/ 01.12.2017

Polemiikki-lehdessä: Muhiiko puoluesäätiöissä uusi avoimuuskohu?

Vaalirahaskandaali nosti esiin vaalikampanjarahoituksen avoimuusongelmat. Huomattavasti tätä vähemmän on keskusteltu puolueille läheisistä säätiöistä ja niiden roolista niin puoluetoiminnan kuin vaalien rahoittajana.

Tutkija Tomi Venhon tutkimus raottaa puoluesäätiöiden salaisuuksia.

Jaa artikkeli Facebook Twitter LinkedIn Sähköposti

Säätiölainsäädäntöä on hiljalleen uudistettu avoimuuden lisäämiseksi, ja lainsäädäntötyö jatkuu. Puoluesäätiöistä sen sijaan on tehty hyvin vähän tutkimusta. Puoluesäätiö ei ole lainsäädännöllinen termi – juridisesti nämä organisaatiot ovat säätiöitä, mutta Tomi Venho on määritellyt ne “aatteellisesti tai toiminnallisesti lähellä puolueita oleviksi organisaatioiksi.”

Näin laskien puoluesäätiöitä on Suomessa noin sata, niitä ovat perustaneet puolueiden keskus-, piiri- ja nuoriso-organisaatiot sekä kunnallis- ja perusjärjestöt.

Venho korostaakin tutkimuksessaan, että varakkaimmilla puoluejärjestöillä mittavin omaisuus on usein siirretty pois omista tilinpäätöksistä nimenomaan säätiöihin. Suurimmat yksittäiset vaalitukisummat kulkevat myös tavallisesti säätiöistä.

– Puoluerahoituksen julkisuutta sääntelee puoluelaki, silloin kun puhe on keskus- ja piirijärjestöistä ja vaalirahalaki silloin, kun puhutaan yksittäisistä ehdokkaista. Tausta- ja tukiorganisaatiot, jotka ovat usein säätiöitä, sen sijaan eivät ole poliittisen rahan avoimuutta vaativien lakien piirissä sinänsä, Venho selvittää.

– Oleellista tässä on se, että puolue- ja vaalirahoituksessa näin ollen on edelleen osa-alueita, jotka eivät osu asiakirjajulkisuuden piiriin, hän jatkaa.

Koska tutkimustietoa on vanhastaan vähän ja tieto on hajallaan eri puolilla, Venho on tehnyt suuren työn jo yksinomaan datan keräämisessä.

Säätiölaki velvoittaa Suomen vajaat 3 000 säätiötä jättämään tietyt asiakirjat patentti- ja rekisterihallitukseen. Ilmoitukset ovat kuitenkin informaatiosisällöltään varsin kirjavia.

Lisäksi Venho on hankkinut tietoa säätiöiden historiikeista, erilaisista valtionapupäätöksistä sekä muista saatavilla olevista julkisista asiakirjoista.

Venhon mukaan puoluesäätiöt kuitenkin varsin usein jättävät kertomatta yleisen julkisuusintressin kannalta merkittäviä yksityiskohtia toiminnastaan.

– Selvitykseni ei ole tyhjentävä. Kaikkia asiakirjoja en varmasti ole käsiini saanut, Venho tähdentää.

Säätiöity raha pysyy omassa piirissä

Säätiöt voi jakaa kahteen ryhmään. Pääoma- eli sijoitussäätiöt jakavat hallitsemansa omaisuuden tuotosta vaikkapa apurahoja, avustuksia ja stipendejä. Toiminnalliset säätiöt puolestaan hoitavat nimensä mukaisesti tiettyjä tehtäviä kuten oppilaitosta tai museota. Olemassa on myös sekatyypin organisaatioita, jotka sekä jakavat rahaa että ylläpitävät projekteja.

Säätiölain ulkopuolelle jäävät eläkesäätiöt sekä niin sanotut julkisoikeudelliset säätiöt.

Puoluesäätiöitä ei siis lainsäädännössä lainkaan sellaisiksi eritellä, jos ei puoluelain määrittelemää “lähiyhteisön” käsitettä lasketa.

Säätiöitä on kuitenkin rekisteröity lähiyhteisöiksi vain 12, sillä puolueet saavat itse määritellä, mitkä tahot rekisteriin päätyvät .

Tomi Venhon tutkimus paljastaa, että säätiöiden asema ja merkitys puolueille vaihtelee suuresti puolueen mukaan.

Lukumäärällisesti puoluesäätiöitä on eniten SDP:llä ja vasemmistoliitolla. Suurimmat rahasummat sen sijaan liikkuvat ruotsalaisen kansanpuolueen lähellä olevissa säätiöissä.

– Mittakaavaa kuvaa se, että vaalirahauudistuksen yhteydessä Svenska Kulturfonden lohkaisi RKP:lle 30 miljoonan euron kertalahjoituksen.  Sen sijoitustuotosta RKP saa tarvitsemansa vuosituen, minkä lisäksi säätiöstä virtaa pienempiä summia puolueelle säännöllisesti, Venho kuvaa.

Perussuomalaisten lähellä taas on kaksi säätiötä, jotka on liitetty osaksi sen puoluetaloutta.

– Merkillepantavaa on se, että kaikki perussuomalaisille tuleva raha on tavalla tai toisella peräisin valtion budjetin eri momenteilta, ja säätiöt ovat osa tätä järjestelyä.

Useimmat vasemmistoliiton säätiöt puolestaan pääomitettiin hajonneelta SKP:lta jääneillä varoilla. Niiden perustamisaikaa oli 1990-luvun taite.

Venhon mielestä on selvää, että säätiöimisen intressi oli se, että säätiöitynä raha on helpompi pitää omassa piirissä.

Kokoomuksen säätiökartta on Venhon mukaan “keskiverto” määrältään, työnkuvaltaan ja toimintansa volyymilta. Ensimmäiset kokoomuslaiset säätiöt näkivät päivänvalon jo itsenäisyyden alkutaipaleella, ja viimeiset on perustettu 2010-luvulla.

Viime vuosina vajaan parinkymmenen kokoomussäätiön toimenkuvaa on muokattu hieman uuteen uskoon. Yhä useammin ne keskittyvät tahkoamaan sijoitustuotoilla rahaa puolueyhteisölle. Isojen kaupunkien paikallissäätiöt puolestaan huolehtivat myös kokoomusjärjestöjen toimitilatarpeista.

Demarisäätiöt vaalirahoituksen ytimessä

SDP:stä Tomi Venho toteaa, että säätiöiden toimenkuva ja kirjo ulottuvat muita laajemmalle.  Yhtäältä joukossa on sosialidemokraattien hallitsemia sosiaali- ja terveysalan organisaatiota, joilla lienee harvinaisen vähän tekemistä arkisen puolue- ja vaalityön kanssa.

Toisaalla paikallisissa demarisäätiöissä on hoidettu sitä puolue- ja vaalirahoituksen kovaa ydintä, joka on jäänyt julkisuuden ulottumattomiin.

Keskustapuolueella, joka sai vaalirahakohussa eniten silmilleen, sen sijaan säätiörakennelma on rapistunut vuosien varrella.

– Keskusta voisi kiinnostaa enemmän historiantutkijaa. Lähes kolmasosa Keskustalle läheisistä säätiöistä on lopettanut toimintansa. Tuntuu jopa, että sieltä on siivoamalla siivottu julkisuudelle arimpia tapauksia, vaikka ei vanhasta omaisuudesta sentään ihan kokonaan ole irti päästetty, Venho aprikoi.

Kristillisdemokraattien ja Vihreiden liepeiltä ei tutkimusaineistoista löytynyt yhtään perinteistä kotimaista puoluesäätiötä.

Järjestelyjä myös yhdistyksissä

Tomi Venhon tutkimus paljastaa yksiselitteisesti, että säätiöiden toiminnassa on harmaita alueita, joissa raha liikkuu ilman riittävää julkisuutta.

Kiintoisaa kyllä, hyvin monet säätiöt hankkivat varoja julkisista lähteistä. Tästä huolimatta säätiöiden tilinpäätöksiä ja toimintakertomuksia on vuosikymmenten aikana laadittu myös niin, että tuottojen lähde jää piiloon.

Venho muistuttaa myös, että yhdistyksistä poikkeava rakenne on saattanut johtaa julkilausuttomiin tarkoitusperiin – toisin sanoen tilanteisiin, joissa säätiöitä käytetään puolueiden sisäisen vallankäytön välineenä.

Avoimuusongelmista huolimatta säätiöt eivät ole ainoa tapa hallinnoida omaisuutta tai toimintoja. Venho muistuttaa, että se, että kristillisdemokraateilla ja vihreillä ei ole puoluesäätiöitä, ei tarkoita etteikö vastaavia järjestelyjä voitaisi tehdä eri tyyppisten yhdistysten avulla.

Puoluesäätiöillä on kuitenkin edelleen merkittävä asema puolueiden omaisuuden hallinnassa sekä vaalirahoituksessa. Siksi Venhon tutkimusta – jota hän itse kuvailee “työnä, joka vain odotti tekijäänsä” voi pitää merkittävänä päänavauksena suomalaisen yhteiskunnan avoimuutta koskevassa keskustelussa.

Tutkimusta on rahoittanut KAKS.

#puoluesäätiöt #vaalikampanjarahoitus

2 kommenttia

  1. Hei,

    tutkimus on vielä käynnissä oleva, joten sitä ei ole julkaistu.

    Ystävällisin terveisin,
    Kunnallisalan kehittämissäätiö

  2. Mistä tuo tutkimus on saatavilla?

Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia.