Vapaa mies

Tämä on Veli Pelkosen lähtiäis-haastattelu – ja tapansa mukaan hän puhuu nytkin suoraan. Heinäkuun alussa Pelkonen jää eläkkeelle työskenneltyään Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimusasiamiehenä yli kolmenkymmenen vuoden ajan. On mahdotonta puhua kuntatutkimuksesta puhumatta samalla kunnista, kunnallisesta itsehallinnosta ja kunta-valtio -suhteesta.

Aloitetaan siis.

Veli Pelkonen on seurannut kunta-alaa näköalapaikalta vuodesta 1990 alkaen. Valtio on tuona aikana ehtinyt kääntää kuntia monta kertaa eri asentoon. Kaikki suuret järjestelmäuudistukset ovat mahtuneet Pelkosen työvuosiin: sairaanhoitopiirien perustaminen, suuri valtionosuusuudistus, vapaakuntakokeilu, EU-jäsenyys ja maakuntien liitot, Paras-hanke ja lukuisat muut kunta- ja sote-uudistushankkeet – ja lopulta sote-palveluiden siirto kuntien järjestämisvastuulta vuoden 2023 alusta toimintansa aloittaville hyvinvointialueille.

Tammikuussa 2022 järjestetyt aluevaalit toivat hyvinvointialueille suoralla kansanvaalilla valitut päättäjät.
Nyt itsehallintoa pitäisi olla kahdessa kerroksessa. Veli Pelkosen mielestä näin ei kuitenkaan ole.

En puhuisi hyvinvointialueiden kohdalla itsehallinnosta. Rahat alueille, kuten sote-linjauksetkin, tulevat maan kulloiseltakin hallitukselta. Valtion ohjaus on niin vahvaa, että kyse on valtiovetoisista hyvinvointialueista. Omaa rahaa alueilla ei ole. Se, että hyvinvointialueiden päättäjät panevat toimeen valtion linjauksia, ei vielä tarkoita itsehallintoa.

Veli Pelkonen muistelee Paras-hankkeen alkumetrejä vuonna 2006, jolloin kaavailtiin vaihtoehtomalleja kunnille: kuntaliitoksiin perustuvat vahvat peruskunnat, aluekuntamalli – ja sosiaali- ja terveysministeriön silloisen kansliapäällikön Markku Lehdon lanseeraama malli, jossa sote-palvelut siirrettäisiin pois kuntien vastuulta ”laajemmille hartioille”. Lehto luonnehti median haastatteluissa mallia ajatuksella ”pelastetaan edes sote”.

Sotea on pelastettu toistakymmentä vuotta. Nyt Veli Pelkonen kysyy, miten käy kuntien?

Pelkonen sanoo pelkäävänsä, että kunnallinen itsehallinto – se, mitä siitä on jäljellä – murenee suuressa uudistuksessa.

Itsehallintoa ei ole sote-alueilla, eikä kohta kovin paljon kunnissakaan, joiden talous puolittuu, mutta velat jäävät taseeseen kokonaisuudessaan.

Veli Pelkonen pohtii, missä määrin kuntapäättäjät tiedostavat oman kuntansa päätöksenteon liikkumavaran.

Paljonko kuntien päätöksenteosta on sidottu kiinni valtion toimesta, hän kysyy.

Riski on, että jatkossa muitakin kuntien tehtäviä halutaan siirtää aluetasolle. Toisen asteen koulutus on ollut usein keskustelujen aiheena.

Jos kuntien tehtävien väheneminen jatkuu, useista kunnista voi kehkeytyä kotiseutuyhdistyksiä.

Julkisessa keskustelussa toistuu ajatus, jonka mukaan sote-uudistuksen jälkeen kunnat saavat keksiä itsensä uudelleen. Ja että on aivan ok., että kunnat erilaistuvat ja mahdollisesti lainsäädäntökin tulee tunnistamaan erityyppiset kunnat. Esimerkiksi suurilla kaupungeilla voisi olla tehtäviä, joita pienemmillä kunnilla ei olisi.

On tarpeetonta puhua yhtenäiskunnista tai erilaistuvistakaan kunnista, jos kunnallisen itsehallinnon perusasiaa ei ratkaista. Jos päätöksenteko on käytännössä sidottua ja vaihtoehtoja ei oikeastaan ole, mistä päättäjät silloin voivat päättää?

Tällä hetkellä Pelkosta kiinnostaa, miten esimerkiksi valtuutetut itse kokevat kunnallisen itsehallinnon. Onko päättäjillä liikkumavapautta päätöksenteossa? Veli Pelkonen on seurannut koko työuransa ajan valtion kuntapoliittisia linjauksia. Pelkonen sanoo, että hän ei havaitse valtion harjoittavan kuntapolitiikkaa tässä ajassa.

Sote-uudistukset ovat vieneet kaiken mielenkiinnon. Kunnat on jätetty erilaistumaan, mutta aivan kuin valtiolla ei olisi mitään erityistä sanottavaa tähän tilanteeseen.
Nykyinen tilanne olisi otollinen tutkijoille. Kunnallista itsehallintoa pitäisi tutkia laajalla ja monitieteisellä tutkimushankkeella vielä kun se ylipäätään on mahdollista.

Moni liputtaa kuntien erilaistumiselle

Veli Pelkonen ei niinkään. Hänen mukaansa Helsingin itsehallinto tuskin on uhattuna missään vaiheessa, mutta monissa kunnissa päätöksenteko on vaihtoehdotonta. Tietyt palvelut ja infrastruktuuri on pidettävä yllä – ja siinäpä se. Nyt puhutaan elinvoimakunnista, joiden vastuulle siirretään myös työllistämispalvelut.

Itse puhuisin työttömyyspalveluista. Kuntien vastuulle siirretään työttömät, joista moni tarvitsee myös hyvinvointialueelle siirrettyjä sote-palveluja. Toivottavasti kuntien ja hyvinvointialueiden välinen yhteistyö saadaan toimimaan tässä asiassa.

Pelkonen kysyy, mitä kuntalaisuudelle tapahtuu? Miten käy hallinnon läheisyysperiaatteelle?

Kuntakenttä on muuttumassa radikaalisti. Hyvinvointialueet muuttavat koko palvelujärjestelmää ja demokraattista järjestelmää. Jatkossa kunnat eivät ole enää samalla tavalla ja samassa määrin palveluiden järjestäjiä ja tuottajia.

Veli Pelkosen mukaan suuresta kunta- ja sote-keskustelusta on unohtunut jotakin olennaista.

Kunnallisen itsehallinnon ydin on kansalaisdemokratiassa: kunta toimii kuntalaisten tarpeista käsin, ei valtion ylhäältä ohjaamana.

Pelkonen sanoo, että kuntien yhteisöllinen rooli on jäänyt viimeaikaisissa uudistuksissa ohuelle pohdinnalle.

Kunta on ennen kaikkea yhteisö, yksi kansalaisten identiteetin luojista. Kunta on ollut suomalaisille turvan tuoja, sateenvarjo, jonka alle kerääntyä.

Veli Pelkonen muistuttaa, että perustuslaissa säädetään nimenomaan kuntalaisten itsehallinnosta.

Kunnat ovat toteuttaneet läheisyysperiaatetta. Palveluiden käyttäjät ja hallintopäätösten kohteena olevat ihmiset ovat olleet lähellä varsinaista päätöksentekoa. Miten käy asukkaiden äänen kuulumiselle hyvinvointialueilla?

Veli Pelkonen tähdentää, että toisin kuin valtakunnan politiikassa, kunnissa ei ole hallitus-oppositio-asetelmaa.

Päätökset tehdään pääsääntöisesti yhdessä kompromisseja rakentaen.

Viimeaikaisessa sote-keskustelussa Pelkosta on hämmentänyt erityisesti yksi painotus.

Aluevaltuutetuille painotetaan – jopa käskytetään sitä – että he edustavat koko aluetta eivätkä saa ajaa kotikuntansa etua. Pakko sanoa tähän, että minä ainakin äänestin vihtiläistä ehdokasta hyvinvointialueen valtuustoon muun muassa sillä perusteella, että hän valvoo meidän vihtiläisten asiaa.

Veli Pelkonen toivoo, että kunta-alan tutkijat kääntäisivät katseensa sote-uudistukseen

En ole huomannut mitään erityistä lisäystä sote-hallintoon liittyvässä tutkimuksessa. Eikö suuri muutos tarvitsisi vahvaa tutkimusta ja kehitystä tuekseen?

Jos kuntamaailmaa on myllätty Veli Pelkosen työuran aikana moneen kertaan, kovin paljon vähemmällä ei ole päässyt yliopistomaailma.

Kaksi kolmesta uransa alkuvaiheessa olevasta tutkijasta on huolissaan työuransa epävarmuudesta. Korkeakoulujen perusrahoitus olisi turvattava noususuhdanteisella ja vakaalla rahoituksella. Pitkäjänteinen rahoitus luo ennakoitavan ja vakaan työympäristön tutkijoille.

Juhlapuheissa tutkimusta arvostetaan, mutta moni tutkija elää pätkärahoituksella. Veli Pelkonen rohkenee myös kysyä, hukataanko vähiä tutkijaresursseja huonoilla tutkimusaiheilla.

Kumpi tulee ensin, kriittinen tutkimus vai hallinnon sanelema tutkimus? Katsotaanko liiaksi peruutuspeiliin? Tekevätkö tutkijat vain sitä, mitä virka- ja poliittinen hallinto, byrokratia, määrittää? Ja jos näin on, niin miten tutkijat voivat synnyttää mitään uusia ideoita tai toimintatapoja?

Pelkosen mukaan kunta-alalta löytyy huippututkimusta, -tutkijoita ja -koulutusta. Näille tutkijoille pitäisi antaa rahoituksen lisäksi vapautta.

Potentiaalia rohkeuteen ja uuden luomiseen tutkijoilta kyllä löytyy.

Tieteen ja tutkimuksen vapaus on Veli Pelkosen mukaan yliopistojen elinehto. Tutkimusmaailman innovaatiot harvoin syntyvät hallinnon päätöksillä. KAKSin rahoittamia ansiokkaita tutkimuksia tutkimusasiamies muistaa lukuisia; esimerkiksi kunnista ja kilpailuttamisesta, vaalirahoituksesta, vesihuollosta, leipäjonoista, omaishoidon ongelmista, vanhusten hoivaan liittyvistä eettisistä kysymyksistä, koulukiusaamisesta ja koulujen valvonnan puutteesta, kuntien kyvystä ohjata yhtiöitään ja niin edelleen.

Olemme säätiössä pyrkineet tunnistamaan kuntien tarpeet luopumatta hyvän, akateemisen perustutkimuksen vaatimuksesta.

Kesällä 2021 KAKS kysyi kunta-alan tutkijoilta, mikä heidän mielestään on isoin ja tärkein tulevaisuuden ilmiö, joka vaikuttaa kuntiin ja hyvinvointijärjestelmään 2020 – 2040 -luvuilla.
Tutkijat vastasivat tässä järjestyksessä: väestörakenne, digitalisaatio, ilmastonmuutos, työvoimakysymykset, sote-uudistus, lainsäädäntö ja keskittyminen.

Veli Pelkonen palaa vielä kunnalliseen itsehallintoon tutkimusaiheena – ja median uutisaiheena

– Toivon, että näin iso aihe nousisi keskusteluun ennen kuin jotakin tärkeää on menetetty.

Aivan samoin kuin Pelkonen pitää tärkeänä kunnallisen itsehallinnon vapautta sekä akateemisen tutkimuksen vapautta, myös median vapaa, riippumaton uutisointi on demokratian kulmakiviä.
Veli Pelkonen on edistänyt tutkimustiedon päätymistä uutisotsikoihin yli kolmenkymmenen vuoden ajan.

Oli aika, jolloin KAKSin faksi tuuttasi toimituksille tietoa uusista kunta-alan tutkimuksista – nyt sama asia hoituu sähköpostilla tai somessa.

Vaikka mediassa julkaistaan nykyään laajoja, näyttäviä tutkivia juttuja tärkeistä aiheista ja tutkivalle talousjournalismille annetaan palstatilaa, Pelkosella on kuitenkin iso huolenaihe.

Erityisen huolestuttava kehityssuunta on se, että mediassa on kovin vähän kunta-asioihin, sosiaaliturvaan, demokratiaan ja kansalaisten oikeusturvakysymyksiin keskittyneitä toimittajia. Toivon, että toimituksilla herättäisiin tähän asiaan.

Aina toisinaan KAKSin rahoittaman tutkimuksen julkistamisen yhteydessä käy niin, että KAKSin neuvotteluhuone täyttyy toimittajista ja kaikki valtalehdet noteeraavat tutkimuksen. Näin on käynyt esimerkiksi silloin, kun tutkija Tomi Venhon vaalirahatutkimukset ovat tulleet julki. Venho on paljastanut kunnallisjärjestöjen vaalirahoituksen ongelmat, jotka liittyvät avoimuuden ja valvonnan puutteisiin.

Vaikka KAKS on lähellä kuntia, olemme rahoittaneet tutkimuksia, jotka osuvat varsin suoraan kuntien kipupisteisiin. Mutta olemme myös rahoittaneet Tomi Venhon tutkimuksen säätiöiden rahoituskuvioista, Veli Pelkonen sanoo ilmeisen tyytyväisenä siitä, että KAKSin kantti on kestänyt rahoittaa tutkija penkomaan myös säätiöitä.

Pikkuhiljaa säätiöihin kohdistuvat ennakkoluulot ja salamyhkäisyys ovat haihtumassa. Säätiökenttä on Veli Pelkosen mukaan avautunut viimeisen kymmenen vuoden aikana varsin hyvin.

– Ja sitähän säätiöiden verovapaus tietysti edellyttääkin.

Tutkijoita ja toimittajia Veli Pelkonen haluaa vielä muistuttaa.

Älkää antako periksi, vaan tutkikaa ja penkokaa rohkeasti ja intohimolla yhteiskunnan epäkohtia. Sehän on teidän työtänne.

Kuka?
Veli Pelkonen

• s. 17.6.1958 Lappeenranta
• Hallintotieteiden maisteri 1987,
  Tampereen yliopisto Suomen
  Kunnallisliitto 1986 –1993
  Kunnallisalan kehittämissäätiö
  sivutoiminen tutkimusasiamies 1990–1993
  Kunnallisalan kehittämissäätiö
  tutkimusasiamies 1993–2022
• Perhe: vaimo varhaiskasvatuksen
  opettaja, kolme aikuista lasta
• Harrastukset: lukeminen