uutiset / 07.11.2016

Kunnilla merkittäviä vaikeuksia noudattaa julkisuuslakia

Kunnilla on suuria vaikeuksia soveltaa julkisuuslakia ja vastata saamiinsa tietopyyntöihin. Tämä käy ilmi Kunnallisalan kehittämissäätiön rahoittamasta Aleksi Kosken ja Heikki Kuutin tutkimuksesta (Jyväskylän yliopisto) ”Läpinäkyvyys kunnan toiminnassa – tietopyyntöihin vastaaminen”.

Jaa artikkeli Facebook Twitter LinkedIn Sähköposti

Julkisuusperiaatteen tuntemus ja hallintolain palveluvelvoitteiden tunnistaminen vaihtelevat merkittävästi kunnittain. Tiedonpyytäjät joutuvat eriarvoiseen asemaan. Huomautettavaa on tietopyyntöjen ohjeistuksesta, viranomaisten tavoittamisesta, tietopyyntöjen käsittelystä, viranomaisten antamista vastauksista ja luovutettujen aineistojen perusteettomasta maksullisuudesta.

tutkimusjulkaisu-98-uutinen

Tutkimusaineistosta löytyi useita viitteitä siitä, että viranomainen ei kykene tarvittavaan vuorovaikutukseen tiedonpyytäjän kanssa. Pyynnöt saatetaan ohjata väärille tai poissaoleville viranhaltijoille, tai ne ”unohtuvat” jättämättä merkkiä viranomaisen järjestelmään. Viranomaiset myös tulkitsevat saamiaan tietopyyntöjä virheellisesti ja voivat kiinnittää huomionsa epäolennaisuuksiin, viestin lähettäjään tai pyydetyn tiedon käyttötarkoitukseen.

Viranomaiset noudattavat usein julkisuuslain tiedonluovutusmääräaikaa, mutta laiminlyövät samalla hyvän hallinnon edellyttämän tätä nopeamman vastaamisen.

Jos viranomaisella ei ole kysyttyä tietoa, asiankäsittelijä saattaa vaieta asiasta sen sijaan, että selventäisi tilannetta tiedonpyytäjälle. Asiankäsittelijä saattaa vastata vain helppoihin tai omalle vastuualueelleen kuuluviin kysymyksiin. Viranhaltija perustelee tietojen luovuttamatta jättämistä pelkästään ilmoittamalla asiasta, eikä jätä tiedonpyytäjälle mahdollisuutta kyseenalaistaa ratkaisua erillisellä viranomaisen päätöksellään. Aineistojen hinnoittelussa on kirjavuutta ja maksut vaihtelevat. Hinnastoja voidaan soveltaa eri tavalla kuin mitä hinnastossa on mainittu. Tiedonpyytäjän on vaikea päätellä hinnastojen perusteella tietopyynnön lopullista hintaa.

Osana tutkimusta vuonna 2015 kaikkiin Manner-Suomen kuntiin lähetettyyn tietopyyntöön jätti vastaamatta kunnista joka kolmas, ja toisenkin kolmanneksen vastauksista löytyi jotakin huomautettavaa.

Kuntakohtaisesti taulukoitua dataa kuntien antamista vastauksista on Jyväskylän yliopiston Dataversessä: https://dvn.jyu.fi/dvn/dv/tietopyynnot

Koko tutkimusjulkaisu luettavissa: https://kaks.fi/julkaisut/lapinakyvyys-kunnan-toiminnassa-tietopyyntoihin-vastaaminen/

Lisätietoja: Tutkimuskoordinaattori Heikki Kuutti 040 576 7865 heikki.kuutti@jyu.fi
ja projektitutkija Aleksi Koski 044 0333 897 aleksi.koski@jyu.fi

#julkishallinto #julkisuuslaki #tietopyyntö

2 kommenttia

  1. Kiitos mielenkiinnosta tutkimustamme kohtaan. Vastaan seuraavanlaisesti:

    ”1. Miksi tutkimus toteutettiin lähettämällä kysymyksiä toukokuussa? Oliko ajatuksena, että silloin todennäköisemmin saadaan lähtöajatusta vastaavaa tutkimusdataa…Eli kunnat lähettävät vastaukset myöhässä johtuen kesälomista ja siitä että monissa kunnissa on kesäajan sulkuja säästösyistä? Kyseiseisistä syistä johtuvat viivästykset vastaamisessa johtaa tulosten vääristymiseen ja tutkimustuloksista tehdään virheellisiä johtopäätöksiä.”

