Hyvinvointivaltio on utopistinen aate, joka on ajamassa läntiset kansantaloudet kohti vääjäämätöntä konkurssia. Alati paisuvasta velkarahoitteisesta julkisesta sektorista on muodostunut jättimäinen pyramidihuijaus, jonka rahoitus perustuu toiveeseen siitä, että ”seuraava maksaa” – käytännössä siis tulevat sukupolvet.
Näin kirjoittaa helsinkiläiskaupunginvaltuutettu, kokoomuspoliitikko Wille Rydman tänään julkaistussa kirjassaan Unelmasta painajaiseksi? – Kuinka hyvinvointivaltio syö itse itsensä. Kirja on Kunnallisalan kehittämissäätiön kustantama ja julkaistaan säätiön Polemia-sarjassa.
Unelmasta painajaiseksi? – Kuinka hyvinvointivaltio syö itse itsensä – pdf
Hyvinvointivaltio on Rydmanin mukaan vain ideologia, jonka innoittamina syntyneitä yhteiskuntakokeiluita tulisi kutsua pikemminkin sosiaalivaltioiksi, joihin on sisäänrakennettu itsetuhomekanismi. Sosiaalivaltioilla on taipumus kasvattaa julkista sektoriaan yhä suuremmaksi, kunnes sen rahoittaminen käy lopulta mahdottomaksi.
Sosiaalivaltion nousun myötä läntiset kansantaloudet ovat Rydmanin mukaan taantuneet ”huutokauppademokratioiksi”, joissa puolueet kosiskelevat äänestäjiä yhä kalliimmilla vaalilupauksilla. Tämän myötä sosiaalivaltiosta on muodostunut ”peli, jossa kaikki varastavat kaikilta ja jossa jokainen pyrkii huolehtimaan siitä, että varastaa muilta ihmisiltä enemmän kuin mitä muut varastavat häneltä”.
”Se siirtää ihmisten toimintatarmoa omalla työllä vaurastumisesta toisten hyväksikäyttöön ja kuluttaa yhteisiä voimavaroja suuren poliitikko- ja virkamiesarmeijan elättämiseen. Rydmanin mukaan tämä heikentää yhteiskunnan vaurastumisen, menestymisen ja hyvinvoinnin mahdollisuuksia.
Sosiaalivaltio on ottanut tehtäväkseen huolehtia niistäkin, jotka pärjäisivät myös omillaan. Se on samalla jättänyt vaille riittävää huolenpitoa monia sellaisia, jotka oikeasti huolenpitoa tarvitsisivat. Rydmanin mukaan hyvinvointivaltioideologia perustuu kyyniseen ihmiskuvaan, jossa yksilön ajatellaan ilman valtion ohjausta olevan kykenemätön moraalisiin ratkaisuihin.
”Rikkaalle voi jopa muodostua käsitys siitä, ettei hänen tarvitse tehdä moraalisia valintoja huono-osaisia auttaakseen, koska valtio tekee sen jo hänen puolestaan verotuksen kautta”, Rydman kirjoittaa.
”Mikäli valtaa ja vastuuta siirrettäisiin julkiselta sektorilta takaisin yksilölle itselleen, loisi tämä yksilöille kannusteen toimia fiksummin. Jos tyhmistä valinnoista joutuu vastaamaan valitsija itse, kannattaa tehdä fiksuja valintoja. Jos taas fiksuista valinnoista ei hyödy itse eikä tyhmistä valinnoistakaan joudu itse kärsimään, lisää se hölmöjen valintojen määrää. Siinä on ilmaistu markkinatalouden ja sosiaalivaltion käytännön ero pähkinänkuoressa”, Rydman summaa.
Lisätiedot:
Wille Rydman, p. 050-5167651, s-posti: wille(a)willerydman.fi
Eikös se vapaa markkinatalouskin ole aate, joka on jo reaalimaailmassa näyttänyt, että se sisältää ilmeisen automaattisesti itsetuhomekanismin? Eivät ainakaan yksilöt toimi ’fiksummin’.
Monet hyvinvointivaltion investoinnit olivat kansantalouden kannalta loistavia investointeja. Investoinnit koulutukseen nostivat tuottavuutta, investoinnin terveyteen paransivat työvoiman laatua. Hyvinvointivaltion ongelmaksi on muodostunut se, että enää ei kiinnosta, onko hyvinvointivaltin investoinmti hyödyllinen vai hyödytön, jopa vahingollinen. Pitäisi palauttaa tuon arviointi keskusteluun.