan näihin ei kiinnitetä vielä Suomessa tarpeeksi huomiota. Esimerkiksi Yhdysvaltain kehitysyhteistyövirasto USAID on kehittänyt oman ohjeiston terveydenhuollon johtamisen tunnuslukujen määrittelemiseksi. Siinä lähdetään liikkeelle strategiasta ja strategisista mittareista: ensin määritellään väestön tarpeet ja ratkaistavat ongelmat, sen jälkeen keinot ja tilanne, jossa halutaan olla kauden päättyessä.
Kinnulan, Malmin ja Vauramon raportti peräänkuuluttaa strategisempaa sote-johtamista. On pohdittava paitsi sitä, miten päästäisiin konkreettisiin tavoitteisiin kuten jonojen purkamiseen, myös sitä, millä kustannustasolla palvelut tulee muutaman vuoden päästä tuottaa.
Suomessa terveydenhuollon tunnuslukuja tuottaa peräti 26 eri organisaatiota Tilastokeskuksesta THL:een, Kelaan ja Kuntaliittoon.
Vertailutietoa ei ole riittävästi; joskin esimerkiksi SITRA on kehitellyt palvelupaketteja sote-alueiden toiminnan ja kustannusten vertailuun. Näiden avulla voidaan alueittain verrata tuotettujen palveluiden määrää sekä niistä aiheutuneita kustannuksia.
Lisäksi muun muassa OECD tuottaa jäsenmaiden välisiä vertailuja esimerkiksi lääkäreiden ja hoitajien määrään, toimenpiteisiin ja keskimääräiseen sairaalassaoloaikaan liittyen.
Myös lääkkeiden käytöstä ja kustannuksista sekä ikääntymisestä ja pitkä-aikaisesta hoidosta löytyy vertailuja. Suomessa erityisen tärkeitä olisivat toiminnan määrää kuvaavat luvut suhteessa populaatioon sekä vertailutieto käytössä olevasta kiinteistömassasta sekä vuotuisista investoinneista.
Suomalaista terveydenhuoltoa pidetään yleisesti hinta-laatusuhteeltaan hyvänä. Ruotsissa toimiva Health Consumer Powerhouse Index julkaisi tammikuussa terveydenhuollon tuloksia vuodelta 2016 mittaavan indeksinsä. Suomi oli 35 maan joukossa kahdeksannella sijalla. Indeksin kustannustehokkuutta mittaavassa osassa Suomi sai 288 pistettä 300:sta.
Professori Erkki Vauramo kuitenkin muistuttaa, että kaikki ei ole yksinomaan hyvin.
Huonoja sijoituksia oli kolme: perusterveydenhuollossa lääkäriin ei pääse samana päivänä, toisen lääkärin mielipiteen saaminen on vaikeaa, ja nyt uutena asiana Suomen ranking on laskenut huonoksi koululaisten liikunnan vähäisyyden vuoksi.
– Tämä on huolestuttavaa sikäli, että hoitava lääketiede on tullut tiensä päähän, lisähoitaminen ei enää auta, mutta taudin syntyminen voidaan ehkäistä. Tulevaisuuden terveydenhuollon painopiste on ennaltaehkäisy, Vauramo sanoo.
Vauramon, Malmin ja Kinnulan tutkimusraportissa esitetyt konkreettiset esimerkit myös näyttävät armotta, että suomalaisissa sairaaloissa on tyhjäkäyntiä.
Raportti esittelee esimerkkinä leikkaussalien paikoittaisen vähäisen käytön, ei-lääketieteellisen henkilöstön suuren määrän sektorilla sekä poliklinikan resurssien matalan käyttöasteen. Lisäksi rakennusten koko on kasvanut ja niissä on piilotilaa.
Tutkijoiden mielestä perusongelma on toisaalta poliittisessa päätöksenteossa sekä siinä, että sote-sektorilla sana ”kustannukset” nostaa karvat pystyyn.
Rahaa on totuttu saamaan tarvittaessa ja kulujen kasvu on itsestään selvää. Yksikään sairaanhoitopiirin johtaja ei tiettävästi koskaan ole saanut potkuja roiman budjettiylityksen vuoksi.
– Esimerkiksi teollisuudessa on vallalla jatkuvaan kehittämiseen perustuva Lean-ajattelu. Ilman sitä et pärjää kilpailussa, vertaa Teemu Malmi.
– Hyvä, että johtavat terveydenhuollon toimijat Suomessakin ovat ryhtyneet soveltamaan näitä oppeja, Malmi toteaa.
Jo nyt on tarjolla esimerkkejä johtamisesta, jolla on päästy konkreettisiin säästöihin.
– Eksotessa ja Kaksneuvoisessa rohkea, indikaattoreihin perustuva johtaminen johti hyvään lopputulokseen. Silloin kuitenkin on myös poliittisen johdon uskallettava tehdä vaikeita päätöksiä. Terveyskeskuksen keskittäminen on sellainen. Palvelu on voitava hakea naapurikunnasta, hän jatkaa.
Malmin, Vauramon ja Kinnulan tutkimus muistuttaa, että momentum parempaan sote-johtamiseen on parhaillaan meneillään, mikäli säästöjä aidosti halutaan.
Suurten ikäluokkien erikoissairaanhoidon käyttö pienenee 70 vuoden iän jälkeen. Perusterveyspalvelujen tarve alkaa kasvaa vasta heidän täytettyään 80 eli noin vuonna 2025.
Vuosina 2017 – 2027 siirtyy merkittävä määrä työntekijöitä eläkkeelle. Seuraavan kymmenen vuoden aikana olisi siis mahdollisuus rakenneuudistuksiin ja todellisiin aitoihin säästöihin – tuottavuus paranisi laadun kärsimättä eikä ketään tarvitsisi sanoa irti.
Raportti mainitsee useita konkreettisia keinoja – alueellisen vaihtelun tarkastelun lisäksi muun muassa vanhuspalvelujärjestelmän sekä terveyskeskussairaaloiden ylikapasiteettia tulisi purkaa, laboratorio- ja röntgentutkimuksien hinnoittelu uudistaa, ei-lääketieteellistä henkilökuntaa on paljon ja leikkaustoimintaa tulisi keskittää.
Jos keinot ovat olemassa, miksei niihin päästä?
Professori Erkki Vauramo osaa vastata napakasti.
– Tämä yksi sektori on tottunut saamaan aina, mitä haluaa.
Mitä tulee sote-uudistukseen, tutkijat eivät ole kaikilta osin ihastuneita.
– Nykyisessä lakiehdotuksessa on hyvää se, että yksiköt pakotetaan tuottamaan vertailutietoa ja johtamaan sen pohjalta, toteaa Teemu Malmi.
Ehdotetussa järjestelmässä on hyvää myös se, että se on tarveperustainen eli alue saa tietyn rahamäärän joka riippuu väestön määrästä, iästä, sairastavuudesta, maantieteellisistä olosuhteista ja niin edelleen.
Ongelmana on se, että talousvastuu ja hoitovastuu ovat edelleen eri paikoissa. Eli jos maakunnissa ei ole osattu johtaa ja rahat eivät riitä, valtio tulee ja pelastaa.
Raportti korostaa, että kustannusten ja tehokkuuden tulisi olla sotessa samanarvoisessa asemassa laadun ja saatavuuden kanssa. Muuten julkilausutun 3 miljardin euron säästötavoitteen saavuttamisesta ”ei ole mitään toivoa”, raportti toteaa.
Kommentit