    Tutkimushanke alkoi huhtikuussa ja tietopyynnöt lähetettiin tästä syystä toukokuun alkupuolella (11.–12. päivä). Ajankohta oli siis sattuman sanelema. Lisäksi ajankohta ei mielestämme ole kesälomasesonkiaikaa: julkisuuslainsäädännön mukaan tietopyyntöihin vastaamisen enimmäisaika on kaksi viikkoa, eli toukokuussa tietopyynnön ehti lain rajoissa hoitamaan. Lisäksi kuntien kesäsulut taitavat painottua heinäkuulle, tosin tämä on vain omaa arveluamme. Julkisuuslaissa ei muuten mainita mitenkään lomia tai myönnetä viranomaiselle erioikeuksia vastata lomien johdosta hitaammin. Pitkä kesäsulku onkin julkisuuslain näkökulmasta mielenkiintoinen – periaatteessa sen aikanakin pitäisi tietopyyntöihin kyetä vastaamaan.

    ”2. Miksi toteutitte tutkimusaineiston hankkimisen kysymällä aikaisempia tietopalvelupyyntöjä? Kunnat eivät ole velvollisa pitämään rekisteriä saapuneista tietopyynnöistä, joten saamanne vastaukset eivät voi olla kattavia ja kokonaisvaltaisia kuvaamaan tutkimaanne aihetta. Eikö olisi kannattanut tehdä tietopalvelupyyntö aineistoon johon julkisuuslaki kohdistuu? Siten olisitte saanut tutkimusaihettanne vastaavaa tutkimusmateriaalia.”

    Viranomaisten vastaanottamat tietopyynnöt ovat viranomaisten asiakirjoja joihin julkisuuslaki pätee, tästä on Kuntaliiton lakimiestenkin näkemystä: http://www.kunnat.net/fi/asiantuntijapalvelut/laki/hallintojuridiikka/julkisuus_tietosuoja/kunnille-saapuvat-tietopyynnot/Sivut/default.aspx . Pyysimme aikaisempia tietopyyntöjä, koska tiesimme ainakin joidenkin suurten kaupunkien ne rekisteröivän ja halusimme saada kuvaa siitä, millaisia tietopyyntöjä viranomaiset saavat vai saavatko lainkaan. Eli tiesimme varmasti saavamme aineistoa. On totta, että vastaukset eivät voi olla kaikkien kuntien kohdalta kattavia ja kokonaisvaltaisia, mutta me emme hakeneetkaan tietopyynnöllä tilastollisesti pätevää yleiskuvaa – koska sellaista ei voi saada – vaan vastauksia kysymykseen millaisia tietopyyntöjä kuntiin tulee. Mikäli aineistoa ei voi löytää, täytyy kuntien lain perusteella silti vastata ja kertoa tämä tieto, viranomainen ei voi jättää vastaamatta heidän laillista toimintaansa koskevaan kysymykseen. Tilastollisesti pätevää aineistoa syntyi vastauksista itsestään. Kunnista saamamme asiakirjat ja yleiskuvaukset antoivat mielestämme oikein hyvää kuvaa kunnille lähetetyistä tietopyynnöistä, erilaisia dokumentteja on kertynyt noin 1200 kappaletta.

    ”3. Miksi lähettäessänne tietopalvleupyyntönne kunnille, ilmoititte, että tietopalvleupyyntö tulee tutkimusmateriaaliksi ja osallistuminen kyselyyn on vapaaehtoista? Jos jotkut kunnat päättivät etteivät halua osallistua tutkimukseen eivätkä sen vuoksi vastannut pyyntöönne, niin sehän ei kerro ongelmista julkisuuslain noudattamisessa vaan siitä, että kunnat eivät halunneet osallistua tutkimukseen, mikä teidänkin mukaan oli vapaaehtoista.
    Nämä kaikki yllä mainitut asiat vaikuttavat lähdeaineistonne laatuun ja määrään. Kyselynne toteuttamistapa herättää epäilyn, että lähdeaineistonne ei ole pätevää, josta seuraa väistämättä huomio, että kuinka todistusvoimainen tutkimuksenne on.”

