Kirjoittanut: Niina Mäntylä, Ville Karjalainen, Maria Refors Legge & Hanna-Kaisa Pernaa
Julkaisu: 29.10.2021
Aikojen saatossa valtiolle keskitetty kontrolli, yksityiskohtainen sääntely ja koulutarkastajat ovat kadonneet opetussektorilta. Nykyisin valvonta on painottunut opetuksen järjestäjien omavalvontaan. Tätä täydentää laillisuusvalvonta, joka käynnistyy usein huoltajan tekemällä kantelulla.
Yhdessä väljän sääntelyn kanssa nykyinen valvontajärjestelmä on johtanut siihen, että oppilaan oikeuksien toteutuminen perusopetuksessa vaihtelee kunnittain. Jos kunnassa käytännöt ja laintulkinnat eivät ole kunnossa, huoltajalle jää huomattava rooli lapsen oikeuksien valvojana. Ruotsin esimerkit osoittavat, että erityisesti heikommassa asemassa olevien lasten oikeudet eivät toteudu yksittäistapauksiin perustuvan valvonnan avulla.
Tutkijat esittävät selkeää, täsmällistä sääntelyä, jolla olisi myös ennaltaehkäisevä vaikutus. Tarpeen on myös riskiperusteinen valvonnan malli, jossa olisi anonyymi ilmoituskanava epäkohdista sekä tehokas sanktio- ja seurantajärjestelmä.
Yksityiskouluissa tämä on todennäköisesti vielä suurempi ongelma, kun koulun hallinto on useimmiten amatööripohjalla, kuten yhdistyspohjalta toimivissa kouluissa.
Olisi äärimmäisen tervetullutta, että koulutarkastaja tai vastaava systeemi palautettaisiin.
Vesa Kouvonkorpi
•
27.2.2022, 01:14
Sama valvontaongelma koskee lakisääteisiä päihdekuntoutuspalveluja. Kunnat ovat ulkoistaneet ne yksityisille palveluntuottajille, joiden toiminnan tuloksellisuudesta raportoidaan korkeintaan käyntikertojen ja hoitoonohjausten lukumäärällä. Valtakunnan tasolla ei tiedetä kokonaistilannetta, kun sen ei ole määritelty kuuluvan minkään instanssin vastuualueeseen.
Yksityiskouluissa tämä on todennäköisesti vielä suurempi ongelma, kun koulun hallinto on useimmiten amatööripohjalla, kuten yhdistyspohjalta toimivissa kouluissa.
Olisi äärimmäisen tervetullutta, että koulutarkastaja tai vastaava systeemi palautettaisiin.
Sama valvontaongelma koskee lakisääteisiä päihdekuntoutuspalveluja. Kunnat ovat ulkoistaneet ne yksityisille palveluntuottajille, joiden toiminnan tuloksellisuudesta raportoidaan korkeintaan käyntikertojen ja hoitoonohjausten lukumäärällä. Valtakunnan tasolla ei tiedetä kokonaistilannetta, kun sen ei ole määritelty kuuluvan minkään instanssin vastuualueeseen.