| Kirjoittanut:
Miltä kuntakentän tutkimustiedon tarve näyttää, KAKSin tutkimusasiamies Veli Pelkonen? Millaisia terveisiä säätiö saa kunnista?
– Se tuntuma meillä on, että kuntatyön ja kuntien päätöksenteon kannalta kuntien tilanne on kohtuullisen vaikea. Vanhusväestön osuuden kasvaminen, palveluiden kysynnän lisääntyminen ja työvoimaan liittyvät haasteet ovat jo paikoin päällä. Taustalla kummittelee lisäksi tiukkeneva kuntatalous. Ongelmat kasautuvat ja käsissä on aivan spesifejä ongelmia, joiden syitä ei tunnisteta. Tiedon tarve on ilmeinen.
– Hyvä puoli on se, että kuntasektorilla on koulutettua henkilöstöä ja päättäjiä, jotka osaavat käyttää tietoa hyväkseen, jos sitä on saatavilla.
Onko tietoa saatavilla? Miten tutkimustieto välittyy kuntiin?
– No eihän se välity riittävän hyvin. Tiedon tuottajien ja käyttäjien väliseen keskusteluun pitäisi saada lisää potkua. Siis tutkijoiden ja kuntaväen seurustelu kuntoon. Kuntien kannalta on melkoinen viidakko edessä, jos ja kun uusinta tutkimustietoa lähdetään etsimään. Google lienee paras ja suosituin tietokanava.
– Yliopistojen viestintäyksiköiden pitäisi toimia markkinointiyksikköjen tapaan. Niiden tulisi aktiivisesti markkinoida julkaistua tutkimustietoa sitä tarvitsevien käyttöön. Ei ole mieltä jättää tutkimuksia odottamaan hyllyyn. Siellä ne eivät ainakaan vaikuta.
Yliopistoja ei taideta enää kannustaa rahallisesti kolmannen tehtävänsä, yhteiskunnallisen vaikuttavuuden, toteuttamiseen?
– Ei taideta. Yliopistouudistus on paradoksi. Jos ajatuksena oli yliopistojen itsenäisyyden vahvistaminen ja alueellisen roolin ja vaikuttavuuden vahvistaminen, uudistus johti sen sijaan siihen, että yliopistot ovat joutuneet unohtamaan kolmannen tehtävänsä. Se ei ole taloudellisesti kannattavaa. Nyt tuijotetaan kansainvälisiin meriitteihin ja pisteisiin.
– Esimerkiksi Oulun yliopiston ensimmäisiä päätöksiä uudistuksen jälkeen oli lakkauttaa Kajaanin opettajankoulutus, satavuotias alueellinen instituutio. Tutkimusasiamiehenä en ole havainnut, että kolmas tehtävä olisi vahvistunut. Päinvastoin.
Kuinka hankalan työn takana tutkimusrahoituksen saaminen on tänään?
– Rahoituksen saaminen on vaikeaa ja sen valvonta kovaa. Yliopistoissa on otettu Tekes-hankkeiden tyyppinen valvonta käyttöön. Rahoitusbyrokratia on lisääntynyt. Tutkijoilla pitäisi olla tieteellinen vapaus tutkia. Ilman sitä ei synny erinomaista tutkimusta. Vaatimus tehokkuudesta on perusteltua, mutta tutkijan luovuutta se ei saisi tappaa.
– Säätiöt tukevat tiedettä ja taidetta yli 300 miljoonalla eurolla vuodessa. Summa on jokseenkin sama kuin Suomen Akatemian tutkimusrahoitus. Säätiöiden rahoitusmallit ovat keveitä. Akatemiassa, Tekesissä ja vastaavissa instituutioissa olisikin syytä keventää rahoitusbyrokratiaa. Tutkijat joutuvat nykyään kyykistelemään rahoittajien edessä, eikä sellaista tilannetta saisi syntyä.
Terveisesi kunnille ja kuntatutkijoille?
– Kunnilta toivon rohkeutta ottaa tutkimustietoa ennakkoluulottomasti käyttöön. Tutkijoille haluan sanoa, että uskaltakaa tutkia aiheita, joita muut eivät tutki. Uutta ja yllättävääkin tietoa ja näkökulmaa tarvitaan. Erottautukaa massasta.
Niin ja kyllä sitä kuntakentän näkemystä tuodaan myös
KAKS:n hallitukseen sen jäsenten tuomana.
Kunnallisalan kehittämissäätiöön tulee vuosittain yli kaksisataa hakemusta. Valitsemme niistä noin kolmisenkymmentä tutkimusta, joita sitten rahoitamme.
Edellytämme tutkimuksilta että ne vastaavat kuntien työn ja päätöksenteon kannalta keskeisiin kysymyksiin. Tutkijoiden perusedellytys on, että he tuntevat kuntien ongelmat ja mahdollisuudet. Moni tutkijamme onkin tai on ollut kunnalla työssä.
Pyrimme välittämään tutkijoille ja tutkimuslaitoksille tietoa kuntien tutkimustarpeista. Tätä työtä ei koskaan tehdä liikaa.
Keskustelua kuntien ja tutkijoiden kesken tulee lisätä. Tässä hyvä foorumi on mm. kotisivumme.
Eikö kannattaisi kysyä kunnista, mitä tutkitaan.