    Tietopyyntömme on tutkimusraportissamme (sivulla 82–83). Emme kertoneet siinä osallistumisen olevan vapaaehtoista, päinvastoin, vetosimme lakiin jotta saisimme tiedot. Käytimme tietopyynnössä perustuslaillista oikeuttamme saada tietoa julkisista viranomaisaineistoista, emmekä kertoneet mitään tarkoitusperistämme, mikä on laillinen oikeutemme. Yhteystiedoissani luki, että olen projektitutkija yliopistossa – se oli ainoa tietopyynnössä ilmenevä yhteys tutkimukseen. Haluaisin muistuttaa, että virkamies toteuttaessaan julkista tehtäväänsä ei ole yksityinen henkilö, ja näkemyksemme mukaan tietopyyntömme vastasi julkisuuslain tarkoitusta joka on julkisen vallan valvominen. Vaikuttaa siltä, että kysyjä tässä sekoittaa tietopyyntömme tutkimuskutsuun, jonka lähetimme kuukautta aiemmin huhtikuun alussa – siinä etsimme vapaaehtoisia haastatteluun. Haastattelussa olisimme kysyneet henkilökohtaisia näkemyksiä ja mielipiteitä, jotka eivät kuulu virantoimituksen piiriin ja ovat luottamuksellisia. Mutta kun haastateltavia tuli kovin vähän, lähetimme kuukautta myöhemmin julkisuuslain mukaisen tietopyynnön, joka siis oli aivan eri viesti ja ajallisesti lähetetty riittävän pitkän ajan jälkeen (1 kuukausi). On totta, että ainakin yhdessä kunnassa tietopyyntömme virheellisesti yhdistettiin aikaisemmin lähettämäämme tutkimuskutsuun, mutta itsessään tämäkin on virhe vastattaessa tietopyyntöön – viesti sekoitetaan yli kuukautta aiemmin lähetettyyn viestiin samalta lähettäjältä (mainitaan raportissa sivulla 25. Päätöksestä vaihtaa tutkimusmetodiksi tietopyynnöt haastattelujen sijaan mainitaan sivulla 82) . Mikäli viranomaiselle on epäselvää, liittyvätkö jotkut viestit toisiinsa ja tarvitseeko heidän vastata, on heillä laista johtuva selonottovelvoite.

    Aleksi Koski
    projektitutkija

  2. Muutama kysymys tutkimuksestanne:
    1. Miksi tutkimus toteutettiin lähettämällä kysymyksiä toukokuussa? Oliko ajatuksena, että silloin todennäköisemmin saadaan lähtöajatusta vastaavaa tutkimusdataa…Eli kunnat lähettävät vastaukset myöhässä johtuen kesälomista ja siitä että monissa kunnissa on kesäajan sulkuja säästösyistä? Kyseiseisistä syistä johtuvat viivästykset vastaamisessa johtaa tulosten vääristymiseen ja tutkimustuloksista tehdään virheellisiä johtopäätöksiä.
    2. Miksi toteutitte tutkimusaineiston hankkimisen kysymällä aikaisempia tietopalvelupyyntöjä? Kunnat eivät ole velvollisa pitämään rekisteriä saapuneista tietopyynnöistä, joten saamanne vastaukset eivät voi olla kattavia ja kokonaisvaltaisia kuvaamaan tutkimaanne aihetta. Eikö olisi kannattanut tehdä tietopalvelupyyntö aineistoon johon julkisuuslaki kohdistuu? Siten olisitte saanut tutkimusaihettanne vastaavaa tutkimusmateriaalia.
    3. Miksi lähettäessänne tietopalvleupyyntönne kunnille, ilmoititte, että tietopalvleupyyntö tulee tutkimusmateriaaliksi ja osallistuminen kyselyyn on vapaaehtoista? Jos jotkut kunnat päättivät etteivät halua osallistua tutkimukseen eivätkä sen vuoksi vastannut pyyntöönne, niin sehän ei kerro ongelmista julkisuuslain noudattamisessa vaan siitä, että kunnat eivät halunneet osallistua tutkimukseen, mikä teidänkin mukaan oli vapaaehtoista.
    Nämä kaikki yllä mainitut asiat vaikuttavat lähdeaineistonne laatuun ja määrään. Kyselynne toteuttamistapa herättää epäilyn, että lähdeaineistonne ei ole pätevää, josta seuraa väistämättä huomio, että kuinka todistusvoimainen tutkimuksenne on.

    Toivottavasti vastaatte esittämiini kysymyksiin ja osaatte perustella tekemänne valinnat.

Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia.