Kunnat heikkoja innovoimaan – Seinäjoella opittu oppimaan

Kunnat ovat olleet rakentamassa kansallisia innovaatiojärjestelmiä ja vannoneet osaamiskeskittymien nimiin. Mutta osaavatko kunnat
uudistaa omaa toimintaansa?

Teknologiakes­kuksia, yliopistokeskuksia, alueellisia osaamiskeskushankkeita. Osaaminen ja innovaatiot ovat mantroja, joiden nimiin kunnat vannovat kehittäessään elinkeinoja.

Juuri siksi Tampereen yliopiston tutkijoiden selvitys kuntien sisäisestä uudistumiskyvystä on hämmentävää luettavaa. Johtamiskorkeakoulun johtaja, professori Markku Sotarauta pureutui tutkijaryhmineen kysymykseen, jota kukaan ei ollut aiemmin keksinyt kysyä.

– Kun kunnilla on valmius tukea alueillaan innovaatioiden kehittämiseen tähtäävää toimintaa, ryhdyimme pohtimaan, siirtyykö tästä ajattelusta mitään kuntaorganisaatioiden sisälle, Sotarauta selvittää.

Vastaus on jokseenkin tyly: ei juurikaan siirry.

Kuntakettä on itsensä vanki

Tutkimusryhmä, johon kuuluivat Markku Sotaraudan lisäksi Toni Saarivirta ja Jari Kolehmainen, kohtasi kunta­sektorin, joka seurustelee keskenään ja tukeutuu kunta-alan sisäiseen tietoon.

– Löysimme kuntakentän, joka on itsensä vanki, Sotarauta kiteyttää.

Laajaan kyselyyn vastasi kaikkiaan yli 500 keskeisessä asemassa olevaa kuntavaikuttajaa. Kyselyssä perattiin uudistamisen kohteita, uudistusten esteitä, tutkimus- ja kehittämis­toimintaa, yhteistyökumppaneita, henkilöstö­johtamista, kehittämisstrategioita sekä tiedon­lähteitä. Selvitystä tuki Kunnallisalan kehittämissäätiö.

Raportti Mikä estää kuntien uudistumista? kertoo, että ykköskumppani kuntien kehittämisessä on kuntien oma etujärjestö Kuntaliitto. Tietoa kunnat hakevat kunta-alan julkaisuista.

Kun tutkijat kysyivät, mitä tiedon lähteitä vastaajat pitävät erittäin tärkeänä tai tärkeänä kunnan uudistamisessa, korkeimmalle kohosivat palveluiden käyttäjiltä saatu palaute (83 %), kuntaorganisaation sisäinen tieto (70 %), muut kunnat (67 %) sekä kohdennettu kuntatieto (47 %).

Yliopistojen ja ammattikorkea­koulujen tuottamaa tietoa piti erittäin tärkeänä tai tärkeänä 18 prosenttia vastanneista ja tutkimuslaitoksien tarjoamaa tietoa 12 prosenttia.

Kriisin sijaan systemaattisesti uudistaen

Tulokset vahvistavat, että kunnilla ei ole uudistumista tukevaa, uutta tietoa tuottavaa ja soveltavaa järjestelmää.

– Kunnat eivät etsi ja sovella systemaattisesti toimintansa kehittämistä tukevaa tietoa. Innovaatiostrategiat, jos sellaisia on, tähtäävät lähinnä olemassa olevien palveluiden tarjoamiseen vanhoille kohderyhmille paikkaamalla resursseihin liittyvät puutteet kunta­yhteistyöllä, Markku Sotarauta selvittää.

Hän arvioi, että sisäisten innovaatio- ja uudistamisjärjestelmien puute on ajanut kunnat tiukan tilanteen eteen. Valtio paimentaa parhaillaan kuntia uudistamaan rakenteensa ja toimintansa.

– Eikö kannattaisi ennemmin uudistaa toimintaansa kaiken aikaa systemaattisesti kuin kriisin kautta kovalla väännöllä, professori kysyy.

