| Kirjoittanut:
Tampereen yliopiston terveystaloustieteen professori Pekka Rissanen sanoo olevansa huolissaan vuosikymmenen mittaisesta sote-uudistamisen ruletista, joka uhkaa ajaa alan avainosaajat yksityiselle sektorille. Pienten ja toistuvien uudistusten sijaan Rissanen perää riittävän laajaa uudistusta, jossa uudistetaan myös terveydenhuollon rahoitus.
Kuntien sosiaali- ja terveydenhuolto on käynyt vuosikymmenessä monen uudistusmankelin läpi, mutta silti hallinto- ja palvelurakenteiden uudistaminen vain jatkuu, eikä valmista näytä tulevan. Kansallinen terveyshanke käynnistyi vuonna 2002, Paras-uudistus keväällä 2005 ja pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen kunta- ja sote-uudistukset syksyllä 2011.
Yhteistä kaikille uudistuksille on ollut poliittisten päättäjien halu pitää terveydenhuollon järjestämisvastuu peruskuntien käsissä.
Perusteesi hallituksesta riippumatta on ollut, että mitä suurempi kunta, sitä paremmin se suoriutuu terveydenhuollosta. Nyt Kataisen hallitus on lastaamassa osan erikoissairaanhoitoa vahvojen peruskuntien tai kuntien muodostamien sote-alueiden käsiin, ellei suuria kuntia synny.
Henkilöstö ei jaksa vuosia käymistilassa
Hallinnolliset ”laatikkoleikit” uhkaavat professori Pekka Rissasen mukaan uuvuttaa sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön ja erityisesti ne avainosaajat, jotka hallinnon uudistuksen kanssa joutuvat päivittäin painimaan.
– Mikään organisaatio ei voi elää vuosien ajan käymistilassa niin, että kaiken aikaa päällä on suuri rakenneuudistus. On riski, että parhaat osaajat siirtyvät yksityisen sektorin palvelukseen. Terveydenhuollon pelätty markkinaistuminen voi tapahtua siten, että keskeiset osaajat vain liputtavat itsensä ulos julkiselta puolelta, professori varoittaa.
Hallitus on suurissa rakenneuudistuksissaan luvannut pelastaa perusterveydenhuollon palvelut vahvistamalla terveyskeskuksien toimintakykyä. Osa erikoissairaanhoidon palveluista halutaan tuoda terveyskeskuksiin.
– Tavoite integraatiosta on hyvä ja oikea. Perusterveydenhuollon asemaa pitääkin vahvistaa. Mutta kysymys ei ole ainoastaan riittävän suurista kunnista tai sote-alueista ja sote-integraatiosta. Uudistamisen on ulotuttava myös terveydenhuollon rahoitusjärjestelmään, Pekka Rissanen painottaa.
Kataisen hallitusta on moitittu siitä, ettei hallitus ole kuunnellut alan asiantuntijoita. Pääministeri Katainen on perustellut vahvasti poliittisesti linjattua uudistusta sillä, että asiantuntijat ovat olleet erimielisiä sote-ratkaisuista, eikä hallitus olisi saanut linjauksiaan tehdyksi, jos olisi jäänyt asiantuntijanäkemysten varaan.
Pekka Rissanen sanoo asiantuntijoiden olevan hyvinkin yksituumaisia uudistamisen suurista perusratkaisuista.
– Perusterveydenhuoltoa tulee vahvistaa. Erikoissairaanhoidossa vain raskaimmat palvelut voivat olla ylemmällä tasolla, mutta muutoin palvelut on vietävä niin lähelle kansalaisen kotipaikkaa kuin mahdollista. Hoitoketjujen pitää toimia molempiin suuntiin – kunnista erikoissairaanhoitoon ja toisinkin päin. Myös kuntoutus pitää saada osaksi toimivaa hoitoketjua, professori luettelee.
Eroon osaoptimoinnista
Yksituumaisia asiantuntijat ovat olleet myös terveydenhuollon rahoituksesta: monikanavainen rahoitusjärjestelmä on uudistettava pikimmiten. Nyt työterveyshuoltoa ja yksityisiä lääkäripalveluja rahoitetaan Kelan kautta. Näissä asioivat terveimmät kansalaiset. Kuntien terveyskeskuksissa jonottavat sairaimmat ja vähävaraisimmat.
– Ei ole mieltä juoksuttaa julkisen sektorin terveydenhuoltoon kohdentamia rahoja kolmea kanavaa pitkin. Suomalaisen terveydenhuollon rahoitusjärjestelmä on maailmaltakin katsottuna harvinaisuus. Sitä kummastelevat kansainväliset asiantuntijatkin, Rissanen sanoo.
Professori arvioi, että ellei terveydenhuollon rahoitusjärjestelmää uudisteta ja oikaista, sote-uudistuksen vaikutukset jäävät laihoiksi.
– Rahoitusvastuun ja palveluiden järjestämisvastuun tulee olla samalla taholla, ettei synny eri tahojen välistä osaoptimointia.
Rissanen tuntee osaoptimoinnin tuomat ongelmat perin pohjin. Viime syksynä hänen johtamansa työryhmä julkisti laajan tutkimuksen Vanhuuden viimeiset vuodet – pitkäaikaishoito ja siirtymät hoitopaikkojen välillä (KAKS tutkimusjulkaisuja 69).
Tutkimus paljasti, että vanhuksia siirrettiin kahden viimeisen elinvuotensa aikana eri hoitopaikkojen välillä huomattavan paljon. Usein siirto tapahtui yksityisestä hoitolaitoksesta terveyskeskuksen vuodeosastolle, joka oli viimeinen hoitopaikka valtaosalla vanhuksista. Viimeisten vuosien kallis hoito siirrettiin kuntien käsiin.
Mallia Ruotsista?
Eri mieltä asiantuntijat ovat olleet hallituksen kanssa sen sijaan siitä, millaista väestöpohjaa erikoissairaanhoidon palvelut edellyttävät.
– On ongelmallista, jos erikoissairaanhoitoa lähdetään järjestämään nykyistä pienemmillä väestöpohjilla ja jos sote-alueet jäävät kovin pieniksi. Riski on, että resursseista ja henkilöstöstä käynnistyy erikoissairaanhoidon kilpavarustelu. Siihen meillä ei ole varaa.
Pekka Rissanen korostaa uudistamisessa myös suoran demokraattisen ohjauksen merkitystä. Sote-palveluja ei voi hänen mukaansa viedä pelkästään asiantuntijaorganisaation käsiin.
Rissanen muistuttaa Ruotsin rakentaneen terveydenhuollon järjestelmänsä maakuntademokratian varaan. Koko terveydenhuollon ketju on suorilla kansanvaaleilla valittavien maakäräjien vastuulla ja maakunnalla on myös verotusoikeus. Palvelujen järjestäminen ja rahoitusvastuu ovat yksissä ja samoissa käsissä.
– On harmi, että Kainuun hallintokokeilusta luovuttiin kovin lyhyen kokeiluajan jälkeen. Kokeilun perusidea oli kuitenkin hyvä. Ongelmaksi nousi nimenomaan rahoitusjärjestelmä. Kunnat jäivät pelkästään maksajan asemaan.
Professori Rissanen toivoo, että sote-uudistus olisi nyt riittävän rohkea ja riittävän laajaan väestöpohjaan tukeutuva.
– Jos julkinen puoli aikoo pitää asiantuntijoistaan kiinni, jatkuviin laatikkoleikkeihin ei ole varaa, professori tiivistää.
Kommentit