– Lihasvoima on kaiken liikkumisen ydin. Ihminen ei voi nousta edes tuolista, jos ei ole voimaa, Ikäinstituutin toimialapäällikkö Elina Karvinen tiivistää.
Siksi ikääntyvien terveysliikuntasuosituksiin on lisätty voima- ja tasapainoharjoittelua vähintään kaksi kertaa viikossa.
Tavoite toteutuu huolestuttavan huonosti. Tutkimusten mukaan vain yksi kymmenestä yli 65-vuotiaasta liikkuu terveytensä kannalta riittävästi, ja vain yksi kahdestakymmenestä tekee lihasvoima- ja tasapainoharjoittelua.
Lisäksi tutkimuksissa on havaittu ryhmä väliinputoajia. He ovat yli 75-vuotiaita, jotka asuvat kotona. Heidän toimintakykynsä on jo hieman heikentynyt. Liikunnan vähäisyys lisää osaltaan sosiaalista eristäytymistä. Toimintakyky heikkenee edelleen ja riski päätyä palvelujen piiriin kasvaa.
– Heitä ei huomata, koska he eivät vielä ole vanhuspalvelujen piirissä. He eivät myöskään metakoi palvelujensa puolesta, sanoo Karvinen.
Juuri heidän hyväkseen kunnat voivat tehdä paljon nykyistä enemmän pelkästään toimintamallien muutoksilla.
Miljardiluokan haaste
Kyse on myös valtavista määristä euroja. THL on laskenut, että yli 75-vuotiaiden sosiaali- ja terveysmenoja kertyy 5,7 miljardia euroa vuodessa.
– Toimintakykyä parantamalla voitaisiin säästää miljoonia, sanoo Ikäinstituutin johtaja Päivi Topo.
– Lonkkamurtumien kustannukset ovat noin 20 000 euroa potilasta kohti. Heitä on noin 7 000 vuosittain, ja lähes kaikki ovat iäkkäitä. Muistisairauksien hoitokulut ovat suurin yksittäinen menoerä vanhuspalveluissa. Myös niitä voidaan ennaltaehkäistä ja taudin etenemistä hidastaa mm. liikunnan avulla.
THL on arvioinut myös, että iäkkäiden hoivakuluja voitaisiin vähentää jopa puolella, jos kaikkien iäkkäiden toimintakyky olisi yhtä hyvä kuin ylimmällä sosioekonomisella ryhmällä.
Miksi varakkaat vanhukset ovat paremmassa kunnossa kuin vähävaraiset?
– Varallisuus ja koulutus antavat paremmat edellytykset sekä terveyden lukutaitoon eli terveystiedon ymmärtämiseen sekä terveellisten valintojen tekemiseen, sanoo Elina Karvinen.
Taustalla vaikuttavat aiemman elämän fyysisesti kevyet työtehtävät ja säännölliset ruokailuajat. Pienituloisilla ei ole varaa maksullisiin harrastuksiin. Tämä heikentää ihmisen hyvinvointia ja toimintakykyä.
– Esimerkiksi kulttuurin harrastaminen näyttää olevan hyvin merkityksellistä aivojen terveyden ja mielen hyvinvoinnin kannalta, Karvinen kertoo.
”Voimaa vanhuuteen” löysi uusia malleja
Jotta vanhojen ihmisten liikunta lisääntyisi, Ikäinstituutti käynnisti Voimaa vanhuuteen -ohjelman kymmenen vuotta sitten. Se eteni kahdessa vaiheessa. Vuosina 2005-2010 35 järjestöä kehitti ja kokeili erilaisia toimintamalleja vanhusten liikunnan lisäämiseksi, yhteistyössä kuntien kanssa. Mukana oli noin 10 000 vanhusta 76 paikkakunnalla. Aluksi ja lopuksi testattujen tulokset kertoivat, että suurimman osan toimintakyky parani ratkaisevasti.
