Lapsen etu ei aina toteudu sijaishuoltopaikan valintakäytännöissä. Ongelmallisia ovat tilanteet, joissa päätökset pitkittyvät eikä lapselle löydy hänen tarpeitaan vastaavaa paikkaa. Viestejä sijaishuoltopalvelujen kohdentumattomuudesta on saatu aikaisemminkin. Tutkijoiden mukaan kyse on myös palvelujen tuottajien taholta tapahtuvasta lasten valikoinnista.
Tiedot käyvät ilmi Kunnallisalan kehittämissäätiön rahoittamasta ja Tampereen yliopiston yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikön tekemästä tutkimuksesta. Tutkimusta johti professori Tarja Pösö ja tukijana oli Riitta Laakso.
Tutkimuksessa haastateltiin lastensuojelun johtavassa asemassa toimivia ja sosiaalityöntekijöitä ympäri Suomea. Se julkaistaan säätiön tutkimusjulkaisujen sarjassa pdf-versiona.
Mistä koti huostaanotetulle lapselle? – pdf
Tutkimus osoittaa, että huostaanotetut lapset ovat eriarvoisessa asemassa sen suhteen, missä määrin sijaishuoltopaikan valintaa voidaan tehdä lapsen tarpeiden pohjalta. Suurin osa valinnoista voidaan tehdä pitkälti lapsen tarpeiden pohjalta, mutta on myös lapsia, joille ei löydy sopivaa paikkaa.
Huostaanottoon johtaneet syyt ovat yksilöllisiä, samoin lasten elämäntilanteet. Tämä näkyy myös sijaishuoltopaikkaa valittaessa. Sijoitusvalintaa tehdessä punnitaan eri vaihtoehtoja: löytyisikö lapselle kotia sukulaisten luota? Vastaisiko sijaisperhe, ammatillinen perhekoti vai laitos parhaiten lapsen tai nuoren tarpeisiin?
Sijaishuoltopaikan valinta on organisoitu kunnissa eri tavoin. Erot liittyvät siihen, keitä ammattilaisia sijais-huoltopaikkavalinnassa on mukana, painottuuko valinnassa kasvokkain saatu tieto vai tehdäänkö päätöksiä asiakirjojen pohjalta. Eroja on myös siinä, millainen merkitys lapsen tai vanhempien näkemyksillä on valinnassa.
Kuntien välillä on eroja myös siinä, miten paljon valintaa ohjaavat taloudelliset tekijät ja palvelujen hankintakäytännöt.
Lisätietoja:
tutkija Riitta Laakso, p: 040-1901336
professori Tarja Pösö p: 050 4336258
Kommentit