Polemiikki-lehden pyynnöstä sote- ja maakuntauudistuksen valmistelusta vastaava valtioneuvoston yhteinen alivaltiosihteeri Tuomas Pöysti suostui kertomaan valtioneuvoston valmistelijoiden näkemyksiä siitä, miten alueellinen uudistamistyö etenee maakunnissa.
Pöysti jakaa maakunnat kolmeen kategoriaan.
Kärkiryhmään mahtuu kuusi maakuntaa, joista yksi – Pohjois-Pohjanmaa – on vähän eri paria muiden kanssa.
– Joukko maakuntia on selvästi lähtenyt uudistamaan tosissaan omaehtoisesti ja näissä maakunnissa uudistus näyttää etenevän hyvin. Tällaisia maakuntia ovat Pohjois-Karjala, Etelä-Karjala, Kainuu, Satakunta ja Keski-Pohjanmaa, Pöysti luettelee.
Esimerkiksi Keski-Pohjanmaa aikoo käynnistää uudistetun sote-toimintansa jo ensi vuoden alusta.
Pöysti muistuttaa, että Kainuulla on maakuntakokeilun tuoma etumatka – kokemusta on kertynyt maakunnallisesta yhteistoiminnasta ja Etelä-Karjala on ehtinyt saada erinomaista oppia Eksotesta.
Kun tätä viisikkoa silmäilee tarkemmin, yhdelläkään kyseisistä maakunnista ei ole liiaksi alueellisia vetovoimatekijöitä, ei suurta väestöpohjaa, ei sellaisia ”onnenkantamoisia”, joiden varaan voisi jäädä hetkeksikään lepäämään. Jokaisella näistä on yksi vahva maakuntakeskus – ja sen ympärillä kuntia, jotka ovat enemmän tai vähemmän joutuneet oppimaan yhteistyön taitoja, kun kunta yksin on liian heikko.
– Vielä erikseen on mainittava Satakunta, jossa on selvästi löydetty tekemisen henki ja siellä on työn alla aivan erinomainen sote-suunnitelma sairaanhoitopiirin, maakunnan, Porin kaupungin ja muiden kuntien kesken. Uudistamista on tehty hyvässä hengessä ja suunnitelma on sellainen, josta on todennäköisesti malliksi vielä muillekin, Pöysti tietää.
Oma lukunsa on sitten kuudes kärkiryhmäläinen: Pohjois-Pohjanmaa.
Tuomas Pöystin mukaan Pohjois-Pohjanmaa on jo aiemmin edennyt maakunnallisissa ratkaisuissaan niin hyvin, että sillä ei ole ”suurta kirittävää”.
Niinpä Pohjois-Pohjanmaalla – sairaanhoitopiirin ja Oulun vedolla – on näkökulma käännetty yliopistosairaalatasoisen erikoissairaanhoidon vastuuseen koko Pohjois-Suomesta: Lapista, Kainuusta, Pohjois-Pohjanmaasta – ja Keski-Pohjanmaan vaativimmista palveluista.
– Mainitaan tässä nyt yksi nimikin. Sairaanhoitopiirin johtaja Hannu Leskinen on joukkoineen pyrkinyt varmistamaan lähes puolen Suomen laajuisen ja harvaan asutun alueen erikoissairaanhoidon toimivuuden. Pohjois-Pohjanmaa katsoo siis uudistusta omaa maakuntaansa laajemmin. Sillä on tästä jo kokemusta.
Hyvää ”keskisarjaa” edustava seitsikko tulee tässä: Pirkanmaa, Etelä-Pohjanmaa, Kanta-Häme, Päijät-Häme, Pohjois-Savo ja Lappi – sekä Etelä-Savo. Näillä uudistustyö on saanut jo suunnan.
Etelä-Savosta kerrotaan, että maakunnassa tosin kipuillaan Savonlinnan vastahakoisuuden kanssa, mutta valmistelu on edennyt yhtä kaikki.
Pirkanmaalla uudistukseen on Tuomas Pöystin mukaan ladattu suuria odotuksia ainakin Tampereen kaupungin ja sairaanhoitopiirin puolelta.
