Suurin osa Suomen kunnista on tilanteessa, jossa väki vähenee ja vanhenee. Dosentti Petri Kahilan tutkimusryhmä Itä-Suomen yliopistossa selvittää kuntien tapoja selvitä tilanteesta.
Tutkimusprojekti ammentaa myös EU-tason hankkeesta, jossa Suomen kuntien tilannetta verrataan seitsemän muun Euroopan maan tilanteeseen.
Suomen 310:sta kunnasta peräti 124:ssa on alle 5 000 asukasta. Näistä suurin osa kuuluu kutistuviin (”shrinking”) negatiivisen nettomuuton, syntyvyyttä suuremman kuolleisuuden tai näiden molempien takia.
Alue- ja kuntatutkimuskeskus Spatian tutkimusjohtajan Petri Kahilan tutkimusryhmä aikoo käydä läpi pienten kuntien elinvoimastrategiat sekä sen jälkeen tehdä kyselyn ja teemahaastatteluja valikoiduissa kunnissa.
Pienten kuntien strategiat ja luovat ratkaisut -hanke on ristitty PISARAksi. Hanke käynnistyi tänä syksynä.
– Tutkimme sitä, miten väestön väheneminen näkyy politiikkaratkaisuissa: ovatko kuntien ratkaisut perinteisiä esimerkiksi asukkaita kuntiinsa houkuttelevia, vai onko pyrkimys pikemminkin tiedostaa tilanne ja sopeutua vallitsevaan tilanteeseen.
Älykkäästä sopeutumisesta Petri Kahila käyttää esimerkkinä Juukaa, jota hän on tutkinut osana EU-rahoitteista ESPON ESCAPE -hanketta. Juuan asukasluku on laskenut 20 viime vuoden aikana tuhannella.
– Siellä tehtiin kylmänviileä ratkaisu: kaikki kyläkoulut suljetaan ja kirkonkylään rakennetaan uusi koulukeskus. Se puolestaan on valmistuessaan liian pieni suhteessa oppilasmäärään. Viiden vuoden kuluttua se kuitenkin on sopiva.
Petri Kahila ei sinänsä pidä ”kutistumisen” käsitteestä. Hän puhuu mieluummin englanninkielisestä ”smart shrinkingistä” tai älykkäästä sopeutumisesta. Kunnat ovat keskenään hyvin erilaisia, ja sitä ovat myös nuo sopeutumisjärjestelyt.
– Kyse ei ole antautumisesta tälle kutistumiselle. Esimerkiksi Juuassa edistetään yritystoimintaa, sinne on esimerkiksi palkattu elinkeinosuunnittelija.
Katse on siis tulevassa, mutta faktat myönnetään. Kahilan mukaan taustalla on nuoren kunnanjohtajan Markus Hirvosen pitkäjänteinen työ.
– Ei hän näitä saanut yhdessä valtuustokaudessa läpi. Ajattelutavan muuttaminen vaatii aikaa. Ja toki ajatukset täytyy viestiä myös kuntalaisille.
Markus Hirvonen valittiin syyskuussa Pohjois-Karjalan maakuntajohtajaksi. Petri Kahila muistuttaakin, että kunnanjohtajalla on pienten kuntien strategioiden luomisessa suuri merkitys. Kunnanjohtaja on eräänlainen pääministeri.
Palveluinnovaatiot tärkeitä – julkinen raha ei yksin riitä
Ensi vaiheessa tutkimusryhmä tarkastelee tilastojen perusteella kuntien väestömuutoksia, elinkeinoja ja työllisyyttä, palveluja ja kuntataloutta sekä kuntastrategioita.
Seuraavaksi toteutetaan kuntakysely ja valitaan 5–6 kuntaa lähempään tarkasteluun.
Tutkimuskohteena ovat kuntien innovatiiviset palveluratkaisut: millaisia luovia ratkaisuja kunnissa on tehty, mitä esteitä ja edellytyksiä innovaatioiden käyttöönotolla on ja miten kunnat niitä tukevat ja niistä hyötyvät.
Mitä tarkoittavat palveluinnovaatiot?
Petri Kahila tuo esimerkin jälleen Juuan kunnasta.
– Palveluinnovaatioita on monenlaisia, mutta esimerkiksi Juuassa perustettiin palveluosuuskunta, joka tarjoaa haja-asutusalueella ikäihmisille kotona asumisen tukipalveluja.
Osuuskunnan yhteistyökumppaneita ovat Juuan kunta ja Siun sote – Pohjois-Karjalan sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä. Aloite osuuskunnan perustamiseen oli yhden aktiivisen henkilön.
Kahilan mukaan erilaisten innovaatioiden vaikeus on juuri tässä: kun sellainen syntyy, kuka sitä jatkaa?
Erityisesti pienissä kunnissa aktiivisuus voi olla kiinni yhdestä tai kahdesta henkilöstä. Jos he muuttavat pois tai eivät jaksa työskennellä sen parissa, toiminnan jatkuminen voi olla vaarassa.
Toinen esimerkki on Kahilan mukaan Lapinjärvi Uudellamaalla, jossa palveluinnovaatioita on kehitetty nuorisotyöttömyyden ja pitkäaikaistyöttömyyden vähentämiseksi.