Sotaraudan mukaan jokaisessa itsensä vakavasti ottavassa suuremmassa kaupungissa tulisi olla tutkimus- ja kehitysyksikkö, joka keräisi ja analysoisi tietoa, hakisi tietoa tutkimusmaailmasta ja kansainvälisiltä foorumeilta.

– Yksikkö voisi toimia myös seudun kuntien yhteisenä kehitysyksikkönä. Kunta­rajat lakkaisivat olemasta iso kysymys, jos kunnilla olisi yhteinen näky ja suunta.

Edes suurimmilla kaupungeillamme ei ole sen mittaluokan kehitysyksiköitä kuin miljardibudjettiensa haltijoina niillä tulisi olla. Professori toteaa, että Suomeen ei ole syntynyt vielä ensimmäistäkään innovatiivista kuntaorganisaatiota.

– Ituja toki on. Esimerkiksi Seinäjoella.

Markku Sotaraudan mukaan kysymys ei ole kohtuuttomista satsauksista.

– Puoli prosenttia kunnan budjetista palvelutuotannon kehitys­toimintaan saattaisi olla kunnan kannattavin investointi.

Osaajat ja tietäjät kehiin

Seinäjoen kaupungin kehittämis­johtaja Erkki Välimäki tunnistaa Markku Sotaraudan kunnille heittämän haasteen. Täällä haasteeseen pyritään jo vastaamaan. Palveluinnovaatiojärjestelmän istuttaminen kaupungin organisaatioon on aluillaan.

Välimäki kertoo, että kaupunki käyttää Seinäjoen yliopistokeskuksen, Seinäjoen ammattikorkeakoulun ja tekno­logiakeskus Framin asiantuntijaosaamisen kaikin tavoin hyödyksi.

– Keskeisissä kehittämishankkeissa nämä tahot ovat toistuen mukana, ja yhteyttä pidämme yliopiston ja ammattikorkean osaajiin päivittäin.

Kaupungin aivotyöstä merkittävä osa tapahtuu nimenomaan näissä osaaja­verkostoissa.

– Kun kehitämme maankäytön ja kaavoituksen menetelmiä, kumppanimme on Tampereen teknillinen yliopisto. Jos katse käännetään keskus­hallinnon ja johtamisen hankkeisiin, kehiin astuu Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulu.

Tiedonsiirto yliopistokeskuksen ja ammattikorkeakoulun väen kanssa on päivittäistä.

– Tukeudumme kaikessa kehittämisessämme tutkimus- ja asiantuntija­tietoon, Välimäki summaa.

Seinäjoen kaupungin voima on Välimäen mukaan osaavassa ja sitoutuneessa henkilöstössä. Täällä tehdään jopa Suomen ennätystä: henkilöstöstä 85 prosenttia jää vanhuseläkkeelle, mikä on huippusaavutus kuntasektorilla.

Kaupunki on käynnistämässä palvelu­innovaatiojärjestelmän, joka päästää henkilöstön käyttämään kehittäjän kykyjään. Kaupunki kouluttaa eri toimialojen avainhenkilöt innovaatiotoimintaan, ja kehittäjäkumppanit tulevat yliopistokeskuksesta sekä ammattikorkeakoulusta.

– Luomme järjestelmän, joka avaa henkilöstölle mahdollisuuden kehittää palveluinnovaatioita. Kun pöytään tuodaan erinomainen idea, varmistamme, että kyseinen työntekijä päästetään irti arkityöstä kehittämään tätä innovaatiota ja jalostamaan se käytäntöön.

Erkki Välimäen puheesta kuuluu, että Seinäjoki elää ja hengittää ympärillään olevasta asiantuntijatiedosta. Esimerkiksi yliopistokeskusta ei kaupungissa kyseenalaista enää kukaan.

– Kehittämiseen ja innovointiin suunnattavista rahoista ei tarvitse väitellä kaupunginvaltuustossa. Päättäjät ovat nähneet, mitä hyvää ovat saaneet aikaan omilla päätöksillään ja sama draivi näkyy muun muassa luovien alojen keskuksen Rytmikorjaamon kehittämisessä. Positiivinen vire on juurtunut myös kaupungin oman organisaation sisälle, Välimäki sanoo.