Laki kotoutumisen edistämisestä tuli voimaan vuonna 2010. Se määrää kunnalle yleis- ja yhteensovittamisvastuun maahanmuuttajien kotouttamisen kehittämisestä sekä sen suunnittelusta ja seurannasta paikallistasolla. Laki määrää mm. että kunnan on huolehdittava siitä, että palvelut soveltuvat myös maahanmuuttajille.
Sen sijaan se pohdinta, tulisiko maahanmuuttajien palvelujen olla erityisiä vai samoja kaikille kuntalaisille, miten toiminta organisoidaan ja miten eri toimijoiden roolit muodostuvat, vaihtelee kunnittain. Siirtolaisuusinstituutin tutkijoiden meneillään oleva tutkimusprojekti tarkastelee nimenomaan näitä kysymyksiä. Mukana on neljä kaupunkia, Helsinki, Oulu Tampere ja Turku. Tutkimuksessa kerätään tietopaketti toimijarakenteista ja sen jälkeen jokaisessa kaupungissa tehdään noin kymmenen haastattelua.
– Haastattelut tehdään niin sanotulla lumipallo-otannalla. Haastattelemme jokaisessa kaupungissa yhden henkilön, joka koordinoi maahanmuuttoa, lisäksi tarkastelemme sitä, ketkä kunnan työntekijät tai toimialat ovat maahanmuuton kanssa tekemisissä, vastaava tutkija, dosentti Pekka Kettunen sanoo.
– Tarkoitus on saada katettua haastatteluin sekä ylätaso eli koordinaatio sekä myös koulupuoli, sote, vapaa-aika ja asuntopolitiikka.
Järjestelmä palvelee parhaiten lapsia ja turvapaikan saaneita henkilöitä
Tutkimuksessa olevien kaupunkien maahanmuuttajamäärät vaihtelevat paljon. Helsingissä ulkomaan kansalaisten osuus on noin 10 prosenttia, Oulussa paljon vähemmän.
Maahanmuuttajien niputtaminen yhtenäiseksi ryhmäksi on myös hieman ongelmallista, sillä vaikkapa kiintiöpakolainen tai työn perässä maahan tullut huippuasiantuntija ovat hyvin erilaisissa tilanteissa ja tarvitsevat kunnilta eri tyyppisiä palveluja.
– Suurin osa ihmisistä tulee Suomeen töihin, opiskelemaan tai perhesyistä. Heihin ei kohdistu aktiivista kotouttamista muuta kuin silloin, jos heillä on lapsia. Lapsille on olemassa tietyt valmiit tukipalvelut, jotka toimivat isoissa kaupungeissa hyvin. Yleensä varsinkin pienemmät lapset siirtyvät jo vuoden jälkeen valmentavasta valmo-opetuksesta normaaliin opetukseen, sanoo Pekka Kettunen.
Vaikeimpia ovat nk. nivelvaiheet eli ne lapset, jotka muuttavat Suomeen perusopetuksen loppuvaiheessa.
Haaste on myös siinä, että ne ihmiset, jotka tulevat vaikkapa asiantuntijatyön perässä Suomeen, eivät välttämättä opettele kieltä tai integroidu muulla tavoin. EU-kansalaisen velvoite on rekisteröityä Suomeen kolmen kuukauden kuluessa, työ- ja oleskelulupia pitää uusia, mutta tämä tapahtuu useimmiten englanniksi.
– Usein onkin työnantajasta kiinni se, rohkaistaanko näitä ihmisiä opettelemaan suomea tai ruotsia. Suhde uuteen kotimaahan voi jäädä löysäksi.
Oma ryhmänsä ovat työntekijöiden puolisot, jotka mahdollisesti hoitavat lasta kotona ja tämä saattaa vähentää perheen juurtumista Suomeen.
– Kyse on myös siitä, ovatko kunnat varautuneet tarjoamaan palveluja eri kielillä, onko infopisteitä, joista saisi tietoa, onko materiaaleista erikielisiä versioita ja niin edelleen.
Se joukko, johon varsinainen kotouttaminen kohdistuu, onkin itse asiassa aika pieni.
– Se tarkoittaa esimerkiksi pakolaisstatuksella saapuneita, jotka ovat sittemmin saaneet oleskeluluvan. Heille tehdään kotoutumissuunnitelma, se käsittää kieliopintoja ja tukea työllistymiseen sekä nuorille ihmisille opintojen suunnittelua.
Kotouttamista tekevät monet toimijat. Toiminta on myös kilpailutettua. Pekka Kettusta kiinnostaisi mm. se, millaisia tulosmittareita valtion työvoimahallinto ja kunnat käyttävät kotouttamisen toimivuutta tarkasteltaessa.
Kulttuurin alueella kaksisuuntaista vuorovaikutusta
Tutkimus jatkuu vuoden loppuun, tässä vaiheessa haastatteluista on tehty vasta osa. Haastattelujen jälkeen on tarkoitus palata kuntiin ja järjestää tapaamisia, jossa tutkimuksen tuloksia ja suosituksia pohditaan. Tietyt aihealueet kuitenkin nousevat aineistosta jo nyt.
– Yksi suositus tulee liittymään siihen, että palveluja on syytä kehittää siihen suuntaan, että työn perässä muuttavat saataisiin paremmin jäämään Suomeen.
Toinen suositus liittyy palvelujen hajanaisuuteen. Toimijoita on monenlaisia: kuntien ja valtion työvoimahallinnon lisäksi kotouttamista tekevät erilaiset järjestöt ja myös liike-elämän toimijat. Se on osittain johtanut toiminnan koordinoimattomuuteen.
– Eduskunnan tarkastusvaliokunta käytti jo marraskuussa 2018 suhteellisen kovaa kieltä huomauttaessaan siitä, että kotouttamisen on nopeuduttava merkittävästi. Lisäksi eduskunta edellyttää, että kieliopintojen velvoittavuutta tulisi lisätä kokeiden avulla.
Pekka Kettunen pitää kotouttamisen nopeuttamista epärealistisena. Työllistymisen kannalta voitaisiin myös pohtia millainen kielitaito on välttämätöntä vaikkapa ammatillisten opintojen aloittamiseksi ja kohdentaa sitten tukea hitaammin oppiville. Yksi malli ei sovi kaikille,
Eräs pohdinnan aihe on myös kulttuuri.
– Käytännössä maahanmuuttajien kulttuuriset käytännöt Suomessa muuttuvat nopeasti. Suurin osa muutoksista on käytännöllisiä ja helppoja, mutta erityisesti abstraktien asioiden, kuten perhe- ja sukupuolikäsitysten, muutos voi olla hidasta. Kotoutumista edistää oman yhteisön tuki ja hyvät suhteet muihin ryhmiin, erityisesti valtaväestöön, Pekka Kettunen pohtii.
Kommentit