Petri Kahila soisi palveluinnovaatioiden lähtevän juuri kuntalaisista itsestään. Esimerkiksi ”monipalvelupisteet” ovat kuuluneet kuntien kehittämisjargoniin vuosikymmeniä, mutta menestystarinoita niistä ei ole tullut.
Kahilan ryhmä aikoo mennä pintaa syvemmälle.
– Haluamme selvittää innovaatioiden syntyä, niiden kehittymistä ja omaksumista.
Kahilaa kiinnostaa myös palveluinnovaatioiden kannattavuuden tarkastelu ja onko niitä kehitetty julkisella rahalla. Pahimmillaan innovaatioiden kehittäminen voi päättyä julkisen rahan loppumisen. Palveluinnovaatio tarvitsee liiketoimintasuunnitelman voidakseen jatkua.
Pelastaako pandemia kutistuvat maaseutukylät?
Meneillään oleva pandemia on herättänyt monenlaisia spekulaatioita etätyön tulevaisuudesta. Moni tekee töitä kakkosasunnoltaan, ja mediassa on väläytelty ajatuksia maallemuutosta tietotyöläisten uutena megatrendinä.
Tutkimusjohtaja Petri Kahila ei osta tätä teoriaa.
– Suhtaudun kriittisesti ajatukseen siitä, että tämä yksittäinen pandemia muuttaisi muuttoliikkeen suuntaa ja johtaisi kutistuvien maaseutukuntien renessanssiin.
Tätä estää jo yksinkertaisesti Suomen demografinen rakenne.
– Suuressa osassa pieniä kuntia kutistumisen syy on nimenomaan kuolleisuuden enemmyys. Tätä ei muuttoliikekään pysty kompensoimaan.
Mahdollisesta muuttoliikkeestä hyötyvät Paraisten, Naantalin, Puumalan ja Sulkavan kaltaiset kunnat, joissa kakkosasuminen on suurta.
– Näin oli jo ennen pandemiaa.
Niin sanottu Nurmijärvi-ilmiö, jossa isojen kaupunkien kyljissä olevat pikkukunnat kasvavat kaupunkien imussa, on toki myös totta.
– Kaikkiaan puhe on hyvin erilaisista kunnista. EU:n laajuisessa ESCAPE-hankkeessa, jossa myös olemme mukana, todetaan että ei pitäisi puhua vain kaupungeista ja maaseudusta vaan siitä, että on erilaisia kaupunkeja ja erilaisia maaseutuja. Meilläkin on kaupunkien läheistä maaseutua, ydinmaaseutua ja harvaanasuttua maaseutua.
ESCAPE on rinnakkainen hanke nyt alkavalle PISARA-hankkeelle. ESCAPE-hankkeessa on mukana kahdeksan maata: Suomi, Puola, Unkari, Espanja, Kreikka, Saksa, Bulgaria ja Kroatia. Väestön ikääntymisen megatrendi on totta kaikissa näissä maissa.
– Käsite ”shrinking” kehitettiin alun perin kuvaamaan Itä-Saksan tyhjeneviä ja taantuvia kaupunkeja Saksojen yhdistymisen jälkeen. Nyt sitä käytetään kuvailemaan väestöltään väheneviä maaseutualueita ja niiden kehitystä, Kahila selvittää.
Suurin ero Suomen ja muiden tutkittavien EU-maiden välillä on suomalaiskuntien vahva kunnallinen itsehallinto. Kahilan mukaan se, että Suomen kunnat ovat pystyneet kehittämään ja säilyttämään palvelujaan, on mahdollista vahvan perustuslaillisen itsehallinnon ansiosta.
– Itsehallinto sekä verotusoikeus ovat tehneet kunnista itsenäisiä ja saattanut ne myös kilpailuasemaan toisiinsa nähden.
Kahilan mukaan Suomen pienillä kunnilla olisi Euroopasta myös opittavaa.
– Sote-puolen poistuminen kunnilta tulee muuttamaan kertaheitolla suomalaista kunnallista itsehallintoa. Itsenäisyys säilyy, mutta asema heikentyy. Kunnista voi tulla näkymättömiä.
Kuntien tulojen vähentyminen vie Kahilan mukaan Suomen kuntia lähemmäs Euroopan paikallishallinnon tasoa. Tähän olisi hyvä varautua.
Esimerkiksi Espanjassa ja Saksassa alueilla on selkeitä strategioita siihen, miten taantumiskehitykseen voi valmistautua ja millaista politiikkaa sekä tukitoimenpiteitä tarvittaisiin.
– Suomessa ei alueellisella tasolla tällaisia ohjelmia ole. Maakuntaliittojen maakuntaohjelmissa voitaisiin ottaa vahvemmin kantaa alueelliseen erilaistumiseen.
Muita EU-tason oppeja olisivat EU:n hankerahojen parempi hyödyntäminen ja toisaalta vastuunotto yhteisistä asioista.
– Kymmenen vuoden kuluttua kunnissa tulee olemaan keskeistä se, miten ihmiset ottavat itse asioita hoitaakseen, Petri Kahila ennakoi.
Juttu ilmestyy 4/2020 Polemiikissa.
Kommentit