Toisessa vaiheessa vuosina 2010-2015 mukana oli 38 kuntaa, jotka ottivat kansalaisjärjestöjen kehittämiä toimintamalleja käyttöönsä. Mukana oli parikymmentä tuhatta vanhusta, ja testitulokset osoittivat, että liikuntakyky parani suurimmalla osalla.
Menestyksen takasi kansalaisjärjestöjen lisäksi se, että kunnat lisäsivät liikuntatarjontaa vanhuksille hallintorajat ylittävänä yhteistyönä. Mukana olivat sosiaali- ja terveyspalvelut, liikuntapalvelut, tekniset palvelut ja opetustoimi. Laaja kirjo kolmatta sektoria eli kansalaisjärjestöjä oli aktiivisesti mukana.
– Seurakuntia, kansanterveysjärjestöjä, eläkeläisjärjestöjä, Marttoja, metsästys- ja kalastusseuroja, Hengitysliitto, Sydänliitto, kylä- ja kaupunginosayhdistyksiä, voimisteluseuroja, Suomen Latu, taloyhtiöitä, Elina Karvinen luettelee.
Hän on huomannut, että esimerkiksi seurakunnat löytävät diakoniatyön avulla ja eläkeläisyhdistykset omien verkostojensa avulla vanhuksia liikuntaryhmien pariin, vaikka kunnan liikunta- ja sote-palvelut eivät huomaisi heidän tarpeitaan.
Työryhmät koordinoivat yhteistyötä
Jotta yhteistyö kunnan hallintosektorien ja kansalaisjärjestöjen kesken saatiin toimimaan, kunnat perustivat työryhmiä. Kuntien toimialat ja järjestöt nimesivät viisihenkiseen ryhmään yhteyshenkilöt oto-periaatteella. Usein puheenjohtajana oli vanhuspalvelujen esimies ja jäseninä edustajat sote- ja liikuntapalveluista. Järjestöistä oli kaksi edustajaa.
Työryhmät saivat Ikäinstituutista ohjaajikseen mentoreita, jotka opastivat työntekijöitä ja järjestöjen aktiiveja liikuntasuositusten toteutuksessa. Hankkeen eri vaiheissa kaikkiaan 4-6 mentoria kiersi kunnissa. Nopealla laskutoimituksella voi arvioida, että jos Voimaa vanhuuteen -toimintamalli leviäisi kaikkiin kuntiin, tarvittaisiin toiminnan käynnistysvaiheessa koko maassa noin 50 mentoria.
Kuntapäättäjiä miellyttänee erityisesti se, että kuntien työntekijät ja järjestöjen vapaaehtoiset tekivät aiempaa vaikuttavampaa työtä ilman lisärahoitusta. Ikäinstituutin osuutta rahoittivat Raha-automaattiyhdistys, sosiaali- ja terveysministeriö sekä opetusministeriö. Ikäinstituutin mentorit kouluttivat kunnissa sekä ammatilaisohjaajia että ikäkkäitä vertaisohjaajia. Yhtenä periaatteena on ollut ”iäkkäältä iäkkäälle”.
Pienissä kunnissa suurta kiinnostusta
Hankkeessa on ollut mukana pieniä kuntia ja pienehköjä kaupunkeja. Mukaan pääsi vain kuntia, joiden ikärakenne on maan keskiarvoa vanhempi.
– Näillä kunnilla on aito tarve toimia vanhustensa terveyden hyväksi. Ne tunsivat olevansa pulassa, Elina Karvinen arvioi.
Tarvetta olisi ollut enemmänkin. Mukaan haki 98 kuntaa.
Entä sopiiko poikkihallinnollinen malli isoihin kaupunkeihin?
– Kyllä sopii, sanoo Karvinen.
Hän suosittelee, että isoissa kaupungeissa toiminta kannattaa hajauttaa kaupunginosittain. Esimerkiksi Hämeenlinnan Voimaa vanhuuteen -hanketta pilotoitiin ensin keskustassa ja sitten jatkettiin mm. entisen Rengon alueella.
