| Kirjoittanut:
Vanhustenhuolto kaipaa uusia asumisratkaisuja
Vanhustenhoidon ihmekeino on toinen ihminen, mieluummin useita ihmisiä. Rinnallakulkijoiksi tarvitaan sekä kuntien työntekijöitä, omaisia, vapaaehtoisia, naapureita että yritysmuotoista apua. Euroja tarvitaan tulevaisuudessa enemmän – varsinkin jos ei pystytä tekemään uusia sosiaalisia keksintöjä.
– Kotihoidossa ei ole muita kikkoja kuin toinen ihminen, Porin vanhusneuvoston puheenjohtaja Irma Roininen sanoo.
Kone ei voi korvata ihmistä hoitoalalla. Kotihoidossa ei saada merkittävää apua tekniikasta.
– Älymattoa kokeiltiin jo kauan sitten. On käynyt selväksi, ettei tekniikka voi korvata ihmistä vanhustenhoidossa, Porin vanhusneuvoston puheenjohtaja Irma Roininen toteaa.
Roininen on vanhustenhoitoalan aktiivivaikuttaja. Eläkkeellä oleva vanhainkodin johtaja on perustanut Satakunnan Vanhushuoltoyhdistyksen sekä Omaishoitajien yhdistyksen ja osallistuu Porin kaupungin päätöksentekoon kristillisten varavaltuutettuna ja opetuslautakunnan jäsenenä.
Kotihoitoa pitäisi lisätä, mutta käytännön tilanne Porissa ei näytä hyvältä. Esityksen mukaan kaupunki menettäisi valtionosuuksia ja nykyisenkin palvelutason ylläpitäminen näyttää käyvän yhä vaikeammaksi.
Sanktiot puuttuvat vanhuslaista
Irma Roininen oli mukana tekemässä Porin perusturvan suunnitelmaa vuosille 2014-2020. Laskelman mukaan tarvittaisiin 20 uutta kotihoidon virkaa joka vuosi, että palvelutaso säilyisi nykyisellään. Laitoshoitomitoituksen nostaminen 0,5:stä 0,6:een edellyttäisi 34:ää uutta virkaa. Kumpikaan näistä suunnitelmista ei näytä toteutuvan.
– Tuntuu turhauttavalta, että tehdään tällaisia suunnitelmapapereita. Vanhuspalvelulailla ei ole merkitystä, koska siihen ei liity sanktioita, vanhusneuvoston puheenjohtaja toteaa. Sanktioita on käytössä esimerkiksi kiireettömissä leikkauksissa ja päivähoidossa. Kuntaa uhkaavat sakot, ellei lain pykäliä noudateta.
Aktivisti Irma Roinista kiinnostavat “meinaamispaperien” sijasta onneksi myös “tässä ja nyt” asiat. Kysymys on tästä päivästä ja huomisesta. Vuosien myötä väistämättä raihnaistunut ikäihminen tarvitsee maaliskuussa 2014 joka päivä ruokaa, puhtautta, seuraa ja mielekkyyttä elämään siinä kuin nuoremmatkin lajikumppanit. Kuukaudessa on 31 päivää ja 744 tuntia.
Työttömiä ja opiskelijoita mukaan
Irma Roininen toivoo, että apua tarvitsevia ikäihmisiä ja työttömiä voitaisiin yhdistää.
– Työttömyyskorvauksen saaja voi nykyisin ansaita 300 euroa kuukaudessa ilman, että korvaus pienenee, Roininen muistuttaa. Pikkutöitä voisi löytyä vanhustenhuollostakin.
Hoidon opiskelijoita on Porissa jo pystytty saamaan avuksi kotihoitoon. Jokunen vanhus saa juttelu- ja ulkoilukumppanin tänä keväänä.
Vanhustukiyhdistys pystyy järjestämään luentoja ja virkistystä. Muutaman vuoden ajan yhdistyksellä oli myös neuvontaa. Kaksi sairaanhoitajaa teki kotikäyntejä ja piti vastaanottoa yhdistyksen tiloissa. Toiminta kuitenkin vaimeni, kun Ray-raha loppui.
Entä vapaaehtoiset? Irma Roininen sai johtamaansa vanhainkotiin aikoinaan 30 vapaaehtoista, mutta se edellytti sitkeää puhetyötä niin hoitajien kuin tulijoiden kanssa. Kaupungin ylläpitämä vapaaehtoistyön keskus Liisa välittää nyt vapaaehtoisia koteihin. Avun kysyntää on kuitenkin paljon enemmän kuin tarjontaa.
Irma Roininen on huolestunein yksinään asuvista dementoituneista ikäihmisistä, joilla ei ole omaisia tai omaiset asuvat kaukana. Turvattomien ikäihmisten määrä ei saisi kasvaa.
– Laitoksissa ja hoivakodeissa ihmiset sentään ovat turvassa, hän toteaa. Onpa ihminen laitoksessa tai kodissa, tavoitteena pitää Roinisen mielestä olla yksilöllinen ja ihmisläheinen hoito.
Eksotessa 4H ja SPR lisätukena
Miten vanhustenhuollosta selviydytään Eksotessa Etelä-Karjalassa? Koko maakunnan kattavassa kuntayhtymässä on panostettu sekä laitos- että kotikuntoutukseen.
– Laitoshoitoa ei vähennetä yhdellä eikä kahdella keinolla, Eksoten kehittämisjohtaja Merja Tepponen sanoo.
Jos kotihoitoa halutaan lisätä, kotiin pitää saada elämää. Eksotessa on kehitetty muistikuntoutusta kolmannen sektorin kanssa. 4H-järjestö on kouluttanut nuoria muistisairaiden liikunta- ja tietokoneavuksi. Lukiolaiset ovat perustaneet miniyrityksiä.
SPR on käynnistänyt piristäjäpalvelun, jossa hyväkuntoiset eläkeläiset auttavat raihnaisempia teatteriin tai jalkapallomatsiin.
– Tarvitaan ennen kaikkea kulttuurinen muutos kaikilta, koko yhteisöltä, Merja Tepponen sanoo.
Omaisten vastuu askarruttaa
Omaistenkin pitää kantaa vastuuta.
– Saksassa lasten hoitovastuu on vielä lainsäädännössä. Eräs saksalaismies kertoi isänsä kysyneen, mitä tehdään. Ottaako poika hoitovakuutuksen, isänsä asumaan kotiinsa vai realisoidaanko omaisuutta, Merja Tepponen kertoo.
Hänen mielestään hoiva-ala on kasvuala, jolla pitäisi rohkeasti kehittää uutta: usean sukupolven taloja, mummokommuuneja, asumisratkaisuja muistisairaille. Hollannissa on jo muistisairaiden kylä. Isolla sisäpihalla puutarhassa asukas pääsee vapaasti kävelemään.
Tepponen uskoo asiakkaan valinnanvaran lisääntyvän. Palveluseteli ensin ja henkilökohtainen budjetti myöhemmin lisäävät tarjontaa. Asiakas saa määrätä mitä tuellaan tekee. Ei ole pakko ottaa siivousta, jos kauppa-apu on tarpeellisempaa.
Lue uusimmasta Polemiikista 1/2014: Säästötavoite laitospaikoista epärealistinen
Kommentit