– Siellä haetaan jopa kansainvälisiä yhteyksiä kunnianhimoisesti. Sitä tietoa minulla ei ole, miten vahvasti maakunnan muut kunnat ovat tähän ehtineet jo sitoutua.
Sitten on viisi maakuntaa, joissa on paljon osaamista ja resurssejakin, mutta jokin maakunnan, keskuskaupungin tai ympäröivien kuntien seurustelussa hiertää.
– Menemättä yhtään syvemmälle näissä tilanteissa, alku on ollut jotenkin empivää Varsinais-Suomessa, Uudellamaalla, Keski-Suomessa, Pohjanmaalla ja Kymenlaaksossa.
Pöysti muistuttaa, että Uusimaa ja pääkaupunkiseudun nelikko – Helsinki, Espoo, Kauniainen ja Vantaa – on vaikea yhtälö jo väestömääränsä ja kuntien määrän puolesta.
Uudellamaalla on odoteltu, millaisen esityksen pääkaupunkiseudun neljän kerho tekee mahdollisesta omasta erillisratkaisustaan.
– Uudenmaan maakunnassa tulee todella kiire ja siellä on kolmisenkymmentä prosenttia maan väestöstä. Uusimaa voisi näyttää, että vahvojen kaupunkien rooli ja maakunnallinen yhteistyö voidaan sovittaa yhteen, Pöysti toivoo.
Varsinais-Suomessa vanha hierrys Turun ja ympäröivien kuntien kesken vaikuttaa uudistamisen taustalla. Uudistamisen vauhti ei tiettävästi ole vielä huimannut ketään.
Pohjanmaalla Pöystin mukaan on hiertänyt täyden palvelun 24/7 – päivystyssairaalan statuksen menettäminen ja oman vaikeuskertoimensa tuo vielä kaksikielisyys.
Kymenlaakson kaksinapaisuus – Kotka ja Kouvola – ei ole kenellekään uutinen. Ja kun – Pohjanmaan tapaan – Kymenlaaksollekaan ei ole tarjolla täyden palvelun 24/7 -sairaalaa, lähtöasetelma on nihkeämpi kuin monella muulla.
Tuomas Pöysti kertoo, että valtioneuvostolta on tosin tulossa maakunnilla ”tiekartta”, suunnitelma siitä, mitä suunnilleen missäkin vaiheessa tulisi maakunnissa olla valmiina.
– Ja jos eduskunta hyväksyy uudistuksen lainsäädännön, aloittaisivat maakuntien valmistelusta vastaavat toimielimet 1. heinäkuuta 2017.
Maakuntavaalit käytäisiin presidentinvaalien yhteydessä 28. tammikuuta 2018 ja maakuntavaltuustot aloittaisivat toimintansa 1. maaliskuuta.
– Niiden tulisi ensimmäisenä tehtävänään nimetä maakuntahallitukset, jolloin suorilla kansanvaaleilla valittu maakuntahallinto pääsisi tositöihin. Maakuntien organisaatioiden tulisi olla toiminnassa tammikuussa 2019, Pöysti summaa.
Onko paikallisen valmistelun eritahtisuus sitten riski uudistukselle? Voiko se synnyttää alueellista eriarvoisuutta palveluissa?
– Toki siinä on riskinsä, mutta haluamme ja pyrimme kaikin keinoin tukemaan paikallista valmistelua. Joka tapauksessa on nähtävissä, että tässä uudistuksessa on jo oleellisesti enemmän paikallista sitoutumista kuin edellisellä uudistuskaudella – nyt tekijät ovat mukana ja valmistelu on kuitenkin käynnissä, Pöysti sanoo.
Ja sitten hän hakee haastattelulle loppulausetta:
– Voi olla rikkaus, että tulee koeponnistettua erilaisia malleja. Eihän meistä kukaan vielä tiedä, mikä on se 2020-luvun paras malli. Se syntyy toivottavasti tässä työssä.
Kirjoittaja: Eeva-Liisa Hynynen
Kommentit