Kuntosaleja, opintopiirejä ja senioritansseja
– Ryhmäliikunta tuo mukanaan myös sosiaalista hyvää. Ikäihminen saattaa lähteä liikkeelle esimerkiksi äänestämään, Elina Karvinen kertoo.
Millaisilla malleilla vanhuksia on saatu liikkeelle Voimaa vanhuuteen -ohjelmassa?
Kouvolan kyläilloissa kartoitettiin vanhusten liikuntatarpeita ja -mahdollisuuksia. Toiveiden pohjalta perustettiin uusia liikuntaryhmiä ja koulutettiin niihin iso joukko vertaisohjaajia. Valkeakoskella Hengitysyhdistys käynnisti opintopiirin, joka kokoontuu kirjastossa viikoittain. Vertaisohjaajan johdolla paneudutaan voima- ja tasapainoharjoitteluun.
Liperissä kehitettiin tiedottamista. Tiedot eri järjestäjien liikuntaryhmistä koottiin yksiin kansiin, ja esite jaetaan syksyisin joka talouteen. Liperissä uskotaan, että esite houkuttelee vähemmänkin liikkuvia kokeilemaan ryhmäliikuntaa.
Alavudella nuoret työttömät kunnostivat entisestä toimintakeskuksesta Ikitrimmi-tilan. Siellä on tarjolla liikuntaryhmiä, kuntosaliohjausta, liikuntaneuvontaa, karaokea – ja tietysti senioritansseja.
Haussa yhteistyön edistäjät ja estäjät
Voimaa vanhuuteen -kokemukset ovat siis hyviä, mutta itse prosessista, joka hyviä tuloksia tuottaa , tiedetään vähän. Tänä syksynä käynnistyykin kaksivuotinen tutkimus, joka pureutuu poikkihallinnollisen yhteistyön kiemuroihin. Tutkimus toteutuu Itä-Suomen yliopiston ja Ikäinstituutin yhteistyönä. Kunnallisalan kehittämissäätiö KAKS rahoittaa tutkimusta.
Tutkijat etsivät kriittisiä ja ratkaisevia tekijöitä, jotka mahdollistavat, edistävät ja estävät yhteistyötä. Aineistona ovat Voimaa vanhuuteen -hankkeen kuntien päätösasiakirjat sekä hankkeen laaja dokumenttiaineisto. Lisäksi haastatellaan Voimaa vanhuuteen -työryhmissä olleita työntekijöitä ja tehdään kysely liikuntaryhmien vetäjille.
Kyseessä on toimeenpanotutkimus, jollaista Suomessa ja muualla maailmalla on tehty vähän. Tutkimusala on kuitenkin nousussa. Ja syytä onkin. Lukemattomat tutkimustietoon perustuvat hankkeet ovat kadonneet jättäen vain vähän jälkiä itsestään.
– Toimeenpanotutkimukset selvittävät, miten tutkimustieto kyetään viemään arkeen ja, miten innovaatiot voidaan ottaa käyttöön. Tässä tapauksessa on kyse siitä, kuinka kansainväliset liikuntasuositukset viedään vanhusten arkeen, havainnollistaa Päivi Topo. Innovaatiot jäävät usein prototyyppitasolle. Soveltamisen maailmaa pitää tutkia.
Uudet toimintamallit parantavat vanhusten elämänlaatua, ehkäisevät sairauksia ja säästävät rahaa. Kuulostaa aivan sote-uudistuksen tavoitteiden mukaiselta. Joko ministeriöistä on otettu yhteyttä?
– Sosiaali- ja terveysministeriö sekä opetusministeriö ovat rahoittaneet Voimaa vanhuuteen -työtä, vaikka RAY-rahoitus on ollut merkittävintä. Toivottavasti Voimaa vanhuuteen -toimintatavat ovat heillä mielessä myös silloin, kun etsitään laajemminkin keinoja edistää terveyttä, sanoo Päivi Topo.
– Esittelisimme mielellämme tuloksia myös valtionvarainministeriölle.
