Talouden kestävyyden, huoltosuhteen ja työpaikkakehityksen näkökulmista maakuntajako parantaa eniten tilannetta nykyiseen kuntajakoon nähden vuosiin 2020 ja 2030 mennessä. Selvimmin tämä näkyisi eteläisessä ja keskisessä Suomessa sekä Pohjanmaiden alueilla. Mikäli kuntauudistus tehtäisiin 18 maakunnan jaolla, 246 kunnan asema paranisi nykyisestä, 41 kunnan asema heikkenisi ja 49 kunnan osalta ei tapahtuisi muutosta. Asemaansa vahvistavien kuntien väestömäärä on noin 2.1 miljoonaa, heikentävin 1.3 miljoonaa. Olennaista muutosta ei tapahtuisi kunnissa, joiden yhteen laskettu väestömäärä on noin kaksi miljoonaa.
Jos nykykunnat korvattaisiin kaavailluilla 66 kuntajakoselvitysalueella, 140 kunnan asema paranisi, 85 kunnan heikkenisi ja 111 kunnan asema ei muuttuisi. Asemaansa vahvistavien kuntien väestömäärä on noin yksi miljoona, heikentävien 1.6 miljoonaa. Olennaista muutosta ei tapahtuisi kunnissa, joiden yhteen laskettu väestömäärä on noin 2.7 miljoonaa. Parhaiten kuntajakoselvitysalueiden varaan tehtävä uudistus toimisi Lapissa, Pohjois-Karjalassa ja Etelä-Savossa.
Kummallakaan uudella aluejaolla Helsingin, Espoon, Tampereen, Turun, Oulun, Hämeenlinnan ja Jyväskylän asemassa ei tapahtuisi oleellista muutosta. Vantaan asema hieman paranisi. Muiden maakuntakeskusten asemassa voisi tapahtua pientä heikentymistä lähinnä huoltosuhteessa.
Maakuntajako parantaisi nykytilanteeseen nähden paljon huoltosuhdetta ja kuntatalouden kestävyyttä sekä jonkin verran yksityisen sektorin työpaikkakehitystä. Mikäli nykykunnista muodostettaisiin 66 kuntaa, paranisi huoltosuhde ja talouden kestävyys jonkin verran, kertoo KAKS – Kunnallisalan kehittämissäätiön Pellervon taloustutkimukselta tilaama ”Kuntarakenne ja alueiden elinvoima” -tutkimus.
Tutkimuksen laskelmissa käytettiin neljää mittaria: väestöllinen huoltosuhde, työikäisen väestön määrän muutos, työpaikkojen määrän muutos ja nettokustannukset suhteessa ansiotuloihin. Laskelmat huoltosuhteesta ja työikäisen väestön määrästä perustuivat Tilastokeskuksen vuoden 2012 väestöennusteeseen. Työpaikkalaskelma toteutettiin siten, että ensin laskettiin työssäkäyntitilaston perusteella toimialan työpaikkojen jakautuminen alueittain. Kuntien, alueiden ja maakuntien työpaikkojen määrä 2020 laskettiin toimialojen työpaikkaennusteen avulla. Kuntatalouden kestävyyttä arvioivissa laskelmissa tunnuslukuna oli kuntien nettokustannukset suhteessa ansiotuloihin. Ansiotuloina käytettiin kuntakohtaisia tietoja keskimääräisistä ansiotuloista ja eläketuloista vuodelta 2010. Kuntien nettokustannukset olivat vuodelta 2010. Jokaisen mittarin perusteella kunnat jaettiin kolmeen ryhmään:
huoltosuhde 2030: 1 = alle 75, 2 = 75–85, 3 = yli 85
työikäisen väestön määrän muutos 2010–2030: 1 = kasvaa, 2 = vähenee alle 10 %, 3 = vähenee yli 10 %
yksityisen sektorin työpaikkojen määrän muutos 2010–20: 1 = kasvaa, 2 = vähenee alle 3 %, 3 = vähenee yli 3%
nettokustannukset / ansiotulot 2030:1 = alle 20 %, 2 = 20–30 %, 3 = yli 30 %
Maakunta- ja kuntatiedot on koottu tutkimuksen taulukoista.
Lisätietoja: PTT, Signe Jauhianen, 040-1648139 (tutkimus kokonaisuudessaan) ja KAKS, Antti Mykkänen, 0400-570087 (alueittaiset tiedot)
Kommentit